Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei kiinnostu puuhavihkoista. Miten motivoin?
29.11.2023 |
Ollaan ostettu monenlaisia tehtävälehtiä, joissa on sokkeloita ja piirustus- sekä väritystehtäviä, mutta ei lapsi niitä halua tehdä.
Poika on kuitenkin jo eskarissa joten hyvä olisi noita harjoitella. Mikä neuvoksi?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Ei voi mitään. Heikkolahjainen. Mutta onneksi koulussa sitten jarrutetaan muiden oppimista (inkluusio), niin ei sitten erotu muista niin paljon.
Älä viitsi tuollaista kirjoittaa. Kaikki lapset eivät kehity gaussin käyrän mukaan ! Ensteinkin oppi puhumaan vasta 4-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa kysyt mikä oikeasti kiinnostaa.. Ehkäpä lukisi, piirtäisi, soittaisi tai urheilisi. En miäkään puuhavihkoista kiinnostunut. Nykyään töissä ja tiedettä teen ammatikseni.
Lapsellani oli tuon ikäisenä tapana piirtää aarrekarttoja ja niitä riitti. Ideoita kehiin mammaseni !
Et saa väkisin pakotettuakaan. Anna lapsen leikkiä ja olla lapsi mutta voit kokeilla pieniä hetkiä kerrallansa. Tosin sanoit että hän on eskarissa joten voisiko olla että siellä puuhastelee jo riittävästi tehtäviä ja kotona voisi puuhastella muuta?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten niistä pitäisi innostua. On niitä omillekin lapsille aikoinaan ostettu eikä niihin ole mitään tehty koska ovat tylsiä.
Vuosia on ollut jo olemassa aikuisten värityskirjoja. Ei siis mitään sellaista mitä lapsikin ei voisi värittää.
Palapelit helpohkoista alkaen oivaa motoriikan harjoittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi mitään. Heikkolahjainen. Mutta onneksi koulussa sitten jarrutetaan muiden oppimista (inkluusio), niin ei sitten erotu muista niin paljon.
Älä viitsi tuollaista kirjoittaa. Kaikki lapset eivät kehity gaussin käyrän mukaan ! Ensteinkin oppi puhumaan vasta 4-vuotiaana.
Hyvä huomio tämä puhuminen. Lapset ovat toisinaan hyvinkin erilaisia. Ne lapset jotka oppivat hitaammin puhumaan sekä ovat rauhallisempia ovatkin usein keskivertoa älykkäämpiä. Aina löytyy poikkeuksia joten jokaista lasta tulee ehdottomasti arvostaa juuri sellaisena kuin on. Lapset ovat oma persoonansa joten keskittykää heidän kehitykseensä yksilöllisesti. Lapset ovat parasta vanhempiensa elämässä. He opettavat paljon jos haluaa ottaa asiat positiivisesti.
Motoriikan ja silmän ja käden yhteispelin heikkous on alakoulussa ihan oikeasti ongelma, joten on hienoa lähteä kuntouttamaan lasta jo nyt. Mitä varhaisemmin kuntoutat, sen pienempiä ongelmat ovat. Kaikenlainen näprääminen on hyvästä. Mitä pienemmät osaset pitää liittää, sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjonta. Kun on vihko tehty kunnolla kokonaan, niin saa jotain haluamaansa.
Meidän lapsi innostui tekemään tylsiä puheharjoituksia, kun tiesi saavansa haluamiaan legoja, kun niitä oli tehty monen monta kertaa päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Motoriikan ja silmän ja käden yhteispelin heikkous on alakoulussa ihan oikeasti ongelma, joten on hienoa lähteä kuntouttamaan lasta jo nyt. Mitä varhaisemmin kuntoutat, sen pienempiä ongelmat ovat. Kaikenlainen näprääminen on hyvästä. Mitä pienemmät osaset pitää liittää, sen parempi.
Turhaa pelon lietsontaa mutta sellainen fakta tässä voisi olla että ikäluokissa on eroavaisuuksia. Olen aika hyvä näissä, yhteiskunnallisesti näistä asioista ei ymmärretä eikä ymmärretä ihmisten eroavaisuuksista. Haluaisin ehdottomasti olla vaikuttamassa kehitykseen heti päivähoidosta alkaen, tiedän että fiksuja ihmisiä on mutta he eivät pääse kuuluville tai alistuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa kysyt mikä oikeasti kiinnostaa.. Ehkäpä lukisi, piirtäisi, soittaisi tai urheilisi. En miäkään puuhavihkoista kiinnostunut. Nykyään töissä ja tiedettä teen ammatikseni.
Lapsellani oli tuon ikäisenä tapana piirtää aarrekarttoja ja niitä riitti. Ideoita kehiin mammaseni !
Meillä lapset kavereineen piirtelivät ja suunnittelivat koneita ja mielikuvituksellisia autoratoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Mistä on tykännyt? Jos ei pidä juuri tuollaisista puuhakirjoista, on ihan ok, jos muuten samantyyppisiä taitoja jonkin verran on. Ja hyvä pointti tuo: ei kai ole digilaitteissa kiinni elävä lapsi?
Eskarin opettaja suositteli puuhavihkoja, koska lapsen motoriikka on hieman ikäisistään jäljessä eskarikirjan tehtäviä tehdessään.
Poika tykkää urheilusta ja autoista, mutta auto-aiheiset puuhavihkot eivät häntä houkuttele. Digilaitteita hän saa käsiinsä satunnaisesti korkeintaan muutaman kerran viikossa.
Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta! Koettakaa yhdessä etsiä asia joka kiinnostaa. Tyttöjen juttuja puuhakirjat enimmäkseen!
Rakentelu, muu maalaaminen, puun sahaaminen ja naulaaminen, jottai semmossii asioita koeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjonta. Kun on vihko tehty kunnolla kokonaan, niin saa jotain haluamaansa.
Meidän lapsi innostui tekemään tylsiä puheharjoituksia, kun tiesi saavansa haluamiaan legoja, kun niitä oli tehty monen monta kertaa päivästä toiseen.
Ei ole auttanut kummankaan lapseni kohdalla, eivät mene manipulaatioon. Se johtuu myös siitä että eivät ole kokeneet tarvetta palkinnoille, heillä on ollut muutenkin kaikkea riittävästi. Rahakaan ei ole motivoinut yläkoululaista. Se on tavallaan hyvä asia. Joku saattaa ymmärtää. En koskaan pakota lapsiani mihinkään, se on kid uttamista.
Vierailija kirjoitti:
Kehuminen motivoi. Kehu, kehu, kehu!
Tämä on totta. Kehukaa mutta aidosti. Kokeilkaa erilaisia tapoja kehua sekä vahvistaa itseluottamusta. Tulee törkeän hyvä mieli itselle kun lapsi havaitsee että on riittävä ja oppii itsenäistymään. Muistakaa arvostaa jos lapselle tuleekin turvaton olo, aina välillä voi tulla epävarmuuksia tai pelkoja. Rakkautta vain. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Motoriikan ja silmän ja käden yhteispelin heikkous on alakoulussa ihan oikeasti ongelma, joten on hienoa lähteä kuntouttamaan lasta jo nyt. Mitä varhaisemmin kuntoutat, sen pienempiä ongelmat ovat. Kaikenlainen näprääminen on hyvästä. Mitä pienemmät osaset pitää liittää, sen parempi.
Tuosta tulee mieleen, kun meidän lapsi kävi toimintaterapiassa, niin hän oli katkera, kun hän ei päässyt kokoamaan siellä legoja. Hienomotoriikkaharjoituksena ja ohjeiden noudattamisen opetteluna joku muu sai koota pikkulegoilla pakkauksen ohjeen mukaan jonkin ambulanssin. Ehkä se toinen sitten kahdehti sitä, kun meidän lapsi sai hautautua pallomereen ja ajella vatsalaudalla pitkin paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Et saa väkisin pakotettuakaan. Anna lapsen leikkiä ja olla lapsi mutta voit kokeilla pieniä hetkiä kerrallansa. Tosin sanoit että hän on eskarissa joten voisiko olla että siellä puuhastelee jo riittävästi tehtäviä ja kotona voisi puuhastella muuta?
Kokoajan yleistyvä ongelma on se, että vanhemmat eivät vaadi lapseltaan mitään. Eskari-ikä on hyvää aikaa harjoitella tehtäviä, ja omaksua asenne, että ne ovat kivoja. Lapset, joilla motoriset taidot on kouluun mennessä hallussa ja on harjoiteltu kovalla tavalla keskittymistä, eivät koe niin suurta shokkia ja paineita koulua aloittaessa. Kannustamalla lasta edes välillä vähän tylsempiinkin puuhiin, vanhempi tekee ison palveluksen lapsen tulevaisuutta ajatellen. Ei tarvitse olla mustavalkoinen ajattelussa, saa sitä leikkiä mieleisiä leikkejäkin, vaikka välillä tekisi tehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjonta. Kun on vihko tehty kunnolla kokonaan, niin saa jotain haluamaansa.
Meidän lapsi innostui tekemään tylsiä puheharjoituksia, kun tiesi saavansa haluamiaan legoja, kun niitä oli tehty monen monta kertaa päivästä toiseen.
Ei ole auttanut kummankaan lapseni kohdalla, eivät mene manipulaatioon. Se johtuu myös siitä että eivät ole kokeneet tarvetta palkinnoille, heillä on ollut muutenkin kaikkea riittävästi. Rahakaan ei ole motivoinut yläkoululaista. Se on tavallaan hyvä asia. Joku saattaa ymmärtää. En koskaan pakota lapsiani mihinkään, se on kid uttamista.
Curling vanhemman lapset, jotka ovat saaneet kaiken haluamansa.
Minä olen "pakottanut" ottamaan lääkkeet. Kiristänyt, että nyt otat tämän antibiootin tai sitten mennään sairaalaan ja saat sen siellä tiputusneulan kautta. Muita vaihtoehtoja ei siinä vaiheessa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et saa väkisin pakotettuakaan. Anna lapsen leikkiä ja olla lapsi mutta voit kokeilla pieniä hetkiä kerrallansa. Tosin sanoit että hän on eskarissa joten voisiko olla että siellä puuhastelee jo riittävästi tehtäviä ja kotona voisi puuhastella muuta?
Kokoajan yleistyvä ongelma on se, että vanhemmat eivät vaadi lapseltaan mitään. Eskari-ikä on hyvää aikaa harjoitella tehtäviä, ja omaksua asenne, että ne ovat kivoja. Lapset, joilla motoriset taidot on kouluun mennessä hallussa ja on harjoiteltu kovalla tavalla keskittymistä, eivät koe niin suurta shokkia ja paineita koulua aloittaessa. Kannustamalla lasta edes välillä vähän tylsempiinkin puuhiin, vanhempi tekee ison palveluksen lapsen tulevaisuutta ajatellen. Ei tarvitse olla mustavalkoinen ajattelussa, saa sitä leikkiä mieleisiä leikkejäkin, vaikka välillä tekisi tehtäviä.
Oho, rankoiksi meni ohjeet, tarkoitin tietenkin "kivalla tavalla keskittymistä ".
Mieti minkä luonteinen lapsi on, ja käytä sitä motivaatioon. Onko hän esimerkiksi kilpailunhaluinen, ratkaisukeskeinen tai luova ajattelija? Tykkääkö hassuttelusta tai tiedosta, onko tehtäviä tehdessään itsekriittinen tai tylsistynyt. Onko itsenäinen puuhailija vai kaipaako seuraa ja tukea.
Oma lapsi tykkäsi eskari-iässä eläimistä, mutta ei häntä silti eläinaiheiset vihkot itsessään kiinnostaneet, oleellisinta oli, että itse tehtävä oli kiinnostava.