Lue keskustelun säännöt.
Puhutteko te muutkin palturia melkein kokoajan? Olenko epänormaali tai mielenvikainen.
27.11.2023 |
Valehtelin töissä tänään, että olin mieheni kanssa viikonloppuna pk seudulla, mies liikematkalla, olin hänen avekkinaam, kiersimme illallisissa, yövyimme hotellissa.
Oikeasti minulla ei ole miestä ollenkaan vaan asun yksin, mutta olen alusta asti sanonut, että on.
Olin oikeasti yksin kotona juomassa viskiä.
Olen myös valehdellut, että "meillä" on omakotitalo, lomaosake etelä-amerikassa ja, että olen lähdössä ensi kesänä australiaan meiditointi opettajaksi, vaikka oikeasti jään virkavapaalle ja olen kotona.
Kommentit (28)
Tuohan on yleensä jonkun persoonallisuushäiriön oire. Oletko esim. narsistinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo voi olla myös opittua. Mitäs teidän lapsuudenkodissa tapahtui. Oliko sielläkin joku valehtelija?
Miten sun itsetunto niin kuin muuten?
Sinulla on turhan vilkas mielikuvitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Patologinen valehtelu, eli mytomania (kreik. mythos tarina + mania) eli pseudologia fantastica (kreik. pseudos väärä + logos puhe, tieto + phantasia mielikuvitus) on sairaalloinen halu valehdella ja keksiä sepitettyjä tarinoita. Mytomaniaa sairastavia kutsutaan mytomaaneiksi, suomeksi yleensä patologisiksi valehtelijoiksi.
Pakonomainen valehtelu ei ole lääketieteellinen diagnoosi, vaan se liittyy muihin mielenterveyden ongelmiin oireena.[1]
Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä. Käyttäytymismuodosta voi parantua, jos kokee sen itse ongelmaksi, mutta esimerkiksi narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvää valehtelua ei voi saada parantumaan, sillä henkilö ei itse koe sitä ongelmaksi.[1]
Vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan valehtelu menee sairauden puolelle, jos se on ihmiselle pakonomaista tai jos se palvelee hänen sisäistä tasapainoaan niin, että vaihtoehtoja ei ole.[2]"
Wikipedia
Täällä voi puhua paskaa ihan hyvällä omallatunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti olen valehtelija, uskokaa jo!
Ei ole normaalia.
Itselläni oli yksi kaveri joka valehteli ihan tyhmistäkin asioista. Ja sanoinkin hänelle usein,että vastaa mieluummin vaikka ettet halua kertoa ,kuin keksit jonkun valheen.
Lopulta en voinut uskoa oikein mitään mitä sanoi. Osa oli totta (paljastui jälkikäteen,vaikka olikin uskomaton juttu), mutta en voinut koskaan tietää mikä oli totta ja mikä valhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko venäläinen? Venäläiseen kulttuuriin kuuluu valehtelu ja paskanpuhuminen. Kaikki tietää että toinen flöittaa, kaikki teeskentelee että uskoo nämä löpinät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, nuorena latelin palturia, jos tapasin uuden tyypin valehtelin jopa nimeni. Keksin myös ihme tekosyitä jos en halunnut mennä sovittuun tapaamiseen.
Ei ne nyt niin vaarallisia olleet, valkoisia valheita ja tosi typerää.
Elämä opettaa, nyt puhun niin totta kuin kykenen ja hyvä kun muistan edes totuudet. Jos nyt valehtelisin jäisin jo seuraavassa lauseessa kiinni.
Voihan tämä on joku iso häiriö, mutta näillä mennään.
Huomaan muuten oitis heti kun joku puhuu palturia. Töissä aikanaan lintsaava työkaveri posotti pari seuraavaa päivää töihin palattuaan kuinka kuolemansairas olikaan. Lintsaavat tunnistetaan työpaikalla, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia.
Itselläni oli yksi kaveri joka valehteli ihan tyhmistäkin asioista. Ja sanoinkin hänelle usein,että vastaa mieluummin vaikka ettet halua kertoa ,kuin keksit jonkun valheen.
Lopulta en voinut uskoa oikein mitään mitä sanoi. Osa oli totta (paljastui jälkikäteen,vaikka olikin uskomaton juttu), mutta en voinut koskaan tietää mikä oli totta ja mikä valhetta.
Tulee ihan minä mieleen, se oli ainakin mulle semmonen kotoa opittu defenssi ettei tullu turpaan ihan kokoajan, tuli turpaan silti ihan kokoajan et vituiks män sekin. :' D
Karistin tavan kahdenkympin alkupäässä juurikin yhden läheisen kaverin kehotuksesta ja terapialls ja nyt en valehtele vaikka kaikki menis sen seurauksen, sekin on omanlaisensa päävamma mut imo parempi kun se valehtelu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia.
Itselläni oli yksi kaveri joka valehteli ihan tyhmistäkin asioista. Ja sanoinkin hänelle usein,että vastaa mieluummin vaikka ettet halua kertoa ,kuin keksit jonkun valheen.
Lopulta en voinut uskoa oikein mitään mitä sanoi. Osa oli totta (paljastui jälkikäteen,vaikka olikin uskomaton juttu), mutta en voinut koskaan tietää mikä oli totta ja mikä valhetta.
Mä tein näin, oli defenssi jonka avulla ei saanu joka päivä kotona turpaansa, itsellä ainakin se synty kun äiti hakkas ja raivos.
Karistin sen tavan kahenkympin alkupäässä erään ystävän palautteen jälkeen ja nyt olen itseasiassa aika anaalisen tarkka siitä että en siedä valehtelua iteltäni enää ollenkaan.
Olen kohdannut muutaman palturinpuhujan. Kyllähän sen muutamassa kymmenessä minuutissa huomaa, jos toinen laskettelee huvikseen luikuria, ja sitten voinkin jättää höpöttelijän omaan arvoonsa, eikä häntä tarvitse enää huomioida, koskaan.😎👍
Semmonen, ttu tän uuden foorumin kans stna.
Mulla oli nuorempana tuollaista ongelmaa. Johtui huonon itsetunnon, hyvän mielikuvituksen ja impulsiivisuuden yhdistelmästä. Huono itsetunto sai haluamaan näyttää jotenkin hienommalta tai paremmalta muiden silmissä, jotta "kelpaisi" heille. Hyvä mielikuvitus sai kuvittelemaan, millaisesta ihmisestä keskustelukkumppanit pitäisivä, mitä arvostaisivat. Impulsiivisuus teki sen, että ne kuvitelmat tuli myös puhuttua ulos valheina, ennen kuin ehti järki väliin sanomaan, että pulaanhan höpöjuttujen kertomisesta vaan lopulta joutuu, ja sitten on noloa.
Kävin vuoden verran ihan terapiassa tämän ongelman takia, jäätyäni työpaikalla kiinni ihan super nolosta valheesta: olin maininnut minulla olevan 2 lasta ja mies, mutta kävikin ilmi että olen sinkku. Terapia auttoi kyllä, opin tulemaan tietoisemmaksi impulsseistani puhua höpöjä ja yleensä estämään juttujen pääsyn ilmoille asti. Alkoholi tosin estää tämän toimimisen, siksi nykyään en juo lainkaan seurassa, koska en halua valehdella muille ja sitten selitellä kummallisia valheitani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia.
Itselläni oli yksi kaveri joka valehteli ihan tyhmistäkin asioista. Ja sanoinkin hänelle usein,että vastaa mieluummin vaikka ettet halua kertoa ,kuin keksit jonkun valheen.
Lopulta en voinut uskoa oikein mitään mitä sanoi. Osa oli totta (paljastui jälkikäteen,vaikka olikin uskomaton juttu), mutta en voinut koskaan tietää mikä oli totta ja mikä valhetta.
Tulee ihan minä mieleen, se oli ainakin mulle semmonen kotoa opittu defenssi ettei tullu turpaan ihan kokoajan, tuli turpaan silti ihan kokoajan et vituiks män sekin. :' D
Karistin tavan kahdenkympin alkupäässä juurikin yhden läheisen kaverin kehotuksesta ja terapialls ja nyt en valehtele vaikka kaikki menis sen seurauksen, sekin on omanlaisensa päävamma mut imo parempi kun se valehtelu.
Kuulostaa ihan minun tarinalta, narsisti vanhempi?
Korkeintaan piipahdan jollain kotimaan minilomalla. Yksin! Ehkä joku viikonloppu kivassa edullisessa hotellissa.
Ap