Lue keskustelun säännöt.
Puhutteko te muutkin palturia melkein kokoajan? Olenko epänormaali tai mielenvikainen.
27.11.2023 |
Valehtelin töissä tänään, että olin mieheni kanssa viikonloppuna pk seudulla, mies liikematkalla, olin hänen avekkinaam, kiersimme illallisissa, yövyimme hotellissa.
Oikeasti minulla ei ole miestä ollenkaan vaan asun yksin, mutta olen alusta asti sanonut, että on.
Olin oikeasti yksin kotona juomassa viskiä.
Olen myös valehdellut, että "meillä" on omakotitalo, lomaosake etelä-amerikassa ja, että olen lähdössä ensi kesänä australiaan meiditointi opettajaksi, vaikka oikeasti jään virkavapaalle ja olen kotona.
Kommentit (28)
Alkaa tämä suomalaisten perusrehellisyys kariutua tänne muualta tulleiden tuodessaan sitä omaa kültüüriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun palturia asiakaspalvelutilanteissa esim jos kampaaja alkaa uteliaaksi. Ei kuulu hänelle asuinpaikat, työt ym. Näissä tilanteissa valehtelen usein.
Vierailija kirjoitti:
Alkaa tämä suomalaisten perusrehellisyys kariutua tänne muualta tulleiden tuodessaan sitä omaa kültüüriaan.
Ai nyt suomalaisten valehtelukin on ma mujen vikaa?
Meeennyvittuun valehtelemasta siitä :' D
Jos puoliso on liian kontrolloiva ja suuttuu jos elää omaa elämäänsä tietyllä tavalla, niin siinä oppii pakostikin valehtelemaan.
Se on ikävää että toinen pakottaa valehtelemaan. Lopulta lapsetkin valehtelee, kun toinen on niin ehdoton ja häntä ei kukaan halua loukata.
Mulla on tuota ongelmaa myös. Hassua kyllä, olen äärimmäisen luotettava taas toisissa asioissa, eli jos jotain sovitaan, pidän sen todellakin. Syvästä häpeästä tuo minulla kumpuaa. Häpeän sitä millainen olen ja miten elämäni on mennyt. Ja yksinäisyydestä. Siitä että edes joskus, edes pienen hetken, haluaisi saada hyväksyntään ja huomiota edes joltain ihmiseltä. Jos sen pystyy saamaan vaikka väittämällä, että omaa mielenkiintoisen elämän, vaikka oikeasti istuu illat yksin yksiössään, niin sitä tulee välillä hyväksynnän nälässään tehtyä. Haluaa edes välillä jutella vaan tavallisista asioista, ei saada sääliä tai vieroksuntaa. Joskus tuntuu, että pysyn järjissäni juuri siksi, että edes välillä voin olla jollekin ikään kuin normaali, sellainen keskiluokkainen perheenäiti, ja tulla sellaisena hetken hyväksytyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhun palturia asiakaspalvelutilanteissa esim jos kampaaja alkaa uteliaaksi. Ei kuulu hänelle asuinpaikat, työt ym. Näissä tilanteissa valehtelen usein.
Sama. Nautin oikein kun voin puhua mitä sattuu tuollaisissa. Kampaaja kysyy vaikka, mitä jonain juhlapyhänä aion tehdä. Aion oikeasti istua yksin kämpässäni, ja ehkä tissutella karhukaljaa. En sano sitä, vaan saatan sanoa vaikka, että elokuviin ensin ja sitten on pöytä varattuna miehen kanssa jostain hienosta ravintolasta. Sitten voidaan höpötellä siitä ravintolasta ja muista hyvistä seudun ravintoloista.
Eikö ole kauhean stressaavaa toisaalta, kun joutuu koko ajan miettimään mitä on kenellekin ja missä tilanteessa valehdellut? Ja se nolous kun joutuu kiinni. Jos on jo muutenkin itsellä vaikeata, niin valehteleminen tuo lisää vaikeuksia ja stressiä. Itse olen juuri toiminut niin, että kun elämässä stressiä tai paljon mietittävää pyrin puhumaan mahdollisimman paljon totta. Että olisi edes yksi elämää vaikeuttava asia pois järjestyksestä.
Normaalia on ehkä se kun peruu jonkin sovitun asian vedoten johonkin keksittyyn syyhyn. Kunhan ei tee sitä jatkuvasti ja aina viime tipassa. Myös jos joku kysyy ulkonäöstään niin tuskin kannattaa ihan suoraan negatiivista täräyttää.
Ns. valkoiset valheet säästääkseen toista ovat eri kuin systemaattinen palturin puhuminen.
Tuollainen on tavallisempaa kuin uskotaankaan. Monet ihmiset haluavat antaa itsestään parempaa kuvaa kuin ehkä onkaan, ja sitten sellaisissa sosiaalisissa tilanteissa, jossa kiinnijäämisen riski arvioidaan pieniksi, sitä mielikuvaa itsestä voidaan kohottaa valehtelemalla. Jos tarkoitus ei ole sillä huijata keneltään mitään, vaan se on vain oman heikon itsetunnon pönkitystä, niin ei se nyt mitään narsismia tai vastaavaa ole, eikä niin kauhean vakavaa. Toki tavasta kannattaa pyrkiä eroon jos sellaista on, koska ennemmint ai myöhemmin jää kyllä kiinni jos siitä jatkaa. Mutta ei tällainen ihminen välttämättä ole mitenkään vakavasti häiriintynyt, tai edes epäluotettava oikeasti vakavissa asioissa.