***Marrakset -05 vuoden ensimmäiseen viikkoon***

Mihis ovat kaikki mammat jääneet??



Menikö vuoden vaihde mukavasti? Ikinä en ole sellaista pauketta kuullut mitä tänä uutena vuotena.. Pelkäsivätkö teidän muruset paukkuja? Aatu ei pelännyt, muttei kyllä saanut nukuttuakaan siltä paukkeelta, nukahti kunnolla vasta 3 aikaan..



Mites te jotka olette työelämään palanneet, miten on lähtenyt sujumaan? Itsellänikin piti alunperin alkaa työt eilen, mutta sitten ilmoittikin uusi tulokas itsestään, ja näin ollen jatkan hoitovapaata tuohon uuden äitiysloman alkuun asti.



Ärsyttävää kun ei ikinä muista mitä piti kommentoida, ja sitten tulee vaan tätä omaa napaa.. Ens kerralla pistän paperille ylös :)



Toivottavasti kaikki pikkuiset ovat jo parantuneet, ja pahin pöpökausi olisi ohitse!!



Palaillaan taas :)



AI NIIN!! Onnea Mannalle talokaupoista!! (muistinpas edes jotain ;) )

Niin se joulu tuli sitten vietettyä ja uusi vuosikin vaihtui ja ihanaa Suomen loma häämöttää =)



Täällä ei ole ilotulitusraketteja ollenkaan, ne ovat kielletty yksityis käytössä, mikä omasta mielestäni on hyvä asia.



En ole vanhaa pinoa ehtinyt etsiä, minne lie mennytkin jo, joten en nyt liiemmin kommentoi.



Aatun äipälle isot isot onnittelut pullasta uunissa =)



Meidän pikku mies sanoi jouluaattona monta kertaa erittäin selvästi äiti. Kyllä oli maailman paras joululahja, auto kuuluu myös sanavarastoon, noin muutaman mainitakseni. Tekeekö teidän kullanmurut, että jos niillä on jotain " kerrottavaa" niin ottavat poskestasi kiinni ja kääntävät pääsi, niin että varmasti katsot häntä silmiin, kun juttua tulee =) Meidän mies alkoi toissa päivänä tuota harrastamaan. Tosi suloista.



Nyt siivoilemaan, ystäväni Italiasta tulee kylään miesystävän kanssa, jota emme ole vielä tavanneet. Jännää =)



Terveisin,

Le Cheile ja Kaapo Einari

aivan kauhea juttu.



http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/england/merseyside/6222319.stm



Noita koiria ei pitäisi enää edes kasvattaa ja omistaa.

Mukava olla kotona. :)



Aika monella vissiin alkoi työt.

Tulkaas naiset kertomaan kuinka hoitokuviot ja työt ovat alkaneet.



Ja te kotimammat muita kuulumisia :)



Pertun kanssa käytiin eilen yksityisellä lääkärillä. Ventolineä tarvittaessa hengenahdistukseen ja perusrasvoja kirjoitti.



Nyt ei kyllä tahdo juttu luistaa, joten tilaa muille.



Hilda

Meillä on vähän kone reistaillut eikä ole huvittanut siksi kirjoitella. Netti kaatuu vähän väliä ja on tosi hitaalla muutenkin, ärsyttävää. Parhaani mukaan olen silti juttujanne lueskellut. :-)



Vuoden vaihde meni meillä oikein mukavasti. Olin miehen kanssa ystäväni kotibileissä (karaoke-bileet, hauskaa! :-) ja Jesse oli vanhemmillani yökylässä. Oli kuulemma ollut ihana hymypoika melkein koko ajan, ukki ja mummi ihan sydämet sykkyrällä onnesta. :-) Jesse oli nukkunut hyvin paukkeesta huolimatta, mitä nyt oli herännyt into piukassa jo puoli viideltä. Mummilassa kun on niin paljon kivaa tekemistä, portaiden kiipeämistä, kissan perässä juoksemista, äidin vanhoilla leluilla leikkimistä yms yms. Aamuvirkku on kyllä kotonakin, mutta ei onneksi yleensä ihan noin aamuvirkku. Tänään saatiin nukkua jopa puoli seitsemään. ;-)



Mannalle myös minulta onnittelut talokaupoista! Ja kivaa kun Noema on päässyt taas palstoille! :-) Nyt riennän tuon hulivilin perään, lähti yhtäkkiä vauhdilla jonnekin ja nyt on epäilyttävän hiljaista. Hmmmm. Jaa, nyt tulikin takaisin nakertaen omaa talvikenkäänsä.



Minuakin kiinnostaa miten nyt vuoden alusta töihin palanneilla on lähtenyt luistamaan työ- ja hoitokuviot. Miten marrasmurut ovat hoidossa viihtyneet? Mulla eka työpäivä 31.1. ja Jessen päiväkotiin meno jänskättää jo hurjasti. Pitää mennä kyllä hyvissä ajoin harjoittelemaan, ehkä enemmän äidin kuin pojan takia. ;-)



Taidan mennä pelastamaan ne kengät... :-)

Kahden työpäivän jälkeen voin kyllä vain todeta, että ehdottomasti oli oikea päätös palata jo töihin. Hieman töissä on pää pyörällä kaikesta, päivät vilahtaa äkkiä ja hommaa olisi vaikka kuinka. Työni on onneksi niin nopeatempoista ja jotenkin niin kokonaisvaltaista, ettei siellä ole aikaa istua alas ja alkaa liikaa miettiä poikaa... Olin pelännyt paljon pahemaakin.



Pojan 2 ensimmäistä hoitopäivää on menneet hyvin. On kuulemma syönyt, juonut ja nukkunut hyvin, touhuaa ja leikkii reippaasti ja on hurmannut kaikki työntekijät hymyllään. Oikea hymypoika kuulemma=) Eilen hän jäi sinne leikkimään ja livahdimme huomaamatta ulos. Tänään iskä ei ollut onnistunut samaan ja poika oli jäänyt itkun kanssa. Mutta hlökunta on ammattitaitoista, he kyllä osaavat varmasti hoitaa ja lohduttaa. Meillä on heihin kyllä vankka luottamus, ehkä siksi tämä hoitoasia ei ole tämän pahemmalta tuntunut. He hoitavat poikaa omalla tavallaan, eivät varmasti tee kaikkia asioita niinkuin me kotona, emmekä sitä odotakaan, tekevät vain eri tavalla mutta silti hyvin ja oikein.



Poika on ollut aina ulkona istuskelemassa rattaissa (ei edelleenkään kävele kengät jalassa), kun olemme hakeneet. Voi sitä hymyä kun on nähnyt meidät. Tänään hän oli kyllä aika hurjan näköinen, toisessa poskessa 2 todella pitkää veristä naarmua. Juuri 2v. täyttänyt hoitokaveri oli häntä raapaissut ja vaikka hoitaja oli ollut vieressä, niin eihän sitä estää ehdi kun käsi kerran yllättäen heilahtaa. No kylläpä se siitä paranee....



Iltaisin pojalle on tullut väsy jo klo 19 (nyt ne toiset päiväunet kun ovat väkisin jääneet pois ja aamulla hän heräilee jo 6-7, ennemmin kuin tarvitsisikaan) eli paljon emme ole iltaisin ehtineet puuhailla. Ehkä sekin tästä uuden rytmin myötä; päiväunet varmaan hoidossa pitenee ja sitten jaksaa illallakin pidempään. Luulisin.



Mutta kaikenkaikkiaan ihan hyvät fiilikset. Nyt alkoi uudenlainen elämänvaihe meille ja se tuntuu kivalta. Töissä on työkavereilla paljon pieniä lapsia (pienimmät 10kk) ja yhdellä työkaverilla keväällä laskettu aika eli sieltä löytyy paljon samassa jamassa olevia joiden kanssa mukava jakaa tuntoja päivän aikana. Ja potea vauvakuumetta=) Aika iltaisin menee tosi äkkiä pojan kanssa ja kotitöiden parissa. Paperitöitä olen vähän yrittänyt tehdä kotona nyt alkuun, että töissä jäisi paremmin aikaa lapsille.



Ja sitten muita kuulumisia: meillä on ollut viime päivät aika sirpaleista. Ensin mies rikkoi juuri ostamani Essence-viinilasin (argh!), sitten poika tiputti kaapista Kermansaven vuoan säpäleiksi ja tänään minä romahdutin keittiön kaapin hyllyn ja ainakin 5-6 juomalasia tippui lattialle joista 3 meni rikki. Mikä kamala siivo! Ja vaikka kuinka imuroi niin pelottaa jos jokin minimaalinen siru jäi ja on kohta pojan suussa tai jaloissa... no sirpaleet tietänee onnea=)



Uudesta Vuodesta vielä. Meillä oli oikein kiva ilta, vieraat viihtyivät ja poika nautti taas isojen poikien (3 ja 6v) seurasta. Rakettejakin ammuimme. Poika istua möllötti totisena rattaissa, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään. Tai sitten oli niin jännittynyt? Yön paukkui raketit pihalla naapureiden toimesta, itse en saanut unta, mutta poika vain kuorsasi....



Loppuun heitän vielä muutaman taitoasian, jotka ahdistavat minua välillä aika lailla.... elikkäs:



- meillä ei juoma edelleenkään kelpaa mukista. Tympii, tahtoisin päästä jo eroon pulloista. Mutta poika vain kääntää pään pois jos tarjoan mukista. Tuttipulloakaan ei suostu ottamaan itse käsiinsä. Vinkkejä?



-sanoja ei meillä oikeastaan ole. Välillä tuntuu, että ymmärtääkö puhetta ollenkaan. Vaikka kuinka hokee autoa, isiä, nukkea, nallea, maitoa... ei mitään reaktiota että ymmärtäisi mitä tavaraa tarkoitan.



- ja se ulkona kävely. Mikä ihme siinä on niin hankalaa? Marssin kohta kauppaan ja ostan kaikki kengät mitä löytyy jos se on niistä kiinni (meillä Tepsut kokoa22). Heittäytyy aivan makarooniksi kenkien kanssa ja sisällä lähestulkoon kuitenkin jo juoksee.



Tämä tältä erää.



Manna

Uuden vuoden aatto oltiin kotosalla perheen kesken ja käytiin muutama raketti päästämässä. Neiti pienet itkut tirautti, kun pelkäsi pauketta, mutta onneksi uni maittoi normaaliin tapaan sitten kun sai unen päästä kiinni.



Mun pitäisi mennä töihin huhtikuussa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti olla kotona syyskuuhun asti, mutta luultavasti palaan töihin jo aiemmin. Hoitopaikka on toivottavasti pph (eräs tuttu), mut jos allergiat ovat moninaiset niin sitten päiväkotiin.



Tänään maito vaihtui Nutrisoijasta Almironiin, koska tilanne ei ole parantunut yhtään tiukasta dieetistä huolimatta. Lääkäri sanoi, et mikäli tämä aloitettu maito ei muuta tilannetta muutamassa viikossa niin kyse ei luultavasti ole lehmänmaitoallergiasta. Sitten voidaan maidoton ruokavalio purkaa.



Ja ai niin, tyttö oppi kävelemään. Ja nyt uusin juttu on lattialla kieriminen. Ennen vain istui ja konttaili, alkoi heti kova huuto jos joku yritti vaippaa vaihtaa niin, että piti maata lattialla. Mutta nyt on hauskaa kieriskellä pitkin lattiaa. Ja tepsutella kävellen. Kyllä on uniin vaikuttanut kävely, ei meinaa millään rauhoittua unille.



Täytyy mennä vielä järjestelemään paikkoja, kun huomenna meille tulee kaveri lapsineen aamulla kylään.

Onni siis sairastaa edelleen. Tänään mentiin taas lääkäriin, kun herättyäni huomasin, että poika oli saanut noin 1000 uutta pilkkua ihoonsa :( Mentiin yksityiselle, kun ei saatu aikaa terveyskeskukseen ja suosittelivat menoa yksityiselle. Lievä keuhkoputkentulehdus löytyi ja pilkut ovat kuulemma viruksen aiheuttamia. Olen kyllä todella ymmälläni, kun poika on todellakin aivan pilkkujen peitossa.



Meillä ei Onni herännyt raketteihin, vaikka aika pauke kyllä oli ulkona. Nukkui kuin tukki, eikä kyllä hereillä ollessaankaan reagoinut niihin mitenkään.



Mua vaivaa pohjaton nälkä. Siis aivan tajuton. Olen lihonut nyt jo 3 kg ja olen vasta rv 14 :D Saas nähä mikä valas musta kehkeytyy.



Olin tänään palaverissa koskien harjoittelua. Teen töitä pari kuukautta vaihtelevalla aikataululla. Sormet kyllä jo syyhyää päästä hommiin, vaikken vielä kotoa kokonaan pois haluakaan. Se on meillä edessä varmaan vasta muutaman vuoden päästä. Eihän näistä tosin koskaan tiedä, jos alkaa seinät kaatua päälle, niin sitten toki riennän ilomielin töihin, mutta tähän asti olen nauttinut kotona olosta.



Kuvia laitan tulemaan Onnin ykkösiltä heti, kun uusi kone on kytketty ja kuvat vaihdettu sinne.



Jee, Idols alkaa huomenna!



Nyt syömään :)





Noema, the ylensyöjä.

Ja pakko myöntää että ei se niin pahaa ollutkaan kuin olin antanut itselleni uskotella jo viikkokausia ;)

Venlakin on viihtynyt hoidossa tosi hyvin, harmi vaan että hoitotädin eli mun kaverin oma poika tuli kipeeks, joten oli pakko kutsua anoppi hoitamaan tyttöä huomiseksi kun en voi itse heti jäädä ja kun ei kyse ole kuitenkaan oman lapsen sairastelusta.



Vuodenvaihde vaihtui meillä rauhallisesti, tyttö nukkui vaikka ammuttiin raketteja pihalla. Mun sisko oli kylässä ja alkuillasta käytiin kaverin luona jossa ammuttiin lasten paukut jo aikasemmin.



Mutta nyt takaisin csi:n pariin ja sitten nukkumaan että jaksaa taas huomenna. Päivät menee entistä nopeammin, toisaalta hyvä mut toisaalta taas ei.



hyvää loppuviikkoa kaikille!

Mulla aivan eri fiilikset. On jotenkin kauheeta. Eilen tyttö aloitti päivähoidon ja kuinka ollakkaan ukko oli joutunut jättää tytön aivan vieraalle hoitajalle kun oma hoitaja oli poissa. Hysteeristä itkua oli sitten kestänyt päiväuniin saakka. Itse soittelin hoitoon koko ajan ne toivat sitä itkevää lasta siihen puhelimen luokse ja sitten mä itkin töissä lisää. Lisäski esikko on sairaana, joten hän ei ole päässyt vielä hoitoa aloittamaankaan. Tänään siis olen hänen kanssaan kotona. Pikkuinen on hoidossa mutta vei vasta ysiin ja haen kolmelta. Oisin jättänyt kotiin mutta hoitajan mielestä olisi parempi että lapsi tottuisi olemaan kotona.

Tässä nyt on vähä mieli maassa ja kovasti mietiskellään jos kuitenkin olisin kotona elokuun alkuun saakka vielä.



Sairastelusta sen verran että tytöltä löydettiin 2 vkoa sitten paha korvatulehdus. Vein sen viikko sitten uudestaan lekuriin niin korvatulehdus oli levinnyt toiseenkin korvaan. Eli nyt päällä toinen lääkekuuri (tai siis päätty tänään). Katotaan nyt millainen kierre tästäkin tulee. Nyt mentävä pelaa esikon kanssa. Palaillaan!

Tiituliitu:Kunpa hoito alkaisi sujumaan hyvin. Varmasti kurja olla töissä, kun tietää, että toinen siellä ikäväänsä itkee.

Toivottavasti korvatulehdukset olisi nyt ohi.



Manna:Todellakin sirpaleet tietävät onnea ja taitaa olla edessä extra onnellinen vuosi sirpalemäärästä päätellen :)

Onneksi teillä hoito alkanut hyvin!

Sanoja ei ole meilläkään, äiti joskus ja mamma on maitoa. Kuitenkin Perttu ymmärtää hyvin. Esim missä kisu ja pate niin hakee heti kisun.

Mennäänn suihkuun , vessaan ym niin tietää minne mennään.

Eiköhän taidot pikku hiljaa kartu.

On kllä hurjaa, mitä kaikkea ennen kaks vee synttäreitä nämä veitikat oppivat :)



Vilma:Voi tympeys kyllä allergioita! Kunpa syyllinen pian selviäisi, turhaa joutuu pieni kärsiä. Onnea kävely taidosta :) Siitä se meno alkaa :)



noema:Voi Onni parkaa! :( Varmasti hurjan näköinen on.

Hyvä, kun muistutit Idolsista :)) Varsinkin nämä alku jaksot huippuja :)

Hyvä, että ruoka maistuu :)



CalZal:Kiva, että Venlallakin hoito alkanut hyvin.



Ulkoiltiin kauan lasten kanssa. Kovasti satoi lunta, ihanaa talvi :)



Perttukin saisi siirtyä yksiin pidempiin päiväuniin kaksien lyhyiden sijaan.



-Hilda-

Työt on täälläkin alkanau tiistaina. Poika jäi hoitoon hyvin mielin eikä edes vilkuttanut äidille kun lähdin. Ja töissä oli kivaa vaihteeksi. Työt palautui mieleen nopeesti. Ja kun mulla on vaan 6h päivä, niin se tuntui menevän nopeesti.

No sitten kun hain pojan päivällä hoidosta, oli se siellä kovin itkuinen ja kuuma. Hoitaja meinas että sillä on varmaan kuumetta. Oli kuulemma unien jälkeen ollu ihan toista mata kuin aamulla. Mittasin kuumeen ja 39,5. Ja nyt ollaan sitten oltu 2pvä kotona sairastamassa. Huomenna anoppi kuitenkin tule hoitamaan ja mä meen töihin. Että ei meilläkään onnistuneesti alkanu hoitoonmeno :)



Meilläkään ei pidetä pullosta ite kiinni. Nokkamukista pitää kiinni, mutta ei ymmärrä kallistaa saadaksen sieltä jotain.

Meillä juodan edelleen korviketta ja ollaan maidottomalla ruokavaliolla. Ja ihottumaa on edelleen. Varasin yksityiselle lastenlääkäriajan ja nyt tämä ihottuman aiheuttaja kyllä tutkitaan. Kunnalla neuvolassa ja lääkärissä ollessa vaan kokeillaan ja kokeillaan maitoa/ilman maitoa/maitoa... eikä tapahdu mitään edistystä..argh. Mutta onneksi on lapsivakuutus. Harmi kun en ole aikaisemmin tajunnu mennä.



Hampaiden pesu on edelleen vaikeaa. Ei suostuta yhteistyöhön. Joten otin avuksi xylisuu xylitol-tabletit. Sellaisen puolikkaan annan aina ruokailun jälkeen.



Pottailtu ei olla vieläkään. Ei suostu istumaan sekunttia kauempaa.. no kyllä sekin kiinnostus tulee myöhemmin.



no mutta siinä kuulumisia. Hyvää loppuviikkoa kaikille !



-marika

Ihana kuulla että useimpien työt ja päiväkotihommelit on alkaneet hyvin =) Kyllä ne lapset äkkiä tottuu. Sillon kun meidän poika alotti, oli tarhassa yksi hyvin itkuinen tapaus joka jäi joka aamu kaipaamaan poistuvaa vanhempaa. Vaan kahessa viikossa kaverista tuli tosi reipas ja itkut unohtu! Tarvi vaan aikaa tottua vieraisiin ihmisiin ja uuteen paikkaan. Joten tsemppiä teille joilla ei alku ihan nappiin mennyt, kyllä se äkkiä helpottaa!



Kehityksestä. Tuttipullo on meilläkin edelleen käytössä. Tavallisesta lasista naukkailee pari hörppyä, nokkamukin kanssa ei homma onnistu mitenkään. Meillä poika juo itse pullosta pidellen kun vaan laittaa pojan lattialle selälle pötkölleen. Ja korvike siis edelleen käytössä allergioiden takia. Sanoja ei meilläkään ole. Äiti on ainut tunnistettavissa oleva (äittö, ättä jne), mutta se ei tarkoita minua vaan kaikkia mahdollisia esineitä ja ihmisiä. Puhetta poika ei tunnu ymmärtävän vielä, eli ei tottele kieltoja, ei anna esinettä pyynnöstä, ei tule kutsusta luokse, ei osoita kirjasta kuvaa jos jonkin sanan sanoo tms. Ulkona poika oppi kävelemään vasta viikko sitten, vaikka sisällä on kävellyt jo kaksi kuukautta ja osaa hienosti myös juosta. Ulkona on ollut jalaton kunnes viime viikolla vain hoksasi että joo, voi kengilläkin kävellä (meillä nro23 vikingin goretexit joten isot on saappaatkin kyllä).



Ei kannata kenenkään vielä huolestua! Hyvin kehittyneitä nämä marrasmurut on. Puhetta ei vielä tarvi ymmärtääkään. Etenkin motorisesti taitavat lapset oppii puhumaan hitaammin. Kaverin tyttö puhua pulputtaa jo 1v4kk iässä vaikka mitä ymmärrettävää, mutta hän vastaavasti lähti kävelemään vasta pari kuukautta sitten. Ei joka asiassa voi olla kehityksen etunenässä ja sehän on ihan ymmärrettävää.



Kakkosen odotus on edennyt maagisen rv24 rajan yli. Hiljokseen alkaa tuntua raskaana olevalta =D Tähän mennessä ei oo paljoa ehtiny asiaa ajatella, mutta nyt alkaa tuntua siltä että kohta vois kaivella pieniä vaatteita kaapista ja alkaa valmistautua ajatukseen toisesta lapsesta.



Hyvää alkavaa vuotta kaikille =)

noista sanoista ja puheen ymmärtämisestä. Meilläkään ei tule sanoja vielä. Jotain ihan muutamia kuten poppaa, pappa, ättä, pöö..

Mutta ymmärtää mielestäni jo aika paljon. Kiellettäessä harmistuu ja istahtaa suuttuen lattialle, vie roska roskikseen- vie roskan roskikseen, mutta tuo aina jotain muuta tilalle ;), syömään- tulee syöttötuolille, nukkumaan- kävelee makkariin, hakee pyydettäessä vauvan (nukke), traktorin, kirjan.. ja jos pyydän viemään jonkin esineen iskälle, vie sen iskälle. Että jotain pientä jo tajuaa.

no joo siinä se.



-Marika

Talo siivottu ja poika päikkäreillä pihalla, nyt on mamman hetki surffailla :) Mies lähti hakemaan jotain yllätystä, en malta odottaa! Mitähän on keksinyt?!? Ilmeisesti on hankkinut kotiimme jotain..



Toisella koiristamme todettiin marraskuussa maksashuntti ja elinaikaa annettiin vuosi :( Koira on vasta 2-vuotias. Oltiin ihan maamme myyneitä, mutta jokin meissä kehoitti menemään jatkotutkimuksiin, vaikka lääkäri sanoi, ettei toivoa ole. Pieneläinklinikalla tehdyssä tietokonetomografiassa selvisi, että koira voidaankin hoitaa kuntoon leikkauksella. Leikkaus on 15. päivä tätä kuuta, jännittää. Rahaa menee tähän koiran parantamiseen hurjasti, hirvittää ihan. Tähänastiset hoidot, tutkimukset, lääkkeet ynnä erikoisruoat ovat maksaneet 1500 euroa! Leikkaukseen menee noin 1500-2000 euroa. J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä! Mutta ei mahda mitään, kaveria ei jätetä :)



Meillä Onni osaa sanoa amphu (lamppu), paao (pallo), äiti, auth (auto), aappa (apina), uppe (puppe) ja näitä hokeekin pitkin päivää. Lisäksi selittää siansaksaa minkä kerkiää, koko ajan suu käy :) Kirjasta osaa näyttää apinan, auton, pallon, Pupen, kissan, koiran, Dumbon, linnun, pallon, lentokoneen, lampun, luun, kuun, karhun, pupun, kukan ja aina halii kirjojen eläimiä. Paljon jo siis pikku-ukko ymmärtää.



Hauskoja juttuja on töpselin seinästä irti repiminen (huomaan aina kun alkaa ilma vilpostua sisällä, että kundi on käynyt repimässä pattereiden johdot irti seinistä :) Aina kun imuroin, tulee Onni säätämään imutehon nollille ja sitten vetää johdon seinästä, joka kerta ja useita kertoja. Syömään tulee keittiöön pyydettäessä, samoin kylpyyn. Kova on poika kerjäämään, aina kun joku hääräilee keittiössä, on siellä paikalla pikkumies huutamassa nam nam, joka tarkoittaa, että tänne herkkuja sassiin!



Tuttipulloa meillä ei ole ollut ollenkaan käytössä, joten siihen en osaa sanoa juuta enkä jaata. Onni on alkanut vähän protestoida nokkamukia ja meillä onkin siirrytty lähes kokonaan oikeaan mukiin. Siitä tykkää hörppiä, vaikka tosin kiinni pitäminen on vielä niin ja näin.



Onni sai synttärilahjaksi Brion palikkalaatikon ja oltiin ihmeissämme, kun osasi laittaa pyöreät ja neliöt oikeista luukuista sisään. Kolmioon ei riitä järki vieläkään :) Samoin on alkanut pinota tavaroita sisäkkäin. Jostain luin, että tämä olisi sen merkki, että kannattaisi alkaa potatus oikein urakalla. Täytyy aktivoitua!



Onko kenelläkään kokemusta kaksostenrattaista? Pitäisi olla sellaiset, joissa kummatkin selkänojat taittuu, ainakin toinen ihan alas asti. Niin ja mahdollisimman kapeat, mielellään kolmella pyörällä. Jos on vinkkejä laadukkaista, niin otan mielelläni vastaan! Ei mitään himokalliita tarvita, kun Onnin vaunut jää vauvalle nukkumiseen kuitenkin.



Nyt pitää rientää, mies soitti ja käski tuoda tikapuut pihaan valmiiksi?





Noema

Niin se on sitten ensimmäinen työ/hoitoviikko onnellisesti takana päin. Poika on jäänyt aamuisin itkun kanssa, mutta muuten on päivät menneet hienosti. On ollut kuulemma niin reipas ja hymyilevä. Tänään kävin ostamassa pojalle lahjaksi uudet housut ja paidan ekan hoitoviikon kunniaksi=) Ihanat vihreät sammarit ja sellainen reippaan oranssi trikoopaita. Itselle ja iskälle on illaksi eilen leipomaani feta-punasipulipiirakkaa + viiniä. Nam.



Olen täälläkin useaan kertaan manaillut sitä kun poika ei ala kävellä kengillä. Välillä näyttää ettei muka kykene edes istumaan kengät jalassa=) Nyt kuitenkin näkyy valoa tunnelin päässä; eilen poika oli vähän hoidossa kävellyt ulkona ja tänään kun tulimme kotiin ja laskimme pojan eteiseen niin hän vain lähti kävelemään ympäri kotia. Oltiin aivan ihmeissämme=) Ehkä on ottanut hoidossa muista mallia.



Noema kertoikin Onnin uusista taidoista; wautsi=) (mikä se miehesi yllätys oikein oli? tuuliviirikö? =) Kun tikkaita tarvi.....) Meilläkin poika sai myös palikkalaatikon synttärilahjaksi, suosikkina siinä on se valkoinen pyöreä palikka. Laittaa ne aina oikeasta aukosta sisään uudestaan ja uudestaan... muut palikat ei kiinnosta=) Myös legoista tykkää, laittaa niitä kiinni alustaan ja tykkää irrotella palikoita toisistaan jos teen niistä tornin. Ja pinottavat/sisäkkäin menevät purkit on kans in! Niiden kanssa hämmentää illat. Olen kans lukenut, että pottailua kannattaisi silloin aloitella. Täytyy tosissaan ahkeroitua sen suhteen.



Nyt hauskaa illan jatkoa kaikille!



Manna

Kiva oli taas lukea teidän kaikkien kuulumisia, en vaan oikein muista mihinkäs pitikään kommentoida. :)



Moni oli aloittanut vuoden alussa työt. On se jännää, onneksi suurimmalla osalla vissiin hoitokuviot sun muut on suht hyvin sujuneet. Tiituliitulle tsemppiä, varmasti teilläkin pian totutaan hoitopaikkaan! Pidän peukkuja, ettei siihen mene kovin kauaa.



Noema minkäs yllärin sait, muakin kiinnostaa :)



Koskas aatun äippä ja kitty teillä olikaan lasketut ajat? kohta osa marrasmammoista saa jo uuden vauvan kotiinsa, voi vitsit. Kyllä se aika rientää. :)



meillä meni uudenvuodenaatto ihan leppoisasti. käytiin ampumassa raketteja, mutta poikaselle tuli itku kun pelkäsi, niin ei sitten kaikkia ammuttukaan. kotona saunottiin, valettiin tinaa ja miehen kanssa kippistettiin kuohuviinilaseilla vuodenvaihteen kunniaksi.



tämä vuosi alkoi hautajaisilla, olivat tässä viikolla. jospa nyt alkaisi aurinko paistamaan risukasaan...



karhunpoika oppi joulupäivänä muuten kävelemään, kerroinko? :) Nyt tepastelee muutaman metrin kerrallaan. Suloista kun on niin horjuvan näköistä menoa :)) Ulkona vain konttailee, ja yleensä sisälläkin vielä konttaamalla etenee.



kauheen helposti tuntuu että harmistuu nykyään. jos joku esim. lelu tai leikki ei mene niinkuin haluaisi, tai pyllähtää muttei satuta tulee turhautunutta kitinää tai joskus itkuakin. tuntuu että kovasti pitää muutenkin viihdyttää tai kitisee. välillä kyllä malttaa itsekseenkin leikkiä. pieni muovinen vasara on suosikki, sillä paukuttaa kaikkea. :)



myös kun kielletään tulee yleensä itku ja kiukku, saattaa jopa koittaa läpsiä naamaan jos on sylissä. pukiessa ottaa myös joka kerta raivarit kun pitää hanskat laittaa käteen. paha kun mua on jostain syystä viime päivinä alkanut naurattaa kun kiellän poikaa, vaikka koitan sanoa napakasti ja totisena, nii alkaa hymyilyttää kun katson poikaa silmiin. ja sit hänkin nauraa ja velmuilee ja luulee et tää onkin vaan joku leikki. pöh.



tuttipulloa meillä ei oo juurikaan käytetty, nokkamukista juo itse ja lasista osaa hörpätä jos joku muu siitä kallistaa ja juottaa.



mukavaa vuodenalkua ystävät!



gerda

että mitenkäs teillä muilla nuo kieltämisasiat sujuu? miten teette ja toimitte jos pikkuinen tekee jotain kiellettyä?



mä oon siis kieltänyt ihan " ei" , koitan selittää myös miksi jotain ei saa tehdä vaikka eihän tuo poika kuuntele. jos mulla pettää pokka ja alan hymyilemään niin poikakin nauraa ja ehkä tekee uudestaan mitä kiellettiin. tai sitten välillä itkee kun kielletään.



usein nostan toiseen paikkaan ja koitan antaa jotain muuta tekemistä/ajateltavaa.



jaksatteko olla kärsivällisiä?? mulla kyllä välillä menee hermot jatkuvaan kitinään ja nitinään ja sanon ehkä liiankin tiukasti pojalle joskus kun olen väsynyt. joskus jos poika on alkanut itkemään toruista, tulee kyllä tosi huono omatunto itselle. vaikka kyllä sit taas jotain rajaakin pitää olla... kärsin ehkä jostain semmoisesta täydellisyyden tavoittelustakin, että pitäisi olla aina kärsivällinen ja hyvä ja onnistua. osaanko olla semmoinen äiti kuin pitäisi, onnistunko tässä yhtä hyvin kuin muut..? tämmöistä pientä epävarmuuttakin ilmassa.



gerda, taas :)

Meillekin tuli yks välipäivä hoidossa, eli hoitajan oma poika tuli kuumeeseen ja kun kyseessä ei oo mikään pph niin anoppi tuli sitten avuksi ja oli tytön kanssa torstain kotona. Tänään oli taas hoidossa ja hoitotäti sanoi että alkaa jo vähän kiukuttelua olla eli ei enää niin vieraskoreita ;)



Meillä kieltämiset saa joko naurun tai itkun aikaseksi, yleensä naurun. Vaikka kuinka terävästi koitan sanoa niin ei auta. Koiratkin mua paremmin tottelee, hmph.



Noeman koiralle tsemppiä leikkaukseen! Onko teillä vakuutusta vai kattaako se edes tuota? Mä maksan kahdesta ja kasvattaja yhdestä ja kyllä niihinkin ihan kiva summa vuodessa uppoo, mutta kyllä ne välillä auttaakin jos jotain tulee.



Gerdalle piti viel sanoa, että kyllä mulla välillä pinna menee helpostikin. Tuntuu et mies on meillä se lehmänhermo joka jaksaa mitä tahansa. Ja silloin tällöin tulee semmonen huono-äiti fiilis ku tietää et tää kuuluu tähän ikään mut joskus tuntuu vaan ettei jaksa :(



Mutta, nyt mentävä nukkuu että jaksaa taas aamulla!

Yllätys oli se, että mieheni osti meille muhkean musta-valkoisen häräntaljaisen sohvatuolin. Oli kyllä todella hieno! Tikkaita tarvitsi ihan muuhun ja hämäsi minua niillä :) Niin ja oli käynyt ostamassa ne sisarusrattaatkin! Toiselle puolelle oli ostanut pehmeän kantokopankin :) Mieheen on nyt selvästi isenyt joku shoppailuhimo, mutta eiköhän se hellitä leikkauksen laskun maksun aikaan :)



Kurinpitotoimenpiteet sujuvat meillä täysin samalla kaavalla kuin Gerdalla ja samaa ahdistusta/epävarmuutta koen asiasta. Pitää vaan pysyä johdonmukaisena näissä jutuissa, ainakin meidän Onni on niin vahvaluonteinen kaikessa hyväntuulisuudessaankin, että muuntautuu varmasti pikkuriiviöksi, ellemme pidä kuria talossa.



CalZal, meillä ei ole vakuutusta. Parsonit on yleensä niin terveitä, ettei vakuutusta edes piireissä suositella. Tämä onkin ensimäinen kerta, kun kumpikaan koirista sairastaa, sattui sitten tulemaan oikein kunnon potti!



Lähdetään päikkäreiden jälkeen mummille ja ukille päivää/iltaa viettämään. Siellä odottaa ihanat gourmet herkut, nam.



Ihanaa lauantain jatketta kaikille!





Noema