Riesana kaveri, joka soittelee joka päivä

Mitä sillä on sit asiaa? Anna Mielenterveyslinjan puh.nro sille. Ne jaksaa jaaritella!!🤣😂

Mulle on soitettu jopa kesken joulun vieton kun olisi pitänyt jäädä seurustelemaan tällaisen rajattoman itsekeskeisen kanssa sen sijaan että olisin saanut viettää juhlaa perheeni kanssa jouluaterialla, paketteja jakaen, lahjoista nauttien. Yritti soitella siis useamman kerran kun en heti vastannut. Jäi viimeiseksi yhteydenpidoksi se. Oli niin törkeää arvostuksen puutetta.

Mulla on pari tällaista sukulaista. Ovat yksinäisiä ihmisiä. Päätän etukäteen kun puhelin soi, miten pitkään voin puhua ja sanon sen etukäteen. "Moi Sirkka, mulla on 15 minuuttia aikaa jutella sun kanssa!" Tämä auttaa myös Sirkkaa, Elisaa ja Ulla-Brittaa pääsemään suoraan asiaan (jos jotain asiaa vastoin odotuksia sattuisi olemaan).

Tunnista tuon energiasyöpön. Lauserakenteet joskus niin pitkiä, että tulee mielikuva tykkääkö kuunnella omaa ääntään. Jos viikolla kelaa samoja adipita useaan kertaan niin otan osaa...

Vierailija kirjoitti:

Usko tai älä, mutta jos on yksinäinen niin olisi ihan kiva jutella jonkun kanssa joka vastaa. Pitäisikö hänen sitten tappaa itsensä vai mikä olisi sulle hyvä ratkaisu? Siitäkö sitten nauttisit?

Vain narsisti manipuloi uhkailemalla itsemurhalla. 

Hups, tulipas kirjoitusvirheitä, sori siitä

Mulle ei soita kukaan,joskus operaattori Elisa yrittää tyrkyttää jotain.

Seuraavan puhelun lopussa sovitte seuraavan puheluhetken. Vaikka viikon päähän samalle päivälle. Jos välillä soittelee niin et vastaa ja laitat viestiä että jutellaan sitten silloin ensi keskiviikkona. 

Minulla oli yksi kaveri joka tuntui vievän enemmän aikaa kuin ehdin perheeni kanssa viettämään... Tämä toimi minulle. 

Ei. Miksi ei. Saan puhelin ja viesti maailma rauhan.Koska en huollinnut lahjaksi äly- puhelin,enkä itse koskaan sitä osta.Puhelin ei halitse elämääni,eikä tyhjän asian soittajat . Jokaisessa puhelimessa on numeron ja vieti maailman estot.Laita esto päälle numeroon.

Mun ex naapuri joka pvä whatsupissa sama kysymys Mitä sinne? Mä ole jo 60 vuotias akka, ei mulla oo kiinnostusta jonkin joutavaan viestittelyyn.

Mä olen se joka soittaa usein. Mitä mulle pitää sanoa?

Että sulla ei ole aikaa näin usein puhua mun kanssa.

Ei se ole sen vaikeampaa.

No voi että. Viikossa ihan 8 tuntia. Tuo pieni aika antaa yksinäiselle hyvälle ystävälle.

Onhan nuo vaikeita mutta jos kyse on todellisesta ystävästä niin en suhtautuisi noin penseästi. Voihan sitä sanoa ystävälle vaikka kasvotusten ettei ehdi aina puhua puhelimessa että ei siitä kannata loukkaantua jos joskus joutuu lopettamaan nopeasti tai ei ehdi vastata. 

Minullakin oli samanlainen kaveri. Jos en vastannut, puhelin oli äänettömällä, niin oli soittanut n 20 kertaa. Aina silloin säikähti oliko oikeasti sattunut jotain, ei ollut. 

Päätin puhua asiasta ja kerroin miltä se minusta tuntui. Sanoin, että sovitaan niin, että kun hän soittaa enää voi vastata, niin minä soitan hänelle kun voin puhua. Pyrin lopettamaan puhelun ajoissa, ei pitkiä jaarituksia. Vähitellen tilanne rauhoittui. Sai muita uhreja soitoilleen. Nyt ei juurikaan enää soittele. Voi mikä helpotus. 

Vierailija kirjoitti:

No voi että. Viikossa ihan 8 tuntia. Tuo pieni aika antaa yksinäiselle hyvälle ystävälle.

Ystäviä on niin monenlaisia, toiset kertovat murheistaan jatkuvasti ja pitkään ja paatoksella joka kerta, mikään ei auta. Ei sellaista jaksa kuunnella. Ja jos on itse työssä ja siellä auttaa ihmisiä päivän aikana, niin ei kiinnosta sellanen turha jaarittelu. Jos sinä jaksat, niin sekin on ok, siitä vaan. 

sama homma täällä. ratkaisu ongelmaan on olla vastaamatta. minä en muutenkaan kanna puhelinta mukana jokapaikassa. ei ennenkään saanut puhelimella kiinni, jos ei ollut kotona. ja kotona ollessani puhelin ei hallitse ajankäyttöäni. meillä ei ole myöskään someja, joten ihmisten on pakko soittaa tai viestittää, enkä välttämättä vastaa saman päivän aikana kenellekään. ukko ja lapset on poikkeus. riesasoittelijat ovat kuin puhelinmyyjiä, eikä niille tarvitse vastata, tai voi katkaista puhelun, jos ei ole mitään asiaa. helppoa vai mitä? lörpöttelijät saattavat loukkaantua, mutta ei silläkään ole mitään väliä. nykyäänhän kaikki loukkaantuu kaikesta.

Itse inhoan puhelimessa puhumista, se jotenkin ahdistaa. Oikeastaan äitini on ainoa henkilö, jonka kanssa voin puhua ilman ahdistusta, koska tiedän että vaikka äiti rupattelee mielellään, niin puhelut on myös vaivatonta lopettaa, kun en "kestä" enää, eikä hän loukkaannu.

Vaikka ystävä olisi miten rakas, niin näen hänet paljon mieluummin kasvokkain, tai viestittelen. Yksi ystävä tykkää soitella, mutta olen hienotunteisesti kertonut, että puhelut eivät ole minun juttuni. Hän soittaa noin kerran kahdessa viikossa, ja valitettavasti inhoan niitä hetkiä, vastaan kuitenkin koska pidän hänestä paljon. Tämä on kohtuullinen kompromissi hänen ja minun halujen välillä. Onneksi hänellä on paljon porukkaa, jolle soitella, asia olisi varmasti hankalampi jos olisin ainoa.

Tällaisen ihmisen kanssa olen joutunut ghostaamaan enkä ole siitä ylpeä. Kun suoraan sanominen ei auttanut vaan toi vaan enemmän yhteydenottoja (viestejä alkoi tuutata tiuhaan tahtiin), niin estin hänet.

Jos sanoin, että minulla on kiire, niin puhelu vain jatkui. Eikä mitään oikeaa asiaa. Jos juttelin puoli tuntia ja yritin lopettaa, niin ei. Aina tuli muka jotain. Jos yritin viettää joulua, niin viestejä tuli kymmeniä.

Ja ihan aikuisesta ihmisestä kyse. Perheellinen, työssäkäyvä. En ymmärrä miten hänellä oli aikaa tähän, kun minä en ollut ainoa kaveri.

Te jotka ehdotatte ratkaisuksi jotain tiettyjä puheluaikoja... Millainen teidän arki ja elämä on? Miten väljää ja helppoa täytyy olla, eikö ole mitään työn ulkopuolisia sitoumuksia ja velvollisuuksia, jos pystytte tuollaiseen ja vielä mielellänne? Jos mulla on viikossa yksi ilta, jolloin mulla ei ole mitään aikataulutettua, se on suuri luxus ja viikon palauttavin hetki. Olisi kammottavaa pilata se jollain pakkopuhelinajalla.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ehdotatte ratkaisuksi jotain tiettyjä puheluaikoja... Millainen teidän arki ja elämä on? Miten väljää ja helppoa täytyy olla, eikö ole mitään työn ulkopuolisia sitoumuksia ja velvollisuuksia, jos pystytte tuollaiseen ja vielä mielellänne? Jos mulla on viikossa yksi ilta, jolloin mulla ei ole mitään aikataulutettua, se on suuri luxus ja viikon palauttavin hetki. Olisi kammottavaa pilata se jollain pakkopuhelinajalla.

Minulla ei ole mitään muuta kuin aikaa. Työt n. 8-16 ja päälle melkein päivittäin tunti liikunnalle. Eli klo 17-18 jälkeen illat sekä toki viikonloput on miltei aina tyhjää täynnä varsinkin kun olen lopettanut alkoholin juomisen melkein kokonaan. Kaikenlaisia kekkereitä olisi kyllä kokoajan tarjolla. Olen sinkku ja lapsetkin jo täysi-ikäisiä. Että onko tämä nyt sitten jotenkin helppo elämä vai ihan oma valinta?