Lue keskustelun säännöt.
Muutto kaduttaa ihan hirveästi
27.11.2023 |
Oon nuori ihminen, muutin yksin pois kotipaikkakunnalta pohjoisesta ihan etelään, kun halusin uuden alun ja pois siitä ankeasta kaupungista. En päässyt kouluun mutta hain täältä töitä ja aattelin että haen nyt ensi syksyksi kouluun. Nyt on kuitenkin iskenyt valtava ahdistus siitä että perhe ja ystävät on yli kuuden tunnin junamatkan päässä ja minä täällä yksin ilman ketään, uusia kavereitakaan en oo saanut. Mun kumppani asuu kyllä nyt lähempänä kuin aiemmin, ja tuntuu että se onkin ainoa asia joka mua täällä pitää. Nähdään lähes joka viikonloppu, mutta eihän se mun ystävien seuraa korvaa. Muuten voisin vaikka hakea takaisin kotikaupunkiin kouluun, jos meille ei tulisi taas sitä melkeen viiden tunnin junamatkaa. Luulin tämän olevan hyvä juttu, mutta oonkin ihan yhtä hukassa kuin aiemminkin ja lähinnä kadun päätöstäni muuttaa kauas. Mitä teen??
Kommentit (29)
Muuta takaisin ja etsi uusi kumppani samalta kylältä, ettei tartte junailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se ehdottomasti tärkeintä kouluttautua haluamalleen alalle. Nyt sitten vaan napsit itsellesi harrastuksia ja menoja. Ja todellakin idea vapaaehtoistyöstä on kannatettava, se on usein sosiaalista.
Joskus tuntuu että ihmiset ei löydä netistä sellaista sisältöä jolla oikeasti rakentaa hyvää elämää itselleen. Viihdettä ja juoruilua sitäkin enemmän.
Ei siivoustyö ole mikään syy pysyä paikkakunnalla, jossa ei viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Ei siivoustyö ole mikään syy pysyä paikkakunnalla, jossa ei viihdy.
En tiedä, kuinka liikkuvaista tyyppiä olet, mutta itse muuttaisin nuorena ja vapaana ihan helposti vaikka vain muutamaksi kuukaudeksi sille poikaystävän paikkakunnalle, hankkisin siellä siivoustyön ja lukisin pääsykokeisiin, ja sitten kouluun pääsyn myötä muuttaisin taas uudelle paikkakunnalle opiskelujen ajaksi. Vähän hassulta tosiaan tuntuu ihan yksin siivoojana toimia paikkakunnalla, missä ei ole muita siteitä lainkaan.
Minustakin on yleensä ollut hirveää muuttaa. Viimeksi muutin juurikin suht kaukaa pohjoisesta Helsinkiin. Tuo jonkun ylempänä olevan kuvailema fyysinen pahoinvointi tuli minullekin tutuksi. Olisin palannut maitojunalla opiskelukaupunkiini, mutta kun useimmat opiskelukaveritkin olivat samaan aikaan minun kanssani muuttaneet sieltä ympäri Suomea, niin en nähnyt mieltä palata.
Nyt lähemmäs kymmenen vuotta myöhemmin täällä etelässä on jo mukavaa. Monet kaverini päätyivät lopulta itsekin muuttamaan tänne. Löysin miehen, kivan työn, sopivan asuinalueen ja harrastukset. Vaikea jälkikäteen sanoa, mitä tein oikein. No ehkä ensimmäisen n. vuoden ajan yritin olla tavallista spontaanimpi, sanoa kyllä vähän oudommillekin ehdotuksille ja elää ikään kuin korkeampi voima johdattaisi minua kohti parempaa elämää, jos vain kuuntelen sen antamia vihjeitä. Liityin mm. kuoroon ja olin aktiivisesti mukana jossain someryhmässä, jossa ikäiseni nuoret aikuiset sopivat tapaamisia kaverihengessä. Alle vuodessa se kehon ja mielen stressitila hellitti, kun alkoi tuntua, että mulla on elämä täällä. Mutta oli se alkuvaihe siis hirveää! Suuret tsempit! Jos todella haluat rakentaa elämäsi uudelle paikkakunnalle, ei kannata luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toisinpäin: muutin etelästä pohjoiseen ihan vaihtelun ja kokemuksen takia. Nyt tuli kolme vuotta täyteen ja innolla palaan takaisin etelän palveluiden ja tapahtumien äärelle. En tykännyt yhtään, kamalaa suoraansanottuna. Mutta tulipahan kokeiltua ja nyt tiedän ettei ole mun juttu.
Työkokemusta sain kuitenkin, uuden kielenkin opin, huomasin että pärjään! Eli ei se aika hukkaan mennyt. Aina oppii jotain. Monet nuoret lähtee täältä pohjoisesta pois juuri Helsinkiin tai lähialueille, kulttuuri on erilainen Suomen molemmissa päissä, jopa järkyttävän erilainen. Täällä pohjoisessa suomalainen on suomalainen kaikissa niissä negatiivisissa stereotypioissa mitä suomalaisuuteen liitetään: hiljaisuus, kyräilevyys, hitaus, epäluuloisuus, alkoholi, väkivalta, vanhoillisuus. Helsinki on sosiaalisempi ja sivistyneempi, ihan jo kansainvälisyyden, yliopistojen ja muiden korkeakoulujen ansiosta.
Anna itsellesi hieman aikaa, yritä hetki olla liikaa miettimättä. Ymmärrän sinänsä ahdistuksesi ja koti-ikäväsi hyvin! Olen sen itsekin kokenut ja minun oli lopulta muutettava takaisin kaipaamaani paikkaan. Kotiin. Läheisteni luo. Sitä takaisin tuloa en ole kertaakaan katunut. <3
Mutta kuten sanottu, anna ensin itsellesi pieni sopeutumisaika. Pääset kyllä sinne kotikonnuille takaisinkin jos homma ei ala luistaa vaikkapa puolen vuoden kohdalla. Tai minkä aikajanan nyt katsot parhaimmaksi itsellesi määritellä. Mieti paluun ja jäämisen plussia ja miinuksia sekä niiden painavuutta pidemmällä tähtäimellä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saat opiskelupaikan se voi muuttaa kaiken!
Toki jos menet nuorena takas, se voi auttaa.
Mutta entä jos mahdollisuuksia ei ole ja ne vanhat kaverit pariutuu tai lähtee muualle?
Ajattele sitä elämää jonka voit saada pitkällä tähtäimellä. Mene sitä kohti!
Luulen että nyt pitää ihan itse aktiivisesti alkaa kartoittamaan viikkojen kulkua. Mikä kiinnostaa, mitä kokeilisit ekaa kertaa jne. Hakeudut asioihin mukaan. Jos ei ole rahaa harrastaa, niin mene vapaaehtoistyöhön. Aina se elämä on ihan itse keksittävä, ja kun sen nuorena hoksaa, niin hyvä tulee. Ei minusta sekään ole hyvä ratkaisu, että jää pohjoiseen kokeilematta muuta. Kyllä sinne pääsee takaisin, ja lähtee sieltä varmaan kavereita poiskin. Houkuttele kaverit käymään välillä.