Kokemuksia uudelleenraskautumisesta keskenmenon jälkeen?

Itsellä seuraava historia



03/02 keskenmeno

11/02 keskenmeno

01/03 keskenmeno

11/03 poika (40+3)

02/05 keskenmeno

02/06 poika (38+5)



Itse olen siis tullut raskaaksi helposti keskenmenojen jälkeen (paitsi ekan). Osa näistä raskauksista on mennyt kesken, mutta en usko, että on johtunut siitä, että olen tullut nopeasti raskaaksi vaan syyt löytyvät varmaan muista asioista.



Onneksi suurin osa meista km saaneista kuitenkin saa lapsen, joten tsemppiä teille ja toivottavasti ensi joulun pääsette viettämään pikku käärön (tai ison mahan) kanssa.

Heippa taas!



Muutamaan asiaan/ Kanelin kysymyksiin ajattelin palata (tämähän on kuin terapiaa samalla..:), Minulle ei annettu edes vaihtoehtoja valita tuon kaavinnan/ lääkkeellisen välillä, vaan kätilö ja lääkäri heti sanoivat, että lääkkeellisesti kohtu tyhjennetään seuraavana päivänä ja että kaavintoja yritetään välttää nykyisin, jos vaan suinkin mahdollista. Tosin jos itse olisin osannut vaatia kaavintaa, niin luulen että tahtoani olisi noudatettu( sillä myöhemmin asiaa kysyttyäni siihen voi kuulemma itse vaikuttaa). Eräs kätilö silloin viikon ajan sairaalassa ollessani jutteli kanssani pitkän tovin yhtenä iltana ja hän sanoi, että kyllä se vaan usein niin menee, ettei keskeytyneessä keskenmenossa yleensä lääkkeellinen tyhjennys riitä, vaan monesti joudutaan vielä tekemään kaavinta, poikkeuksia tietysti on. Kuulemma sellaistakin on havaittavissa, että abortin yhteydessä tehtävässä lääkkeellisessä tyhjennyksessä kaavintaa tarvitaan harvemmin, vaikka viikot olisivat samat.. (ehkäpä tästä näkyy se miten kovasti me keskenmenon kohdanneet olisimme halunneet raskauden jatkuvan, eikä kohdun " sisällöstä" haluttaisi, eikä elimistökään haluaisi, luopua!)



Unettomuudesta en ole kärsinyt, mutta itkuisuudesta ja apeudesta kylläkin silloin muutamana ensimmäisenä päivänä tuon keskenmenon toteamisen jälkeen. Ei mene vieläkään päivääkään, eikä puoltakaan päivää, ettei asia tule mieleen ja tietenkin tulee mietittyä onko itse voinut jotenkin tuon keskenmenon aiheuttaa, vaikka toisaalta tiedän ihan hyvin etten itse ole asiaan voinut vaikuttaa. Tietenkin vieläkin on välillä todella surullinen olo kun asiaa miettii, tulee ajateltua, että nyt olisin jo sillä ja sillä viikolla jne..ja kieltämättä tuli vähän katkera/" vääryyttä kokenut" olo, kun kuulin, että yhdellä tutullani sekä sukulaisellani on lasketut ajat toukokuussa, niin kuin itsellänikin olisi toukokuun lopussa ollut.. Vaikka tottakai pitäisi osata iloita heidän puolestaan.



Sen lääkkeellisen tyhjennyspäivän jälkeen en saanut päivääkään saikkua (tietysti sen päivän , jonka olin sairaalassa). Ensimmäisen kaavinnan jälkeen sain saikkua kaksi päivää, itse koin sen riittävän. Jotenkin vaan töissä ollessa saan ajatukset niin täysin muihin asioihin ja koin sen helpottavaksi. Jokainen kokee tietysti tämän asian eri tavalla.



Itselläni tämä fyysinen sairastuminen (infektio) keskenmenon jälkeen pitkittivät tätä henkistä " paranemisprosessia" . Sairaalassa ollessa kun oli aikaa miettiä asiaa kantilta jos toiselta, joka voi olla tietysti hyväkin asia. Sain puhua asiasta muutaman aivan ihanan sairaanhoitajan/kätilön kanssa, jotka kuuntelivat, keskustelivat ja valoivat uskoa tulevaan. Sairastumisen/sairaalassa olemiseni seurauksena jouduimme kertomaan keskenmenosta muutamalle sellaiselle ihmiselle, joille emme olisi keskenmenosta muuten puhuneet. Mutta jotenkin koen senkin asian tällä hetkellä helpottavana, kun kuitenkin lähipiiriimme hekin kuuluvat. Ehkä sekin sitten omanlaista terapiaa oli kun muutamaan otteeseen tätä tapahtunutta kävin läpi. Tosin samalla tein selväksi etten halua heidän puhuvan asiasta eteenpäin. Kyllä se keskenmeno vaan on sellainen asia, jota ei halua jokaisen vastaantulijan tietävän.



Kiitokset tsemppauksesta! Pärjäilkää!

Keskeytynyt keskemeno ja kaavinta oli vk 13 (sikiö vastasi viikkoja 9+6). Kahden kierron jälkeen olin uudestaan raskaana, nyt vk 30.

Kanelille varsinkin: minulla meni yöunet kokonaan ja luulin jo mielenterveyteni pahasti järkkyneen, olin ihan sekaisin. Sain unilääkkeitä ja ihan vajaassa viikossa niiden avulla sain elämänjärjestykseni takaisin, kun nukkuminen alkoi sujua, alkoi elämä helpottaa muutenkin. Sairaslomalla olin psyykkisistä syistä pari viikkoa. Sitten olikin jo taas hyvä palata töihin.

Keskenmeno ja pieni syntymättä jäänyt vauvani eivät kuitenkaan ole unohtuneet, eivätkä koskaan unohdukaan. Mutta olen tietysti onnellinen uudesta raskaudestani myös.

Kyllä tuntuu, että esim. [b]Emilian[/b] ja [b]Matamin[/b]kokemuksen jälkeen on itse päässyt suhteellisen vähällä. Vaikka mistäs sitä tietää mitä komplikaatioita vielä tulee eteen, kun jälkitarkastuskin on vielä tulossa... Ja kuinka monta keskenmenoa joutuu vielä muutenkin kokemaan...



Tuosta kaavinnasta vielä sen verran, että itse asun ulkomailla ja minulle, päinvastoin kuten Emilialle, ei edes tarjottu vaihtoehdoksi lääkkeellistä tyhjennystä. Jos olisi tarjottu, olisin silti varmasti päätynyt kaavintaan. Olen kyllä kuullut, että kaavinnassa saattaa kohdun pinta vaurioitua niin, että uuden raskauden alkaminen on vaikeampaa, mutta kun kysyin tätä asiaa lääkäriltäni (täällä hoidetaan siis raskaudenseuranta gynekologilla), hän sanoi, että kaavinta on ¿turvallinen¿ toimenpide.



Mulla ei ole samanlaisia pelkotila-kokemuksia kuin [b]Kanelilla[/b] enkä ole kärsinyt unettomuudesta. Tuntuu, että muutenkin olen päässyt hyvin asian yli. Toki vieläkin asia surettaa, enkä sitä koskaan varmasti kokonaan unohda tai pysty asiaa täysin hyväksymään. Minulla kuitenkin ensimmäinen viikko oli kaikista pahin. Sairaslomaa en sen enempiä pyytänyt, koska minulla jatkuu työt vasta huomenna. Pahimmalta tuntuu se, että koska olen jo pitkään kärsinyt työmotivaation puutteesta ja olin täysin asennoitunut siihen, että pääsen vappuna lopettamaan työt ja nyt asia ei sitten menekään niin. :( En usko, että esim. muutolla ja raskaalla työllä on ollut keskenmenoon mitään osaa tai arpaa. Itsekin olen asiaa miettinyt, mutta päättänyt säästää itseni mielipahalta ja yrittää olla sen enempiä miettimättä.



Tittatilhi: Kasapäin vauvaliimaa ja tarrasukkia sinulle! Ja niitä voimakkaita sydämensykkeitä tietysti! Itsekin olen ajatellut, että seuraavassa raskaudessa käyn ultrassa viikoilla 9+.



[b]m@mi[/b]: Onnitteluja uudesta km:n jälkeisestä raskaudesta. Kiva kuulla onnellisiakin ja toivoa antavia kokemuksia.



Meillä on nyt päätetty odottaa ensimmäisiä kuukautisia. Jo nyt kuitenkin olen alkanut juoda greippimehua lasin päivässä, jotta kohdun limakalvo vahvistuisi entisestään. Lisäksi lääkärin ohjeiden mukaan jatkan foolihapon syömistä. Kovasti vain pelottaa, että toipuminen ja hyvä mieliala kääntyvät laskuun, jos kuukautisia joutuu odottamaan pitempäänkin. Lisäksi olen pelännyt, että jos meidän kohdalle sattuisi toinen km heti tämän ensimmäisen jälkeen, miten mies suhtautuisi uuden raskauden yrittämiseen. Asia vaivaa mieltä varmaankin sen vuoksi, että alkujaankin sain taivutella miestä vauvahommiin pitemmän aikaa. Kysyinkin asiaa mieheltä ja onnekseni hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että uutta yritystä vaan, jos niikseen tulee. Keskenmeno oli kyllä rankka koettelemus myös miehelle eikä uskoisi, että hän on sama ihminen kuin vuosi sitten. Silloin yrittämisen aloittamisesta meillä vielä haveiltiin. Nyt sain mieheltä myös luvan tikuttaa ovista. Ennen raskautta mies ei halunnut tietääkään mahdollista ovulaation ajankohtaa.



Sitten vielä kysymys vuodosta: [b]Koska vuodon kuuluisi loppua?[/b] Itselläni vuoto on kestänyt nyt 11 päivää (mukaanlukien kaavintapäivä) ja alkaa tuntua että järki lähtee! Vuoto on välillä ollut todella vähäistä, lähinnä aavistuksen rusehtavaa limaa pyyhkiessä. Voisin kyllä kuvitella että esim. kaksikin viikkoa vuotoa on hyvin normaalia, mutta olisi kiva tietää, että koska voisi alkaa haaveilla ¿siteettömästä¿ elämästä.



Kovasti voimia ja jaksamisia kaikille kohtalotovereille! Toivotaan tosiaan että vuosi 2007 on plussa- ja vauvarikas vuosi meidän keskuudessamme!



Heff@lump

Itsellä kaavinta perjantaina, rv 12+4. Sikiön kehitys oli loppunut rv 8+5, eli hyvin samanlainen kokemus kuin monella teistä. Vuotoa oli pari päivää ennen tuota kaavintaa. Gynekologi harkitsi josko olisi annettu vain vuodon jatkua luonnollisesti mutta koska vuosin verrattain vähän niin tehtiin kaavinta. Ihan hyvä niin. Sairaslomaa ei muuten täälläkään tullut mutta kaiketi sen takia että viikonloput on minulla vapaat. Huomenna töihin.



Unettomuutta on hiukkasen ollut, mieliala vaihtelee rajusti. Uudesta raskauden yrityksestä ei ole vielä juteltu mutta eiköhän anneta mahdollisuus sille. Haluan itse odottaa ainakin yhdet kuukautiset, taidan tarvita henkistäkin palautumisaikaa hiukan. Täällä neuvot olivat kovin ristiriitaiset: Yksi gyne sanoi yhdet menkat, toinen sanoi kolmet... Jaa,a..



En muista kuka kertoi työmotivaation puutteesta mutta täällä kohtalotoveri. Olin kuvitellut mielessäni ihanan vapaan kesän ja heinävauvan. Kaikenlaisia suunnitelmia oli jo. No, ei auta kuin ratkaista asia toisella tapaa, jos työt kovasti alkaa tökkiä.



Tukiverkosto on vahva - olin kertonut jo aika monelle raskaudesta. Tuntuu hyvältä näin. Olen myöskin kertonut muutamille nyt keskenmenon jälkeen. Kotona myöskin 1v9kk poika joka ilostuttaa kummasti synkimpiäkin hetkiä. :)



Kiitos teille kokemuksienne jakamisesta. Ja kaikille meille hurjasti onnea eteen päin!

Trappa

Heff@lump kysyi vuodon kestosta kaavinnan jälkeen. Täällä Suomessa jakavat kaavinnan jälkeistä hoito-ohjelappua sairaalassa, jossa kerrotaan, että vuoto kestää n.viikon ajan kaavinnasta. Mutta eiköhän tämä asia ole taas niitä, jossa ei ole yhtä " oikeaa vastausta" , vaihteleehan meillä naisilla menkkavuotojen pituudetkin suuresti keskenämme.



Itselläni kävi mielessä sen ensimmäisen (epäonnistuneen) kaavinnan jälkeen, että onkohan nyt kaikki kunnassa kun jälkivuodon pituus alkoi lähentyä kahta viikkoa. Ja kaikkihan ei todellakaan sitten ollut kunnossa, kun kohdussa oli poistumatonta raskausmateriaalia, joka sen tulehduksen oli aiheuttanut.



Toisen, onnistuneen, kaavinnan jälkeen vuoto oli melko vähäistä heti alusta alkaen ja oli täysin loppu viikon kuluttua.



Vinkiksi:Hemoglobiinia kannataa käydä mittauttamassa, jos kaavinnan jälkeinen vuoto kestää kauan ja on runsasta, rautatabletit olisivat itsellänikin olleet tarpeeseen heti ekan kaavinnan jälkeen estämään tuota huimaa hempparin laskua! Nyt siis meneillään ainakin 2-3 kk kestävä " rautakuuri" .



Vuodosta raskauden aikana: Tämän keskeytyneeseen keskenmenoon päättyneen raskauden aikana minulla ei ollut pisaaraakaan veristä vuotoa (ei edes sen viimeisen neljän viikon aikana, jolloin sikiö oli kuollut). Kun taas edellisessä raskaudessa (joka päättyi onnellisesti poikamme syntymään) minulla oli pientä tiputteluvuotoa neljän ensimmäisen kuukauden aikana aina silloin, kun olisi ollut menkkojen alkamisaika. Nyt tässä keskeytyneessä raskaudessa oli jotenkin helpottuneempi olo, kun ei mitään vuotoja ollut, mutta eipä tälläkään asialla siis mitään merkitystä näytä olevan.



Itselläni on kanssa vähän noita työmotivaatio-ongelmia kesää ajatellen..viihdyn kyllä suhteellisen hyvin työssäni, mutta kun olin jotenkin niin täysin asennoitunut siihen, että huhtikuun lopulla vaihdan ammattini kotiäidin rooliin ja saan nauttia lasten kanssa kesästä kotosalla..



Onnea kaikille jo plussanneille ja mukavaa, että näin moni on vaihtanut kokemuksia tässä ketjussa!:)



Voikaa hyvin!

Täällä sanottiin että viikosta kolmeen viikkoon on normaali vuotoaika. Mikäli vuoto lisääntyy eka viikon jälkeen niin yhteyttä lääkäriin.



Jostakin toisesta pinosta luin ajatuksia ultrakuvan katsomisesta tai katsomatta jättämisestä. Itse kyllä katselin kaikki ultraamiset tarkoin. Ja sain myös yhden kuvan mukaani. Mieheni ei ole halunnut sitä nähdä, hänestä se on kummallista, että sain kuvan. Minulle ihan tärkeä asia.

Mulla on vuoto jatkunut nyt jo 12 päivää. Viikon verran kaavinnan jälkeen vuoto oli vain lähinnä rusehtavaa limaa, mutta sen jälkeen vuoto oli useamman päivän selvästi veristä. Olemme kyllä harrastaneet seksiäkin jo niinä päivinä kun vuotoa ei ole ollut käytännössä lainkaan. Voisiko tällä olla jotain vaikutusta vuodon määrään/kestoon? Jotenkin on kyllä vaikea uskoa, että olisi.



Täällä ei tosiaan annettu sairaalasta muita ohjeita kuin hakeutua jälkitarkastukseen 30 päivänä päästä kaavinnasta. Mitähän muita ohjeita siinä Suomessa sairaalasta saatavassa lapussa on kuin tuosta vuodon määrästä? Varmaan ässäilykin on kielletty...



Taidan nyt tarkkailla vuotoa tämän päivän ja soittaa sitten omalle gynelle, jos vuoto edelleen jatkuu.



Tuntuu vain, että sitten on jaksaminen tosi kovilla, jos nyt tuleekin takapakkia sen suhteen, että kaikkea tarvittavaa ei olekaan saatu ulos ja joudun uuteen kaavintaan. Kun henkisesti olen päässyt jo muuten melko vahvoille.



Heff@lump

Tällaisia ohjeita niissä kotihoito-ohjeissa kaavintapotilaille on lisäksi:



Jos lämpöä on yli 38 astetta (eikä ole flunssan oireita), ottakaa yhteys naistentautien poliklinikalle.

Tulehdusvaaran vuoksi käyttäkää terveyssidettä tamponin asemasta.

Yhdyntä on sallittua parin päivän kuluttua vuodon päättymisestä.

Huolehtikaa siteiden vaihdosta ja muistakaa tehdä alapesut juoksevalla vedellä mielellään jokaisen wc-käynnin yhteydessä.



Itselläni kuumeen nousu oli selvin merkki, josta tajusin jotakin olevan pielessä.



Toivotaan, että kohdallasi kaikki on kunnossa!

Oispa tajunnut kysyä hoito-ohjeita itse silloin kotiuttavalta lääkäriltä sairaalassa. Jotenkin pää vaan oli niin tukossa toimenpiteen ja henkisen pahanolon vuoksi, että ei sitten vaan tullut pieneen mieleenkään.



Soitin eilen sitten omalle gynelle, kun vuotoasia jäi mietityttämään. Lääkäri sanoi, että mulla voi olla ovulaatio, joka aiheuttaa vuotoa. Vielä pari päivää pitää tarkkailla ja jos vuoto ei lopu, niin perjantaina tai lauantaina voin mennä tutkittavaksi. Toisaalta kun monille on kuitenkin annettu ohjeeksi, että vuoto voi kestää kolmekin viikkoa ja kun mulla ei kuitenkaan ole kipuja eikä kuumetta niin en ole kauhean huolissani. Eilen illalla tosin, tietysti sen jälkeen kun olin soittanut gynelle, mulla oli alavatsakipua. Mutta nyt kipua ei enää ole, joten kaipa se tästä.



Tällä viikolla voimme käydä kysymässä sikiötutkimuksen tuloksia. Toivottavasti ei mitään erikoista ole löytynyt.



Heff@lump

Ehkäisy pois 8/2001

raskaaksi 5/2004

km 7/2004

raskaaksi 12/2004

poika 9/2005

uusi yritys alkoi 7/2006

km 10/2006

ja tänään just alkoi menkat

jäin heti keskenmenon jälkeen, ei siis kuukautisia välissä, raskaaksi, ja nyt hyppii puoli vuotias tyttö sylissä.

Eli ei odotettu keskenmenon jälkeen yksiäkään kuukautisia (lääkärin luvalla, kohtu tyhjentyi itsekseen eikä komplikaatioita tullut), ja heti tärppäsi. Uuden plussan sain n. 5 vkoa keskenmenosta, eli n. 3 vkoa keskenmenon jälkeen olen raskautunut uudestaan.



Raskaus sujui kaikin puolin hyvin, nyt on vauva sylissä.



Voimia teille kaikille!



t. kuonokas

uskon että minulle tuli eilen todella varhainen keskenmeno. pari aikaisempaa päivää oli todella pientä vuotoa, eilen päivällä tein testin joka näytti positiivista, mutta sitten alkoi vuotaa runsaammin. ensin vuoto oli rusehtavaa, sitten siitä tuli punertavaa ja joukossa oli hyytymiä. sitä tuli suhtkoht paljon. kipuja oli vähän, mutta ne vaikuttivat lähinnä kuukautiskivuilta. Sitten kuitenkin illalla vessassa käydessäni wcpönttöön putosi valkoinen ehkä pähkinän kokoinen " pallo" .

uskaltaisin siis väittää että meni kesken eilen. vuoto vähentyi tuon " pallon" jälkeen.



Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

Kuukautiset kuitenkin ovat koko ajan meneillään, suunnilleen ajallaan (parin päivän heitolla).

Mitä luulette, pitääkö minun käydä lääkärissä vai uskotteko että tämä menee ohitse omalla painollaan?

Ajattelin, että menisin lääkäriin sitten jos oma olo alkaa huonontumaan tai jos kipuja tulee tai sitten kun nämä meneillään olevat kuukautiset nyt loppuisivat.

Vastaanpa nyt tähän omaan aloittamaani ketjuun. :)



Itselläni siis keskeytynyt keskenmeno todettu 27.12. ja kaavinta tehtiin 28.12. Jälkitarkastuksessa 25.1. todettiin kaiken olevan kunnossa ja 30.1. alkoivat kuukautiset.



Nyt olen raskaana viikoilla 6+0 ja tärppi kävi siis kolmannesta km:n jälkeisestä kierrosta! Tottakai tuo edellinen km kummittelee mielessä, ja olin jo ihan varma, että sikiö on kuollut jo het alkuunsa. Mutta niin vaan siellä eilen ultrassa näkyi pienen pieni herneen kokoinen pieni ihmiselämän alku, jonka sydän sykki. Pelko perseessä mennään eteenpäin ja toiveissa on että pääsisi edes sen edellisen km:n rajapyykin yli eli viikoille 9+.



Toivottavasti tämä kokemus antaa uskoa sitä tarvitseville.



Kovasti voimia niille, joille keskenmenon jälkeen raskautuminen ei ole sujunut yhtä helposti.

Onnea Heff@lump!



Jännä sattuma, että itsekin olin juuri tänään aikonut kirjoittaa ketjuun ja vastata tämän ketjun " alkuperäiseen" kysymykseen. Tulin raskaaksi toisesta yrityskierrosta edellä kertomani talvisen keskenmenon jälkeen. Pelko on ollut vahvasti mukana odotuksessa, mutta ainakin tänään ultrassa kaikki oli hyvin! :) Nyt mennään viikolla 12+3, vauvanalku vastasi viikkoja 12+5. Rv 8 kävin jo ensimmäisessä ultrassa ja sydänäänetkin tässä ultrakäyntien välissä saatiin jo neuvolan dopplerilla kuulumaan. Olo on huippuonnellinen, mutta taas toisaalta ihan täysillä ei vieläkään uskalla iloita, ehkä sitten muutaman viikon päästä..



Onnea kaikille, sekä yritykseen ja jo tärpänneille odotukseen!!

Onnittelut uudelleen raskautuneille! Mulla todettiin tuulimunaraskaus vk 12 tammikuussa. Sen jälkeen lääkärit ohjeistivat pitämään taukoa kaksi kiertoa. Nyt toisella yrityskerralla sain plussan. Olo hiukan epävarma edelleen, tarkoitus mennä pikaisesti ultraan tarkistamaan, että kaikki on ok. Pelottaa hurjasti, että taas joutuu putoamaan korkealta ja kovaa, ja siksi ei uskalla vielä kunnolla iloita tästä. Mutta ainakin plussa saatu, eli raskautuminen onnistuu.



Lily rv 5+4

minä myös raskauduin heti alkuraskauden keskenmenon jälkeen, niin että menkkoja ei ehtinyt olla. Nyt sitten ihmettelen millä viikoilla olen, kun en tiedä mistä viikkoja ruvetaan laskemaan tälläisessa tapauksessa. selviääkö se vasta ultrassa? yksityisellekkään ei saanut ultra-aikaa kun vasta kolmen viikon päästä, joten täytyy kai vain odotella neuvolan ultraan pääsyä. piinaavaa odottelua!

Takana kaksi keskenmenoa ja yksi tuulimunaraskaus.



tyttö 03/04

keskenmeno 03/05

tuulimuna 11/06

keskenmeno 03/07

ja nyt raskaana...

suan

pahoittelut keskenmenosta

jos haluat tuon keskenmnon merkittäviksi paperihin, niin sitten menisin lääkäriin. ja toisaalta voisi olla syytä tarkistaa, että kaikki " raskausmateriaali" on poistunut. soittaisin johonkin ja kysyisin.



josiida

paljon onnea plussasta. raskasta polkua oot kulkenut km suhteen =(

kyllä ne viikot lasketaan siitä edellisestä keskenmenosta, eli se kun oot alkanu vuotaa on kp1. toivotaan kovasti että tämä raskaus menee hyvin.



itse: me pidettiin takoituksellista taukoa 3kk km jälkeen, jotta pää ehtii selvitä siitä. nyt sitten " yk2" (vaikka yritys on siis oikeasti aloitettu 06/06), saa nähdä miten käy.

minulle tehtiin keskeytyneen km jälkeen lääkkeellinen tyhjennys rv15, sikiö huomattavasti vähemmän ja se sujui ihan mallikkaasti, viikko sairaslomaa ja 2 viikkoa vuotoa. et voi se tosiaan mennä hyvinkin. kipu auttoi minua käsittelemään asiaa.