Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muutto kaduttaa ihan hirveästi
27.11.2023 |
Oon nuori ihminen, muutin yksin pois kotipaikkakunnalta pohjoisesta ihan etelään, kun halusin uuden alun ja pois siitä ankeasta kaupungista. En päässyt kouluun mutta hain täältä töitä ja aattelin että haen nyt ensi syksyksi kouluun. Nyt on kuitenkin iskenyt valtava ahdistus siitä että perhe ja ystävät on yli kuuden tunnin junamatkan päässä ja minä täällä yksin ilman ketään, uusia kavereitakaan en oo saanut. Mun kumppani asuu kyllä nyt lähempänä kuin aiemmin, ja tuntuu että se onkin ainoa asia joka mua täällä pitää. Nähdään lähes joka viikonloppu, mutta eihän se mun ystävien seuraa korvaa. Muuten voisin vaikka hakea takaisin kotikaupunkiin kouluun, jos meille ei tulisi taas sitä melkeen viiden tunnin junamatkaa. Luulin tämän olevan hyvä juttu, mutta oonkin ihan yhtä hukassa kuin aiemminkin ja lähinnä kadun päätöstäni muuttaa kauas. Mitä teen??
Kommentit (29)
En osaa sanoa mitään mutta selkeästi et viihdy kenenkään lähellä jos kaikkialle on aina tuntien junamatka. Jos olet yhtään tosissasi parisuhteesi kanssa muutat lähemmäs kumppaniasi. Jos haluat bilettää ilman päämäärää niin muuta lähelle ystäviäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutat takaisin. Huono olo kertoo, että teit väärän ratkaisun.
Mihin haet töihin? Itse ainakin löysin töistä kavereita kun muutin (ravintola-alalle, paljon muita nuoria). Sitten tietty koulusta kun opinnot alkoi. Muutto on aina aluksi vaikea, mutta kannattaa olla kärsivällinen, sillä siinä menee hetki että uuden elämän saa uralleen. Pidä mielessä, että sun kotipaikka ei ole menossa minnekään ja pääset sinne kyllä takaisin. Hanki uusia harrastuksia, niin saat tekemistä ja tapaat ihmisiä.
Ulkomailla asuneena tuo huono olo ja ajoittainen ahdistus kuulostaa tutulta. Ensimmäisenä viikkona ahdistus paheni siihen pisteeseen, että oksensin vessassa kun pelkäsin tulevaisuuden puolesta. Oli pakko sitten palata hetkeksi kotiin lataamaan akkuja.
Sitten melkein kuin itsestään ystäviä alkoi tulla eri piireistä; koulusta, iltavuoroista, harrastuksista, ulosmenoista, you name it. Nyt olen niin tyytyväinen, että jaksoin odottaa tuon alun huonon olon läpi, sillä olen taas kokemuksen rikkaampi. Eli ap - kärsivällisyyttä ja aloitteellisuutta, kyllä se iloksi muuttuu! Tsemppiä!
Hyvä, kuuntele itseäsi, tuntemuksiasi, värähtelyä ja sydäntä. Mielestäni voit muuttaa takaisin. On sielläkin ehkä joku kodikas paikka lähempänä ystäviä ja sukua. En tiedä toki miten seukkausasian käy, ehkä tulee ero, uusi joskus tai sitten sen saa toimimaan löytyy ratkaisu. Etelä-Suomi ei ole kaikille ratkaisu. Etelässä tosin on myös maaseutua ja Hanko. Kuten länsirannikolla ja Pirkanmaallakin. Pohjoinen on kylmähkö, riippuu missä viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset muuttanut samalle paikkakunnalle seurustelukumppanisi kanssa?
Opiskelujen kautta viimeistään löydät kavereita. Onko sinulla työkavereita joille voisit ehdottaa, että käytte joskus lasillisella tai muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkeasti mukaan vaan. Saat uusia eväitä elämääsi. Kannattaa katsella maailmaa laajasta vinkkelistä.
Anna itsellesi vähän aikaa. Muutos on suuri niin sopeutuminen ei tapahdu heti. Tee itsellesi kivoja ja mieluisia asioita, käy kaupungilla ja hae töitä aktiivisesti. Some auttaa ja pyydä kaverit kylään. Kyllä asiat järjestyy usko pois! Sulla oli syyt miksi lähdit ja ne on siellä edelleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No koita nyt yhdessä paikassa olla, tottakai välillä miettii mutta ei mene kauaa kun se koti ikävä katoaa
Oon siis nyt töissä siivoojana, mutta sieltä en luultavasti ystäviä saa, ei olla mun työkavereiden kanssa samaa ikäluokkaa ollenkaan eikä maailmat ehkä muutenkaan kohtaa. Ilmoittauduin myös lukupiiriin, joka tosin on vaan kerran kuussa. Toivon kuitenkin että sieltä vielä löytyisi joku jonka kanssa viettää aikaa. Mulla on täällä kerran käynyt kotikaupungista ystävä kylässä, mutta ei sieltä hirveän usein reissuja tänne tehdä kun matka on tosi pitkä ja junaliput maksaa niin paljon
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska aattelin muuttaessani tosi paljon sitä mihin kouluun haluaisin, eikä kyseisessä kaupungissa oo mitään mua kiinnostavia aloja. Muuten oisin kyllä varmasti viihtynyt siellä
Siivoojan työtä löydät kotiseudultasikin. Muuta takaisin sinne tai seurustelukumppanisi kotiseudulle, töitä löydät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopeutumiseen menee ainakin vuosi, anna itsellesi edes sen verran aikaa.
Parempihan se on kokeilla ja todeta sopiiko, vai ettei uskaltaisi edes yrittää. Nyt kun olet kokeillut, voit muuttaa takaisin. Tai jäädä. Laske plussat ja miinukset.
Vierailija kirjoitti:
Siivoojan työtä löydät kotiseudultasikin. Muuta takaisin sinne tai seurustelukumppanisi kotiseudulle, töitä löydät.
No eikö aloittajan tavoitteena ollut kouluttautua, eikä tehdä niitä siivoojan töitä loppuelämämäänsä? Minusta on ihan ok, että on koti-ikävä, mutta näkisin tämän itse elämänvaiheena. Ehdit palata kotiseudulle myöhemminkin, koulutettuna ammattilaisena. Muista toki, että jos toivot todella asuvasi jollain tietyllä paikkakunnalla, opiskeluala kannattaa valita sen mukaan, että sillä saa sieltä töitä (tai voi tehdä etänä).
Nyt kun palaat takaisin pohjoisen pikkupaikkakunnalle siivoojaksi, niin voi olla aika näköalaton tulevaisuus edessä. Hakisin siis koulutukseen, kävisin sen, katsoisin tuleeko siitä seurustelukumppanin kanssa vakavampaa, ja jos tulee, niin päättäisin yhdessä hänen kanssaan, minne asetutaan tulevaisuudessa. Ehkä hänkin haluaa valmistumisen jälkeen pohjoisen luonnon äärelle?
Itse olen myös huomannut, että kotiutuminen uudelle paikkakunnalle vie tosiaan yleensä sen vuoden verran.
Väittäisin että pohjoisessa on helpompi tutustua tyyppeihin kuin etelässä. Etelässä piirit on monesti sisäänpäin lämpeneviä. Paras tuuri kaveriseuran suhteen on tutustua jollain ilveellä muihin ulkopaikkakuntalaisiin. Heillä on sama kokemusmaailma kuin sinulla. Ei kannata vaivata päätä lainkaan paikallisilla kantiksilla. Monesti jopa ulkomaalaisten kanssa tulee paremmin juttuun kuin paikallisten kantakaupunkilaisten. Yritä olla sinnikäs.
Vierailija kirjoitti:
Koska aattelin muuttaessani tosi paljon sitä mihin kouluun haluaisin, eikä kyseisessä kaupungissa oo mitään mua kiinnostavia aloja. Muuten oisin kyllä varmasti viihtynyt siellä
Siis sun kumppanin kotikaupungissa ei ole sinua kiinnostavia aloja? Mutta jos nyt et vielä opiskele, vaan pidät välivuotta ja teet siivoustöitä, niin saisit niitä ehkä sieltäkin, vai?
Mitäs sinun kumppani tekee, onko hänellä mukava työ tai opiskelupaikka siellä kaupungissa, onko hän valmis lähtemään sieltä pois sinun luo, jos sinä et halua muuttaa sinne?
Vierailija kirjoitti:
Oon siis nyt töissä siivoojana, mutta sieltä en luultavasti ystäviä saa, ei olla mun työkavereiden kanssa samaa ikäluokkaa ollenkaan eikä maailmat ehkä muutenkaan kohtaa. Ilmoittauduin myös lukupiiriin, joka tosin on vaan kerran kuussa. Toivon kuitenkin että sieltä vielä löytyisi joku jonka kanssa viettää aikaa. Mulla on täällä kerran käynyt kotikaupungista ystävä kylässä, mutta ei sieltä hirveän usein reissuja tänne tehdä kun matka on tosi pitkä ja junaliput maksaa niin paljon
- ap
Sen lukupiirin ja työn lisäksi ehdit kyllä hankkimaan muitakin harrastuksia. Lisäksi kannattaa miettiä josko hankkisit vähän sosiaalisemman työn (vai onko sulla paljon työkavereita?). Tai vaikka sen siivouksen lisäksi vaikka ekstravuoroja kun ehdit vaikka kaupan alalta tms. Itse koen ainakin että jopa sellaiset lyhyet ihmiskohtaamiset ja ihmisten keskellä oleminen on sosiaalista vuorovaikutusta ja auttaa yksinäisyyteen. Harrastatko/oletko kiinnostunut minkäänlaisesta urheiluharrastuksesta?
Alue: Aihe vapaa
Miten olisi joku harrastus, vaikka urheiluseurassa? Tutustuisit uusiin ihmisiin ja saisit tekemistä. Itse kävin nuorena paljon kamppailulajeja treenaamassa, ja niissä oli kivaa porukkaa ja hyvä yhteishenki.