Lapset ihastuvat puolisooni ja päinvastoin
Minut varmasti lynkataan tästä lapsi- ja ihmisvihaajana, mutta olisi kiva jos saisin jotain vertaistukea saman kokeneilta ja vinkkejä, miten ratkaista asia.
Olemme lapseton pariskunta. Meillä on paljon kummilapsia ja ystävien lapsia. "Ongelma" on se, että puolisoni on erityisen suosittu lasten keskuudessa. Hän leikkii lasten kanssa, riehuukin. Lapset hullaantuvat ja haluaisivat nähdä puolisoani usein, jotta taas olisi kivaa. Puolisoni menee tähän mukaan ja haluaisi jatkuvasti tehdä lasten kanssa jotain. Minä puolestani en haluaisi, että meillä olisi koko aikaa lapsia kylässä tai että puolisoni viettäisi jatkuvasti aikaa lasten kanssa yhteisen aikamme kustannuksella. Lisäksi tunnen itseni oudolla tavalla ulkopuoliseksi, kun yhdessäolo on niin selkeästi puolisoni ja lasten välinen juttu. Minulla on rooli ruoanlaittajana ja kotiintuloaikojen vahtijana, mutta eipä oikein muuna. Haluaisin itsekin tutustua lapsiin, mutta ei se näin oikein onnistu. Olemme puhuneet tästä monesti. Puolisoni suuttuu, jos yritän jotenkin "rajoittaa" hänen toimintaansa. Minusta kummius ja aikuisystävyys on molempien puolisoiden juttu eikä niin, että toinen hoitaa sen kokonaan. Alan olla siinä pisteessä että tuntuu kurjalta tavata näitä lapsiperheitä kun vastaanotto on koko ajan "jee, puolisoni tuli käymään". Minäkin kuulemma saan tulla käymään, mutta ei minua odoteta.
Ja en siis ole mikään lapsia kammoava tyyppi. Tykkäisin itsekin leikkiä, jutella ja askarrella, mutta minun seurani ei kelpaa kun puolisoni on paikalla. Minusta on jopa puhuttu tyyliin "onko tuon pakko olla täällä".
Mitä siis teen? Muutan asennettani?
Kommentit (29)
Mitäköhän helvettiä nyt taas? Lasten kanssa oleminen ja tekeminen ei ole mitään rakettitiedettä, puolisosi osaa heittäytyä ja asettua sopivasti lapsen tasolle kun sinä tosikkona ja marttyyrinä olet ottanut kyökkihommat kontollesi. Mikä estää sinua ottamasta kontaktia lapsiin?
Miksi kukaan haluaisi leikkiä vieraiden lasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän helvettiä nyt taas? Lasten kanssa oleminen ja tekeminen ei ole mitään rakettitiedettä, puolisosi osaa heittäytyä ja asettua sopivasti lapsen tasolle kun sinä tosikkona ja marttyyrinä olet ottanut kyökkihommat kontollesi. Mikä estää sinua ottamasta kontaktia lapsiin?
Jos luit yhtään aloitusta niin lapset eivät ole kiinnostuneita ap:n kanssa puuhastelusta kun sen puoliso on niin paljon kivempi.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän helvettiä nyt taas? Lasten kanssa oleminen ja tekeminen ei ole mitään rakettitiedettä, puolisosi osaa heittäytyä ja asettua sopivasti lapsen tasolle kun sinä tosikkona ja marttyyrinä olet ottanut kyökkihommat kontollesi. Mikä estää sinua ottamasta kontaktia lapsiin?
Ainut oikea tapa olla lasten kanssa on riehuminen?
Tästä tuli kyllä aika vahvat vibat siitä mitä laatua AP:n puolison kiinnostus noihin lapsiin on. Tuo taktiikkahan on vanha kuin taivas ja toimii. Kiva setä ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
No nyt on outo.
Ap vai puolisonsa?
Ei kaikilla lapsilla ja aikuisillakaan kemiat kohtaa, ihan niinkuin aikuisten välisissä suhteissa, tai lasten välisissä. Piditkö itse lapsena kaikista aikuisista ihan vaun siksi, että he olivat aikuisia?
Ymmärrän, että harmittaa toki.
Voit koittaa ujuttautua mukaan, mutta anna tilanteen soljua omalla painollaan. Lapset kun aistivat usein herkemmin sen jos aikuinen on jollain tapaa varautunut, eli esim. kun sanoit että et pidä kotonasi lapsista ja koet selkeästi turhautumista näistä vierailuista kun se on pois parisuhdeajasta, tai jos yrität "liikaa".
Enempi kuitenkin luulen, että heillä vaan on vähän parempi klikki heti, varmaan tunnistat tämän kun joidenkin kanssa synkkaa heti ja joidenkin kanssa vaikeampaa ja he tykkäävvät yllyttää toisiaan. Tuohon ei juuri keskustelukaan auta, muuten kuin käsitellessä sitä omaa mielipahaa tietysti.
No minusta kyllä ap:n puolison pitäisi ottaa paremmin ap huomioon. Jos kerran tietää että ap kokee itsensä ulkopuoliseksi, miksei sitten kehitä jotain yhteistä tekemistä sen sijaan että yksin puuhastelee lasten kanssa?
Ja kyllä nyt yhteisessä taloudessa ap:lla on sanansa sanottavana siitä, kuka siellä vierailee ja milloin. En minäkään tykkäisi, jos puolison kavereita tai sukua ramppaisi meillä lähestulkoon minulta kysymättä.
Joka viikkoko teillä niitä vieraita kersoja pyörii vai mikä tässä on ongelma? Kenen lapsia ne oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla lapsilla ja aikuisillakaan kemiat kohtaa, ihan niinkuin aikuisten välisissä suhteissa, tai lasten välisissä. Piditkö itse lapsena kaikista aikuisista ihan vaun siksi, että he olivat aikuisia?
Pääsääntöisesti kyllä pidin, ellei kyseessä ollut kylän juoppo, joka sattui käymään meillä :)
Meillä kävi paljon väkeä, naapureita, kyläläisiä ja sukulaisia. Mutta ei silloin ollut tapana, että aikuiset olisivat leikkineet lasten kanssa. Olisi ollut todella kummallista, jos jonkun pariskunnan toinen osapuoli olisi ryhtynyt leikkimään meidän kanssamme. Naapurustossa eräs mies tykkäsi esitellä lapsille pelikonsoliaan (80-luvulla elektroniikkapeli) ja sitä pidettiin todella epäilyttävänä. On kyllä sanottava, että pidän myös puolisoni käytöstä outona. Ennakkoon ajattelin, että jos meillä on joskus lapsia/kummilapsia, heidän kanssaan asiat tehdään yhdessä eikä niin, että toinen on se kiva viihdyttäjä ja toinen kurja mäkättäjä. Etenkin kun en edes ole kurja mäkättäjä, minusta vaan tehdään sellainen.
Siis ymmärsinkö oikein, olet kateellinen ja katkera, kun kummilapsesi ja kavereiden lapset tykkää enemmän leikkiä puolisosi kanssa kuin sinun?
Jos puolisosi pystyy heittäytymään lasten tasolle leikeisssä, niin jotain on kyllä sinultakin jäänyt lasten tasolle! Olet aikuinen ihminen ja pahoitat tällaisesta asiasta mielesi.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli kyllä aika vahvat vibat siitä mitä laatua AP:n puolison kiinnostus noihin lapsiin on. Tuo taktiikkahan on vanha kuin taivas ja toimii. Kiva setä ja niin edelleen.
Joo, pedo voi olla. Kannattaa ap:n visusti pitää huolta, että mies ei missään vaiheessa ole ainoana aikuisena samassa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, olet kateellinen ja katkera, kun kummilapsesi ja kavereiden lapset tykkää enemmän leikkiä puolisosi kanssa kuin sinun?
Jos puolisosi pystyy heittäytymään lasten tasolle leikeisssä, niin jotain on kyllä sinultakin jäänyt lasten tasolle! Olet aikuinen ihminen ja pahoitat tällaisesta asiasta mielesi.
No näkisitpä millaista se on. Minut tuupataan täysin syrjään ihan kuin oltaisiin jossain ala-asteella. Puolisoni on myös aikuinen ja hänen pitäisi ottaa jotain vastuuta toiminnastaan. Hän suunnittelee lasten kanssa ties mitä viitsimättä edes kysyä, sopiiko minulle. Meillä on tietyt aikataulut, joita noudatamme, mutta lasten kyseessä ollessa näillä ei ole mitään väliä. Eikä silläkään ole tosiaan mitään väliä, että haluaisin olla omassa kotonani rauhassa. Yllätyksenä tulee myös se, että minullakin on sanottavaa siitä, ketä meillä käy ja milloin. Helpompaa on jäädä ulkopuolelle kuin yrittää väkisin mukaan, kun selkeästi minua ei sinne haluta.
Oletan, että ns. normisuhteissa kummilapsi tulee joskus kylään (ei välttämättä joka viikko), ollaan muutama tunti yhdessä porukalla, katsotaan vaikka leffaa ja tehdään palapeliä ja sitten sanotaan heipat. Kunpa näin olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli kyllä aika vahvat vibat siitä mitä laatua AP:n puolison kiinnostus noihin lapsiin on. Tuo taktiikkahan on vanha kuin taivas ja toimii. Kiva setä ja niin edelleen.
Joo, pedo voi olla. Kannattaa ap:n visusti pitää huolta, että mies ei missään vaiheessa ole ainoana aikuisena samassa tilassa.
Muutama vuosi sitten kyllästyin tähän ja sanoin puolisolle että nyt otetaan vähän etäisyyttä tähän lapseen, tämä ei tunnu enää normaalilta. Puoliso reagoi kovin kiihkeästi, muistaakseni itkikin, mitä ei juuri koskaan tee. Riideltiin tästä pitkään. Tiivis yhteydenpito loppuikin joksikin aikaa, mutta on alkanut taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli kyllä aika vahvat vibat siitä mitä laatua AP:n puolison kiinnostus noihin lapsiin on. Tuo taktiikkahan on vanha kuin taivas ja toimii. Kiva setä ja niin edelleen.
Joo, pedo voi olla. Kannattaa ap:n visusti pitää huolta, että mies ei missään vaiheessa ole ainoana aikuisena samassa tilassa.
Muutama vuosi sitten kyllästyin tähän ja sanoin puolisolle että nyt otetaan vähän etäisyyttä tähän lapseen, tämä ei tunnu enää normaalilta. Puoliso reagoi kovin kiihkeästi, muistaakseni itkikin, mitä ei juuri koskaan tee. Riideltiin tästä pitkään. Tiivis yhteydenpito loppuikin joksikin aikaa, mutta on alkanut taas.
No se lapsihan on sitten jo kohta rippikouluikäinen, jos "muutama vuosi sitten" on asiasta on jo riidelty.
Kuinkas paljon sun puoliso niistä lapsista oikein tykkää? Ettei vaan vähän liikaa...
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, olet kateellinen ja katkera, kun kummilapsesi ja kavereiden lapset tykkää enemmän leikkiä puolisosi kanssa kuin sinun?
Jos puolisosi pystyy heittäytymään lasten tasolle leikeisssä, niin jotain on kyllä sinultakin jäänyt lasten tasolle! Olet aikuinen ihminen ja pahoitat tällaisesta asiasta mielesi.
Minusta Ap:n puoliso kuulostaa olevan kuin yksi noista lapsista ja oikeastaan haluavan, että Ap jää ulkopuoliseksi. Jos puoliso haluaisi että Ap:llakin olisi kivaa ja että lapset pitäisivät hänestä, hän voisi kyllä vaikuttaa asiaan. Aivan kuin puoliso ei olisi aikuinen suhteessa noihin lapsiin, eikä aikuinen suhteessa Ap:hen, vaam taantunut lapsen tasolle.
Menet sekaan vain. Jos lapset nauravat puolisosi jutuille, naura sinäkin. Eli "ole kuin yksi lapsista" niin pääset mukaan. Ole yhtä innostunut ja pelleilevä.
Tai jos on luontevampaa olla kahdestaan lapsen kanssa, niin jos on kyseessä vaikka sisarukset, niin ota sinä toinen lapsi kanssasi eri huoneeseen ja puolisosi ottaa toisen ja sitten vähän ajan päästä vaihdatte. Näin pääsette tutustumaan molemmat lapsiin niin, että saatte muodostettua "omat juttunne" juuri kyseisen lapsen kanssa. Tällöin lapsi odottaa sinut nähdessään iloisena teidän kahden juttuanne, johon puolisosi ei kuulu.