Kokemuksia uudelleenraskautumisesta keskenmenon jälkeen?
Kuinka pian keskenmenon jälkeen voi raskautua uudestaan? Entä kuinka monella keskenmenon jälkeisestä kierrosta heti raskautuneella on uusi raskaus mennyt kesken?
Nämä asiat mietityttää. Itselläni kauan kaivattu ja yritetty ensimmäinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon. Tämä tuomio kuultiin toisella lääkärikäynnillä heti joulun jälkeen 27.12. Pikku-Toukka oli kuollut raskausviikolla 8+ noin viikkoa aikaisemmin. Kuukautisten mukaan elin kuitenkin jo raskausviikkoa 12+0, joten tuomio tuntui sitäkin pahemmalta (jos mahdollista). Kaavintaan jouduin 28.12. eli viattomien lasten päivänä. Sikiön sydänäänet, vahvat sellaiset, oli todettu ultrassa ja jopa kuultu jo kuukautta aikaisemmin 30.11. Tämä antoi toivoa, varsinkin kun lääkäri sanoi tällä ensimmäisellä käynnillä, että kun sydän on ultrassa todettu, keskenmenon mahdollisuus on häviävänä pieni. Kuitenkin kuuluin tuohon häviävän pieneen prosenttiin ja meidän suloinen sukulaisille jouluna jakama ilouutinen muuttui suru-uutiseksi.
Lääkäri sanoi, että uuden raskauden yrittämisen voi aloittaa vaikka heti, eli seuraavia kuukautisia ei tarvitse odottaa. Nyt kuitenkin mietityttää jonkun verran se, että onko kohdun limakalvo sitten kuitenkaan riittävän vahva pitämään kiinni mahdollisesta uudesta alkiosta jo ennen seuraavia kuukautisia.
Vastauksista kiitollinen,
Heff@lump, entinen Toukan äippä
Kommentit (34)
Sama tilanne täällä, erityisesti häiritsee se, että oireita on vielä vähemmän kuin edellisessä tuulimunaraskaudessa. Jotenkin ei edes uskalla ajatella raskautta, se vain kulkee tuossa mukana.
No, enää kaksi viikkoa ja sitten np-ultra, sen jälkeen pitäisi olla jo vähän selvemmillä vesillä tai sitten ei...
Oletko käynyt alkuraskauden ultrassa? Vai odotteletko niskapoimu-ultraa?
Itse varasin tällä kertaa viikolle 7 alkuraskauden ultran, että saa sulkea pois tuulimunaraskauden (mitä pelkään nyt... jostain syystä). Viimeksi odotin niskapoimuun asti.
Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne taas.Minulla siis keskeytynyt keskenmeno maaliskuussa,jossa sikiö vastasi viikkoja 7+2 raskausviikoilla 12.6.Kaavinta suritettiin viikonpäästä kättärillä ja kaikki meni hyvin.
Ekat kunnon kuukautiset alkoivat vasta viikko sitten,sitä ennen oli vain yhden päivän niukkaa tiputtelua.
Yritämme uutta raskautta nyt,saa nähdä onnistuuko.
Nämäkin kuukautiset olivat niukat,mutta kestivät 8 päivää.
Pelottaa kamalasti.
Heff@lump, kuulostipa kokemuksesi tutuilta. Itse kävin saman läpi marraskuussa. Innolla odotetussa 12 viikon ultrassa (rv 12+4) kätilö totesi sikiön lakanneen elämästä raskausviikolla 8, eli lähes heti sen jälkeen (päivää tai paria myöhemmin) kun kävin ensimmäisessä ultrassa, jossa sikiö vastasi hyvin viikkoja ja pieni sydän sykki. Kyllä minustakin asia on vieläkin raskaampi senkin vuoksi, että neljä viikkoa elelin autuaan tietämättömänä siitä, että kannan sisälläni kuollutta pientä vauvan alkua. Mielestäni jollakin tavalla olisi ollut helpompaa itselle kun jo tuolloin rv 8 elimistöni olisi antanut jotakin merkkiä siitä, että kaikki ei olekaan kunnossa. Monenlaisia asioita tulee mietittyä, kuten esimerkiksi sitä, että miksi pienen sydämen syke ei lakannut jo ennen tuota ekaa ultraa, jos kerran oli lakatakseen..kai sitten kaikella on jokin tarkoituksensa. Ja tosiaan yli 90% raskauksista, joissa viikoilla 7-8 näkyy sydämen syke, etenee normaalisti loppuun asti. Surullista tiedostaa kuuluvansa tuohon pieneen epäonnisten joukkoon, joista useimmilla keskenmenon syy on sikiöperäinen, eikä vauvan alku ole elinkelpoinen.
Tuon toisen ultran jälkeisenä päivänä minulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys (tai siis yritettiin tehdä..) . Sikiö tuli kyllä ulos jo samana päivänä sairaalassa ja illalla pääsin kotiin. Ehdin olla kotona reilut 3 vuorokautta kun jouduin palaamaan takaisin sairaalaan ambulanssilla, uskomattoman kovien kipujen ja järkyttävän runsaan verenvuodon saattelemina. Kohdunkaulaan oli jumittunut isohko hyytymä, eikä kohtu ollut muutenkaan tyhjentynyt kunnolla. Eli sitten kaavintaan. Ja etten vaan turhan helpolla olisi päässyt, tämä stoori ei vielä ollutkaan tällä selvä.
Tuon kaavinnan jälkeen vuoto jatkui kuukautisvuodon tapaisena viikon ja vielä toisenkin (alkoi kuitenkin hieman vähentyä, joskin hyytymiä tuli aika paljon). Kahden ja puolen viikon kuluttua tuosta kaavinnasta minulle nousi korkea kuume ja lähdin samantien sairaalaan. Lääkäri totesi, että kohtuun oli vieläkin jäänyt raskausmateriaalia ja ainakin pieni pala istukkaa, sillä raskaustesti oli edelleen positiivinen. Tehtiin toinen kaavinta. Kohtuun jäänyt raskauskudos oli aiheuttanut tulehduksen ja bakteeri oli ehtinyt kohdusta myös verenkiertoon. Sairaalareissu venyi viikon mittaiseksi, tulehdusarvot olivat korkealla ja hemppari 81 alimmillaan. Antibiootit laitettiin suoraan suoneen. Kuumetta kesti n. 5 päivää ja olo oli suht heikko. Töistä olin kaksi viikkoa sairaslomalla.
Jos joskus vielä keskenmenon joudun kohtaamaan, en ikinä enää suostu lääkkeelliseen tyhjennykseen (varmasti toimii joidenkin kohdalla, mutta näiden kokemusten jälkeen ei kiitos!) ja vaadin, että lääkäri ultraa kohdun kaavinnan yhteydessä (normaalisti ultralaite ei kuulemma ole kaavinnassa mukana, mutta jostakin syystä lääkäri sen toiseen kaavintaan halusi mukaan..sama lääkäri teki minulle kummatkin kaavinnat)
Lääkäri käski odotella ainakin yhdet kuukautiset ennen kuin voidaan aloittaa vauvantekoa uudelleen. Tuon kokemani infektion seurauksena minulla on sairaalassa jälkitarkastus tässä kuussa, jolloin lääkäri ultraa kohdun ja limakalvojen tilanteen kun noita kaavintoja sitten jouduttiin kuitenkin tekemään kaksikin kappaletta.
Että ei pelkästään henkisesti rankka juttu, mutta myös fyysisesti kova koettelemus tämä oli. Onneksi kotona jo temmeltää yksi ihana pikkumies (1v9kk), joka pitää ajatukset muissakin asioissa kuin tässä surullisessa menetyksessä. Tukenani ovat myös ihana avomies sekä muutama muu läheinen ihminen, joille olen asiasta kertonut. Sekä te, tällä palstalla kokemuksianne jakavat kohtalotoverit, kyllä koen paljonkin vertaistukea ja aina välillä toivonkipinöitäkin täältä saavani!
Kaikille plussarikasta vuotta, paljon toivonkipinöitä sekä positiivisia ja lämpimiä ajatuksia! Kyllä meitä keskenmenon kokeneitakin vielä onnistaa! :)
Itsellä ihan sama takana syyskuussa: rv 8+ lopettanut kehittymisen, rv 12+3, kaksi päivää ennen np-ultraa tuli sitten kyllä spontaanisti ulos. Vähän oli kieltämättä surkea olo siitä, että sitä on kuukauden kantanut kuollutta vauvanalkua sisällään sitä tietämättä, luullen olevansa raskaana :-( Minulla tosin oli joskus rv 10 tosi voimakas olo että pitäisi mennä ultraan, mutta kielsin itseäni stressaamasta ja luulemasta turhia... Juuri tuo rv 8+ eli yhdeksäs viikko taitaa olla se riskialttein, koska juuri silloin alkavat kehittyä kaikki oleelliset elimet ja jos siinä menee joku vikaan, se on usein kohtalokasta. Siksi kävinkin tällä kertaa ultrassa rv 9+ varmistamassa että elossa ollaan...
Käsittääkseni (ja mitä itse silloin luin ja kuulin) niin keskenmenon jälkeen tulee kyllä helposti raskaaksi, mutta ensimmäisessä kierrossa voi olla että kohdun limakalvo on heikompi ja keskenmenon riski hitusen suurempi. Ei kovin paljoa, mutta ainakin minulla oli silloin sellainen fiilis että jos sitä on jo osunut siihen erittäin epäonniseen keskenmenon saavien prosenttiin, niin sitä ei halua enää kasvattaa promilleakaan. Varsinkin kaavinta on limakalvolle suurempi rasitus, joten itse ehkä odottaisin ne yhdet kuukautiset ja antaisin kohdun toipua. Ja odotinkin, vaikka se kyllä oli tuskaista ja aika tuntui järkyttävän matelevalta.
Seuraavasta kierrosta sitten täällä onneksi tärppäsikin, mutta vielä ei ole luottamusta että ollaan voiton puolella, ihan ongelmaton ei tämäkään raskaus ole ollut. Vuotoja on, supistelee, ja ilmeisesti joku tulehdus, johon sain juuri lääkkeet. Toivotaan että tämä pieni nyt jaksaisi - ja että teillekin pian tulisi se uusi tilaisuus!
Jaksamista!
Tiistaina (rv 11+6) oli lääkärineuvola, sydänääniä ei kuulunut ja kohdun kokokaan ei vastannut viikkoja. Neuvolan kehnolla ultralla katsottiin mahan päältä ja toivottomalta näytti: pieni vauvanalku oli oikeassa paikassa, mutta liian pieni, eikä mitään liikettä näkynyt. Ei siis sykettäkään. Sain lähetteen keskussairaalaan.
Sinne mentiin sitten iltapäivällä ja saman tuomion sain. Pikkuinen oli ollut jo kolme viikkoa elottomana kohdussani, eikä ollut alkanut spontaanisti vuotamaan pois. Ke:na olin sitten kaavinnassa. Itse valitsin toimenpiteen, kun olin kuullut lääkkeellisestä tyhjennyksestä paljon huonoa. Gynekin sitten myönteli, että varmempihan se kaavinta on.
Toimenpide ei mielestäni ollut kamala ja siitä päivästä selviydyin hyvin. Pahinta oli se tiistai, kun asia selvisi. Pelkkää itkua. VAIKKA mulla olikin koko kestäneen raskauden ajan jotenkin epävarma olo kaikesta, tunne ettei kaikki ole hyvin. Viime yö oli myös kamala. Sain ihme pelkotiloja,eikä uni tullut. Pelkäsin sekoavani. Mies oli yövuorossa ja laittelin sille epätoivoisia viestejä. Aamuyöstä sitten olo helpottui ja sain vähän nukuttua. Muilla ollut tälläistä?
Mulla olis ollut tänään jo työpäivä, kerjäsin lisää sairaslomaa viikonlopun yli. Aika nopeasti tästä oltetaan toipuvan, kaksi päivää saikkua?? Mites muilla? Vaikka fyysisesti olo on helpottunut, vuotokin aika pientä- olo on kuitenkin masentunut,haluton. En saa kotitöitä tehtyä, eikä jaksaisi touhuta lapsen (3,5v) kanssa.
Meillekin annettiin lupa yrittää raskautta heti. Vähintään vuosi siihen raskautumiseen on aina (siis kaksi kertaa) menytkin, että taas saa varmasti odottaa. Ja sitten se pelko, jos raskaus alkaa... Olen varmasti ihan hysteerinen. Mutta ei me mitään ehkäisyä siis oteta käyttöön.
Tulee mietittyä myös syitä, miksi keskenmeno tuli. Tässä keskeytyneessä keskenmenossa voisi kuitenkin ajatella, etten mitenkään voinut itse tapahtuneeseen vaikuttaa. Vaan tosiaan siinä pienessä ihmisealussa oli jokin vialla, ei ollut kyvykäs kasvamaan. Eikö? Tuskin omat rehkimiseni (muutto, raskas työ jne.) saattoivat vaikuttaa?
Jaksamisia ja hyvää uutta vuotta kaikille keskenmenon kokeneille, ei ihan helppo juttu kuitenkaan. Toivotaan, että tänä vuonna saadaan vauvoja alulle ja raskaudet onnellisesti päätökseen.
Mukava lukea välillä positiivisiakin uutisia tälläkin puolella. :)
Täälläkin on jälkivuoto jo loppunut ja ensi viikolla on sitten aika jäkitarkastukseen. Jo vähän jännittääkin, että mitä siellä ultrassa sitten selviää esim. kierron vaiheen suhteen. Meillä ei nyt kuitenkaan ole käytetty mitään ehkäisyä. Yritän vain kovasti laittaa jäitä hattuun, ettei sitten mahdollisten kuukautisten tullessa tippuisi liian korkealta... Muuten kun henkinen toipuminen on mennyt niin hyvin. Enää en osaa pelätä sitäkään, että ilmenisi jotain jälkikomplikaatioita tarkastuksessakaan.
Saimme myös kaavinnan jälkeiset tutkimustulokset sairaalasta, mutta niiden perusteella näyttää kuin sikiötä ei olisi tutkittu lainkaan. Pitää pyytää lääkäriä hommaamaan tarkemmat tulokset ennen jälkitarkastusaikaa.
Voimia ja valoisaa tulevaisuutta kaikille toivottaen,
Heff@lump
Mulla todettiin keskeytynyt keskenmeno maaliskuussa. Luulin olevani viikoilla 10+ mutta alkion kehitys oli pysähtynyt 7+3, samana päivänä jolloin kävin ekassa ultrassa ja kaikki oli ok. Tehtiin onnistunut lääkkeellinen tyhjennys ja lääkäri suositteli odottamaan yhdet kuukautiset ennen uutta yritystä. Noudatimme lääkärin ohjeita ja uusi raskaus alkoi heti ensimmäisiä kuukautisia seuranneesta kierrosta. Nyt menossa 9+3 ja olen aivan paniikissa. Kahteen kertaan on jo ultrattu, syke on näkynyt ja kaikki ok. Nyt pitäisi kuitenkin odottaa kolme viikkoa np-ultraan. Pelottaa niin kamalasti...
Tuttu tunne!
Paniikki iskee jos liikaa miettii nykyistä raskautta. Ensimmäinen raskaus (tuulimuna) onnistui ensimmäisestä yrityksestä, tämän jälkeen lääkärien suosituksesta pidimme yhden kierron taukoa ja taas tärppäsi heti ensimmäisestä. Nyt odotan kauhulla ultraa, jossa saa tietää onko kyseessä ihan " oikea" raskaus vai tuulimuna, sen jälkeen jos kaikki on kunnossa, aletaan pelätä keskenmenoa, saa nähdä missä vaiheessa sitä uskaltaa huokaista helpotuksesta...
Toisaalta haluan mennä varhaisultraan ja toisaalta yritän lykätä sitä, ettei ensin löydetä sykkivää sydäntä, joka viikkoa myöhemmin ei sykikkään. Olen normaalistikin enemmän pessimisti kuin optimisti, mutta en kyllä pysty heti raskaustestin tekemisen jälkeen suunnittelemaan rattaiden ostoa ym. Kun ei uskalla nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Muuten: jälkitarkastuksen tehnyt lääkäri ei ymmärtänyt, miksi yleensä suositellaan odottamaan vähintään yksi kierto ennen uutta yritystä. Hän epäili, että näin suositellaan vain, jotta laskettu aika voidaan alusta asti laskea oikein.
Ärsytti jossain vaiheessa, kun uskoin raskautuvani nopeasti keskenmenon jälkeen. Itselläni entuudestaan jo poika, jota saatiin yrittää 1,5 vuotta ja sit alkoi raskaus, jota yritettiin vuosi ja päättyi siis keskenmenoon vko 11+ ja nyt ollaan yritetty taas pian vuosi km:n jälkeen ja alkaa todella olla voimat vähissä. Minulla olisi muutakin elämää, kuin suunnitella raskautta.. Tyyliin " mitä, jos kuitenkin tulen sit heti ens kuussa raskaaksi" Olen lakannut jo ajattelemasta niin ja lopetan kohta koko yrittämisen, en jaksa enää.
Eli siis minulla todettiin tuulimunaraskaus rv 8+2 ja sain lääkkeet keskenmenoon. Kaavinnasta minulle ei etes mitään puhuttu. Tämä kaikki tapahtui torstaina ja kipuja, väsymystä ja jaksattomuutta on vieläkin. Tuntuu ettei jaksa kunnolla raajojaan nostaa :( sain vielä kuulla, että minulla on Rh negatiivinen veriryhmä, joten jouduin menemään vielä sitten rokotukseen kiireesti.
Tuosta vuodosta sen verran, että minulle sanottiin lääkärissä että vuotoa on yleensä noin 2-4 vk:n ajan ja joskus se voi kestää jopa 7vkoa.
Onnea ja tsemppiä Teille kaikille ja voimia!
1.9.2006 todettiin np-ultrassa sikiön koon vastaavan viikkoa 8+, vaikka olisi pitänyt olla 11, ja sykettä ei löytynyt. Lääkkeellinen tyhjennys tehtiin heti ja se onnistui hyvin. Meni 2 kk ennen kuin menkat alkoivat. Siitä alkaneesta kierrosta tulinkin sitten onnellisesti jo uudelleen raskaaksi ja nyt on menossa rv 12+3. Tänään olin juuri np-ultrassa ja tällä kertaa kaikki oli kunnossa. Jännitti/pelotti vaan ihan kamalasti tämä ultra em. kokemuksen takia.
Hei! Päätin itsekin ottaa kantaa keskusteluun. Sain 15. heinäkuuta 6. raskausviikolla keskenmenon ja eilen plussasin eka kerran sen jälkeen :)
Sain toisesta yrityskierrosta plussan huhtikuussa ja kesäkuussa rv 12+3 niskapoimu-ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno (rv. 9+0). Kaavinnan jälkeen odotimme suositellut yhdet kuukautiset ja nyt saimme plussan... ensimmäisestä yrityskierrosta. =o
Eli tahti on ollut nopeaa!
Pelottaa, surettaa, itkettää, hermostuttaa ym ym ym nyt tämä uusi raskaus. " Koska tämäkin menee kesken? Miksi nyt on vähemmän oireita kuin viimeksi?" . En osaa iloita lainkaan. No, vähän kyllä hihkuin eilen illalla, kun testin tein...