Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Gallup keski-ikäisille (45-55) naisille: eroaisitko, jos se ei vaikuttaisi merkittävästi taloudelliseen tilanteeseesi/asumiseesi?
29.11.2023 |
Niin surullista kuin se onkin, itsellä nämä asiat ovat tällä hetkellä ainoa syy pysyä tässä avioliitossa. Rakastan kotiani enkä missään nimessä haluaisi muuttaa ja taloudellinen status Helsingissä asuvana ja tällä palkalla tippuisi vahvasti keskiluokkaisesta suorastaan köyhäksi, kun kaiken joutuisi sitten yksin kustantamaan. Ei toki hyvät lähtökohdat suhteessa, mutta veikkaisin etten ole ainoa näin ajatteleva.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Miestrollin avaus. 🤣🤣🤣
Jep, trolli kuvittelee että eroaminen ratkaisee aina kaikki ongelmat. Ei ratkaise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä mitä luultavimmin eroaisin. Suhteessani ei ole mitään isoja ongelmia, kuten väkivaltaa, alkoholismia tms. mutta jotenkin on kyllä väljähtänyt meininki. Mutta ei siis niin paljon, että olisin nykyisin elintason/elämäntavan valmis uhraamaan. Ja takuuvarmasti on Suomessa kymmeniä tuhansia samalla tavalla ajattelevia ihmisiä.
Itse kerkisin tuon virheen jo tehdä, kun olin "voimaantunut" enkä ymmärtänyt eron todellisia seurauksia. Ihan järkyttävää on ollut totutella köyhäilemään.
En ymmärrä miten kukaan voi olla toisen kanssa yhdessä rahan takia. Multa ei kertakaikkiaan onnistuisi ja eroaisin ilman muuta jos en rakastaisi miestäni, välittämättä miten se vaikuttaisi talouteen.
En tiedä olenko outo kun raha ei ole koskaan ollut erityisen tärkeää. Olen ollut onnellinen vähävaraisena ja myös nyt vähän keskiluokkaisempana. Vaikka mun tilanteessa ero ei tarkoittaisi mitään merkitystä talouteeni, niin olisin kuitenkin aivan valmis vähäisempään elintasoon jos ero tarkoittaisi sitä.
en eroaisi koska rakastan miestäni ja lastamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En eroaisi miehestäni vaikka mulle maksettaisiin mitä. Voin käsi sydämellä sanoa että mikään määrä rahaa maailmassa ei voisi mennä mieheni ja parisuhteeni edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menen vuodella yli ikähaarukasta ja vastaus on kyllä. Eikä kyse ole siitä, että mies olisi rikas vaan siitä, että tarvitsemme molempien tulot. Eläkkeet tulevat myös olemaan pienet molemmilla.
Voisin erota vaikka ilman rahaakin. Miehestä on tullut lihava, mykkä juntti josta ei saa mitään enää irti. Ei sängyssä eikä muutenkaan. Olen vihannut miestäni jo 10 vuotta mutta ei ole varaa erota juuri sen talousjutun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin. Ei vaikuttanut taloudelliseen tilanteeseeni mitenkään ja hyvinvointi lisääntyi : )
Aloituksessa kysyttiin eroamisen taloudellisista esteistä ja puolet porukasta tulee kehumaan miten hyvä suhde heillä on??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinkut sitten pärjäävät jos yksillä tuloilla pärjääminen on niin hirveän vaikeaa? Jos mulla olisi syy erota, niin pärjäisin eron jälkeen aivan samoin kuin sinkkunakin. Eli hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kysyttiin eroamisen taloudellisista esteistä ja puolet porukasta tulee kehumaan miten hyvä suhde heillä on??
Aloituksessa kysyttiin eroaisitko miehestäsi. On ihan yhtä hyväksyttävää vastata että en eroaisi. Jos vain ne vastaavat jotka eroaisivat, siitä saa sen käsityksen että kaikki keski-ikäiset naiset kituvat paskoissa suhteissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa kysyttiin eroamisen taloudellisista esteistä ja puolet porukasta tulee kehumaan miten hyvä suhde heillä on??
Tuskin on, mutta pitäähän sitä nyt päästä täällä pätemään. Monet ei ole saaneet kikkeliä vuosikymmeneen muttei silti uskalla erota.
Erosin, kun oli taloudellisesti mahdollista ostaa asunto samasta kaupunginosasta. Pienempään piti tietysti siirtyä ja asumiseen menee kohtuuttoman paljon rahaa, mutta lasten ei tarvinnut vaihtaa koulua ja kaupunginosa on itsellekin rakas.
Eihän se tietysti ainoa syy eroon ollut, mutta kun taloudellinen "pakko" pysyä avioliitossa poistui, oli todella kohdattava parisuhteen haasteet. En voinut enää huijata itseäni, kun yksi tärkeä syy sinnitellä avioliitossa poistui. Ja syy oli ennen kaikkea se, etten halunnut lasten elämän muuttuvan liikaa. Perheen hajoaminen oli heille joka tapauksessa vaikea paikka. Nyt kuitenkin koulu, kaverit ja harrastukset säilyivät ennallaan.
Tässä ollaan todellisen tasa-arvokysymyksen äärellä. On naurettavaa, että julkisuudessa väännetään juttua siitä, millä nimellä ihmisiä kutsutaan, esim. ei ole miehiä ja naisia, vaan ainoastaan työntekijöitä, koska tämä muka lisää tasa-arvoa. Höpö-höpö. Todellinen tasa-arvo ei lähde sanoista, vaan taloudesta, vieläkin naisten euro on 80 senttiä. Naisvaltaisten alojen palkat huonot.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinkut sitten pärjäävät jos yksillä tuloilla pärjääminen on niin hirveän vaikeaa? Jos mulla olisi syy erota, niin pärjäisin eron jälkeen aivan samoin kuin sinkkunakin. Eli hyvin.
Koska mies ja muu perhe ei ole törsäämässä rahoja esim. vanukkaisiin.
Lisäksi sen talouden kustannusten suunnittelu on aika paljon helpompaa, ja ne suunnitelmat toteutuvat paremmin.
Deittipalstat on täynnä 40-50-vuotiaita varattuja miehiä vonkaamassa pillua nuorilta tytöiltä kun ei ole muka kotona saanut. Naiset kehuu täällä täydellistä parisuhdetta. Jokin ei nyt taida mennä ihan yksiin. Kai ihmiset sitten hyväksyy hiljaisesti että puoliso heiluttaa melaa muualla ja ottaa sen ison omakotitalon, auton sun muuta kun ei mistään muusta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinkut sitten pärjäävät jos yksillä tuloilla pärjääminen on niin hirveän vaikeaa? Jos mulla olisi syy erota, niin pärjäisin eron jälkeen aivan samoin kuin sinkkunakin. Eli hyvin.
Kyllä sitä yksin pärjäisi oikein mainiosti, mutta keskiluokkaisen elämän kustantaminen kahdelle teinille kahdessa eri kodissa on tosi kallista pääkaupunkiseudulla.
Minusta lasteni ei pitäisi liikaa kärsiä siitä, että vanhempien parisuhde kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Alue: Aihe vapaa
Ehdottomasti jos olisi rahaa, asuisin eri osoitteessa miehen kanssa. Onneksi se on käytännössä aina töissä. Meidän elämä menee ihan kamalaksi, kun hänellä loppuu taas määräaikainen työtehtävä ensi vuoden puolella ja roikkuu sitten kotona pari kuukautta ansiosidonnaisella hermolomalla. Toivottavasti ei jää pitemmäksi aikaa työttömäksi, koska siinä menee hermot kaikilta.