Miksi naapurit eivät tervehdi?

Asun pienessä taloyhtiössä, jossa yhdet naapurit ei ikinä tervehdi.

Vaikka aina huikkaan hein heille pihalla, niin koskaan eivät sano mitään.

Kerran osuin yhtäaikaa roskiskatokseen kyseisen perheen vaimon kanssa. Hymyilin ja tervehdin. Hän vain tuijotti minua ja käveli ohitseni pois katoksesta.

Mistä moinen käytös voi johtua? Ovatkohan kuulovammaisia tai jotain?

totta- turkulaiset ja pohjanmaalaiset ei tervehdi, eikä ruotsinsuomalaiset

Opiskelin Turussa ja siellä ihan ventovieraat tulivat juttelemaankin ihan vaivoiksi asti, joten tuosta olen kyllä vahvasi eri mieltä. Enkä oikein usko tuota ruotsinsuomalaistakaan kun ovat yleensä niin mukavia. Itse olen syntynyt ja asunut lähes kok ikäni Töölössä enkä vieläkään tunne talon asukkaista oikeastaan yhtäkään enkä moikkaa kuin parille. Ei se ole oikein tapana täällä.

Kun muutettiin Turkuun kolme vuotta sitten, hirveästi meitä varoiteltiin miten siellä on niin erilainen kulttuuri ja sisäänlämpeävää jne... Mutta kyllä meidän naapurit ainakin on tervehtineet, bussipysäkille tullessa saattaa ihmiset tervehtiä ihan vieraita, ja monta kertaa olen uppo-oudon ihmisen kanssa kaupungilla "joutunut" (ei kyllä haittaa minua pätkääkään) juttuihin. Muidenkin siis kuin humalaisten.

ja kuvittelevat, että tervehtiminen on joko toivetta lähempään tutustumiseen tai avointa flirttiä. Siinä tilanteessa suomalaiselle on vain turvallisinta pitää katse kaukana horisontissa ja teeskennellä ettei kuullut eikä nähnyt mitään.

muuten käyttäytyneet taloyhtiön järjetyssääntöjen vastaisesti?

asuin kerran rivitalossa -yksin yksiössä. Kaikki tervehtivät kaikkia ihan normaalisti.

Sitten kerran vanha Volvoni vaihtui uuteen isoon kalliiseen autoon.

Siitä paikasta muutama keski-ikäinen nainen lopetti tervehtimisen!

Suurinta osaa ei autonvaihtoni kiinnostanut tuon taivaallista mutta ne muutama ämmät joiden naama oli niiiin norsunvitulla.

Tästä on vuosien mittaan monet naurut saatu.

Emme ole heidän kanssaan seinänaapureita. Asuvat melkein toisessa ääripäässä taloa. Seinänaapuri, vahna nainen, ei ole koskaan valittanut, aina tervehtii iloisesti.



Voisiko tosiaan tuollainen olla syynä, mitä tuossa kuvattiin uudesta autosta? Eli kateus? Meillä on pienempi perhe kuin heillä, mutta isompi asunto. Ja kalliimmat autot. En aiemmin tullut tätä ajatelleeksi.

Asutte Turussa. Täällä ei paikalliset tervehdi kun joka neljäs kerta, jos silloinkaan.

Eivät halua tutustua teihin.

Mä en juurikaan viitsi tervehtiä naapureitani koska en puhu niiden kanssa muutenkaan koskaan mitään eikä aio ruvetakaan juttusille.

koska en halua heistä riesaa. Edellisessä asuinpaikassa erehdyin tekemään sen virheen ja aina piti jääsä suustaan kiinni joka paikkaan, eikä postilaatikolla pikaisesti piipahtamisesta tullut ikinä mintään. Voin pikaisesti moikata korkeintaan, mutta en jää juttusille,

olet maininnut asiasta.

On ystäviä ja tuttavia ihan kylliksi omasta takaa.



Enkä tosiaan halua joka kerta pihan poikki kulkiessani jäädä lässyttämään mitään.



Mutta kai nyt tervehtiä voi?! Sanon moi postinkantajallekin, vaikken häntä kummemmin tunne.



Outoa.



P.S. Ei asuta Turussa.

Eli ei olla näitä naapureitakaan kritisoitu.

En tervehdi kuin työkavereita velvollisuudesta. Naapureita moikkaan jos olen hyvällä tuulella , jos en ole en moikkaa.

Eli jos mä tervehdin se tarkoittaa, et toinen on mun mielestäni ok.

En tervehdi kuin työkavereita velvollisuudesta. Naapureita moikkaan jos olen hyvällä tuulella , jos en ole en moikkaa. Eli jos mä tervehdin se tarkoittaa, et toinen on mun mielestäni ok.

Mikähän mahtaa olla ikäsi?

Se, ettei tervehditä on näköjään tyypillinen suomalainen luonteenpiirre: "ei haluta lähentyä" ja luikitaan häntä koipien välissä karkuun kun nähdään muita ihmisiä. Metsäläiskansaa.

Todella kyllä ihmettelen näitä, jotka tervehtivät vain "kivoja" ihmisiä. Voi herranjestas. Tai kun ei aio ruveta juttusille, ei tervehdi.



Yhtä paljon aikaa kai siihen hiljaa mulkaisuun menee kuin hein sanomiseen.



TOSI OUTOA.

TODELLA OUTOA.

eikä ruotsinsuomalaiset

Etenkin aamulenkkeilijät tervehtii toisiaan, vaikkei tunnetakaan. Kiva tapa ja saa ainakin minut hyvälle tuulelle! Kuitenkin kyse on melko isosta kaupungista.



Naapurien tervehtiminen ja monesti muutaman sanan vaihtaminen on itsestäänselvyys.



Yllätys yllätys, emme asu Suomessa.

En tervehdi kuin työkavereita velvollisuudesta. Naapureita moikkaan jos olen hyvällä tuulella , jos en ole en moikkaa. Eli jos mä tervehdin se tarkoittaa, et toinen on mun mielestäni ok.

Mikähän mahtaa olla ikäsi?

Se, ettei tervehditä on näköjään tyypillinen suomalainen luonteenpiirre: "ei haluta lähentyä" ja luikitaan häntä koipien välissä karkuun kun nähdään muita ihmisiä. Metsäläiskansaa.

Ei ainakaan sellainen jolla on käytöstavat hallussa.

Siellä tervehdittiin tosiaan kaikkia. Hississäkin esim. hotellissa. Tai lähiseudun kaduilla kävellessä.



Ehkä se tervehtiminen sitten vaan jäi päälle. Ja nyt en enää sopeudu tällaiseen tervehtimättömyyteen. :D

"maassa maan tavalla"

Suomes ei ole tapana tervehtiä kuin tuttuja ja viran puolesta.