Lapset ihastuvat puolisooni ja päinvastoin
Minut varmasti lynkataan tästä lapsi- ja ihmisvihaajana, mutta olisi kiva jos saisin jotain vertaistukea saman kokeneilta ja vinkkejä, miten ratkaista asia.
Olemme lapseton pariskunta. Meillä on paljon kummilapsia ja ystävien lapsia. "Ongelma" on se, että puolisoni on erityisen suosittu lasten keskuudessa. Hän leikkii lasten kanssa, riehuukin. Lapset hullaantuvat ja haluaisivat nähdä puolisoani usein, jotta taas olisi kivaa. Puolisoni menee tähän mukaan ja haluaisi jatkuvasti tehdä lasten kanssa jotain. Minä puolestani en haluaisi, että meillä olisi koko aikaa lapsia kylässä tai että puolisoni viettäisi jatkuvasti aikaa lasten kanssa yhteisen aikamme kustannuksella. Lisäksi tunnen itseni oudolla tavalla ulkopuoliseksi, kun yhdessäolo on niin selkeästi puolisoni ja lasten välinen juttu. Minulla on rooli ruoanlaittajana ja kotiintuloaikojen vahtijana, mutta eipä oikein muuna. Haluaisin itsekin tutustua lapsiin, mutta ei se näin oikein onnistu. Olemme puhuneet tästä monesti. Puolisoni suuttuu, jos yritän jotenkin "rajoittaa" hänen toimintaansa. Minusta kummius ja aikuisystävyys on molempien puolisoiden juttu eikä niin, että toinen hoitaa sen kokonaan. Alan olla siinä pisteessä että tuntuu kurjalta tavata näitä lapsiperheitä kun vastaanotto on koko ajan "jee, puolisoni tuli käymään". Minäkin kuulemma saan tulla käymään, mutta ei minua odoteta.
Ja en siis ole mikään lapsia kammoava tyyppi. Tykkäisin itsekin leikkiä, jutella ja askarrella, mutta minun seurani ei kelpaa kun puolisoni on paikalla. Minusta on jopa puhuttu tyyliin "onko tuon pakko olla täällä".
Mitä siis teen? Muutan asennettani?
Kommentit (29)
Siis mitä. Toi kuulostaa todella oudolta. Luulis jo kaikilla hälytyskellojen soivan. Ei ole normaalia, että aikuinen tykkää noin kovasti leikkiä vieraiden lasten kanssa!!
Kumppanisi ei näytä juuri välittävän sinusta. Tärkeämpi hänelle on hänen suhteensa lapsiin. Jos tulkitsen oikein, niin mies suorastaan ilkikurisesti syrjii sinua kuin olisitte kaikkia lapsia, joista sinun kanssasi nyt ei vaan haluta leikkiä. Hän saa nyt olla kaveriporukan pomo, ihailtu iso poika. Onko miehesi entinen koulukiusaaja kenties vai mistä tämä tarve kumpuaa?
Namusetä on, ei kaveri. Lapsena tunsin vanhemman tyypin, joka halusi leikkiä kanssani. Onneksi vanhempi täti varoitti heti alkuunsa, vaikka en oikein sitä vielä silloin ymmärtänyt. Jälkeen päin olen miettinyt, että täti oli ikäisekseen valistunut, koska silloin ei vielä näistä tyypeistä paljon ääneen puhuttu. On leikkiä ja leikkiä, ja sivullisen pitää puuttua, jos noin on ilmiselvää.
Mun ex-miesystävä ei osannut mitään muuta tapaa olla esim. sukulaislasten kanssa, kun kaikenlainen riehuminen ja painiminen ym- - se oli hänen mielestään sitä "lasten kanssa olemista" ja kun "lapset on niin mukavia" jne.
Ihan tavallinen rauhallinen, aikuinen läsnäolo ja arkisista, tylsistäkin asioista huolehtiminen oli hänelle ihan vieras käsite "lasten kanssa olemisen" suhteen.
Jotenkin tuli aina fiilis, että ihan kun haki hyväksyntää niiltä lapsilta ja sitä, että pitäisivät häntä hyvänä tyyppinä, kun oikein riehutaan ja joku muu hoitaa tylsät hommat.
Omia lapsia hänellä ei siis ole.
Mutta kyllä toi ap:n kuvaus vetää huolestuttavan överiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli kyllä aika vahvat vibat siitä mitä laatua AP:n puolison kiinnostus noihin lapsiin on. Tuo taktiikkahan on vanha kuin taivas ja toimii. Kiva setä ja niin edelleen.
Joo, pedo voi olla. Kannattaa ap:n visusti pitää huolta, että mies ei missään vaiheessa ole ainoana aikuisena samassa tilassa.
Voi helevetti teidän kanssanne.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-miesystävä ei osannut mitään muuta tapaa olla esim. sukulaislasten kanssa, kun kaikenlainen riehuminen ja painiminen ym- - se oli hänen mielestään sitä "lasten kanssa olemista" ja kun "lapset on niin mukavia" jne.
Ihan tavallinen rauhallinen, aikuinen läsnäolo ja arkisista, tylsistäkin asioista huolehtiminen oli hänelle ihan vieras käsite "lasten kanssa olemisen" suhteen.
Jotenkin tuli aina fiilis, että ihan kun haki hyväksyntää niiltä lapsilta ja sitä, että pitäisivät häntä hyvänä tyyppinä, kun oikein riehutaan ja joku muu hoitaa tylsät hommat.
Omia lapsia hänellä ei siis ole.
Mutta kyllä toi ap:n kuvaus vetää huolestuttavan överiksi.
Luulen, että puolisoni on juuri samantyyppinen kuin miten kuvasit exääsi. Tykkää, kun lapset tykkäävät hänestä. Minullekin joskus yritti antaa neuvoja, miten "pitäisi" olla lasten kanssa. Kiitos vaan, mutta mielellään olen ihan oma itseni vaan ja järkevä aikuinen. Lähipiirimme useimmat aikuiset sanovat aina että "se sun puolisosi on sitten hyvä lasten kanssa"; viihdyttämisessä joo, mutta muuten kyllä ei hommasta tulisi mitään. Hän itse sanookin, että onneksi ei ole omia lapsia, hän ei jaksaisi tätä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-miesystävä ei osannut mitään muuta tapaa olla esim. sukulaislasten kanssa, kun kaikenlainen riehuminen ja painiminen ym- - se oli hänen mielestään sitä "lasten kanssa olemista" ja kun "lapset on niin mukavia" jne.
Ihan tavallinen rauhallinen, aikuinen läsnäolo ja arkisista, tylsistäkin asioista huolehtiminen oli hänelle ihan vieras käsite "lasten kanssa olemisen" suhteen.
Jotenkin tuli aina fiilis, että ihan kun haki hyväksyntää niiltä lapsilta ja sitä, että pitäisivät häntä hyvänä tyyppinä, kun oikein riehutaan ja joku muu hoitaa tylsät hommat.
Omia lapsia hänellä ei siis ole.
Mutta kyllä toi ap:n kuvaus vetää huolestuttavan överiksi.
Mun ex oli myös tuollainen ja halusi mielellään myös hoitaa lapsia. Ei ollut muutenkaan tervepäinen, oli järkyttävän vaikea päästä hänestä eroon. Kesti vuosia.
Älä rupea miksikään ruuantekokoneeksi. Käske miestä hommata sapuskat ja pitää aikatauluista ym. huolta. Lähde itse muualle siksi aikaa. Ehkä se miehenkin riehuminen loppuu, kun pitää oikeasti ottaa vastuuta. Sitten kun mies on tämän tajunnut, niin voit alkaa leikkiä sinäkin lasten kanssa.
Jep. Tämän edellämainitun lapsen osalta piti pistää jarruja päälle senkin takia, kun lapsen toinen vanhempi hermostui, kun lapsi puhui kotonaan niin paljon puolisostani.