Ajatteletko, että avioliitto on parempi kuin avoliitto?
Koetko, että avioliitto on sitoutuneempi kuin avoliitto?
Miksi tai miksi et?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisosi kuolee ettekä ole avioliitossa eikä teillä ole testamenttia tai lapsia, niin puolisosi vanhemmat voivat järjestää hautajaiset kertomatta sinulle ja häätää sinut pois puolisosi omistamasta kodista.
Pakkohan niiden on häätää. Perunkirjoitus ja perinnönjako täytyy tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä koen. Perusteluni perustuu siihen, että ihmisillä on yleensä isompi kynnyt mennä avioliittoon kuin avoliittoon.
olen tavannut niin monta ihmistä, jotka ovat olleet vuosia avoliitossa ja tehneet siihen lapsia. Sanovat, ettei avioliitolla on merkitystä, miksi mennä avioon.
sitten tulee ero, he tapaavat uuden ihmisen - ja pum! Naimisiin mennään. Yhtäkkiä avioliitolla onkin merkitystä.
Se riippuu ihan suhteesta. Toisessa virallinen sitoutuminen kuuluu asiaan ja pitää suhteen kasassa. Toisen kanssa taas päinvastoin, vapaaehtoisuus on a ja o.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin seksi kuuluu vain avioliittoon.
Teillä lestadiolaisilla mitä lie
En koe, että avioliitto on sitoutuneempi tai avoliitto mitenkään järjestään vähemmän sitoutunut tai huonompi ratkaisu, mutta koen, että avioliitto on parempi juridisesti. Siksi itse pääosin olen naimisissa, en siksi, että se maistraatin paperi tai papin aamen maagisesti tekisi minusta jotenkin sitoutuneemman puolisooni. Esim. lesken asumisoikeus yhteiseen kotiin on asia, jota ei avopari pysty välttämättä järjestämään testamentillakaan, jos vainajalla on lapsia, joilla on oikeus vaatia lakiosaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi puolison kuolemasta pitäisi päästä hyötymään taloudellisesti? 2020-luvulla kuitenkin naisetkin elättävät itsensä ihan siinä missä miehetkin.
Minä ainakin haluan, että mieheni perii kaiken mitä minulla on koska yhdessä kummankin omaisuuden olemme kerryttäneet (ei lapsia).
Haluan myös, että hän on lähin omaiseni esimerkiksi onnettomuustilanteessa myös ulkomailla, eli ilmoitus lähiomaisesta Suomen järjestelmiin ei riitä. Lisäksi moneen maahan on todella paljon helpompaa muuttaa yhdessä jos kyseessä on avioliitto.
Riippuu täysin tilanteesta kumpi on "parempi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä koen. Perusteluni perustuu siihen, että ihmisillä on yleensä isompi kynnyt mennä avioliittoon kuin avoliittoon.
olen tavannut niin monta ihmistä, jotka ovat olleet vuosia avoliitossa ja tehneet siihen lapsia. Sanovat, ettei avioliitolla on merkitystä, miksi mennä avioon.
sitten tulee ero, he tapaavat uuden ihmisen - ja pum! Naimisiin mennään. Yhtäkkiä avioliitolla onkin merkitystä.
Höpsis. Minä en ole mennyt missään pitkässä liitossani naimisiin enkä tule nykyisessäkään (+10 vuotta) menemään. Ei yksinkertaisesti ole mitään tarvetta mennä naimisiin. Toisen saa merkittyä terveystietoihin lähiomaiseksi pelkällä ilmoituksella ja omaisuudet pidetään muutenkin erillään.
N49
En puhunut ainusta, vaan kerroin, että ylläolevia tapauksia on tullut vastaan monia. Minusta se on outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto: asutaan yhdessä ilman sormuksia ja lupauksia, seksiä voi harrastaa muidenkin kuin kotona asuvan henkilön kanssa, varakkaampi voi ostaa itselleen esim. kalliimpaa ruokaa kuin köyhempi.
Miten tuo eroaa huonosta avioliitosta?
Avioliitossa on ainakin vihkimishetkellä luvattu kaikkien edessä rakastaa toista kuolemaan saakka ja ettei koskaan petä ja kaikki tietävät, että esim. pettäminen on väärin ja noloa. Avoliitossa harvemmin tehdään mitään lupauksia tai sopimuksia muuta kuin esim. asuntolainasopimus.
Puolet avioliitoista päättyy eroon ennen kuolemaa. Se niistä lupauksista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä koen. Perusteluni perustuu siihen, että ihmisillä on yleensä isompi kynnyt mennä avioliittoon kuin avoliittoon.
olen tavannut niin monta ihmistä, jotka ovat olleet vuosia avoliitossa ja tehneet siihen lapsia. Sanovat, ettei avioliitolla on merkitystä, miksi mennä avioon.
sitten tulee ero, he tapaavat uuden ihmisen - ja pum! Naimisiin mennään. Yhtäkkiä avioliitolla onkin merkitystä.
nonoletko miettinyt että syy naimisiin menossa voi olla siinä että se uusi toinen puoliso sitä haluaa!
Minö en ensimmäisessä avioliitossani mennyt naimisiin koska en pidä avioliittoa tärkeänä asiana ja samoin ajatteli ex-puolisoni.
Nykyiselle puolisolle avioliitto oli tärkeä, ja koska rakastan häntä niin suostuin, haluan elää hänen kanssaan mutta minulle olisi ollut ihan se ja sama teemm
hyvin mahdollista. Mutta olen myös monen kuullut sanovan, että tajusivat vasta jälkimmäisen ihmisen tavatessaan, että itsekin haluavatkin mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto: asutaan yhdessä ilman sormuksia ja lupauksia, seksiä voi harrastaa muidenkin kuin kotona asuvan henkilön kanssa, varakkaampi voi ostaa itselleen esim. kalliimpaa ruokaa kuin köyhempi.
Miten tuo eroaa huonosta avioliitosta?
Avioliitossa on ainakin vihkimishetkellä luvattu kaikkien edessä rakastaa toista kuolemaan saakka ja ettei koskaan petä ja kaikki tietävät, että esim. pettäminen on väärin ja noloa. Avoliitossa harvemmin tehdään mitään lupauksia tai sopimuksia muuta kuin esim. asuntolainasopimus.
Puolet avioliitoista päättyy eroon ennen kuolemaa. Se niistä lupauksista
avoliitoista päättyy eroon - kuinka moni - 90 %?
eli lupaus suojelee ainakin pidempään.
Avioliitto on aika turha sopimus mutta kukin tietenkin tekee omat valintansa. Ikävintä siinä tulevassa erotilanteessa on se että eroa pitkitetään harkinta-ajalla. Ihan kuin sitä eroa ei olisi jo harkittu. Muuten on helpompi erota jos ei ole mitään ylimääräisiä sopimuksia hankaloittamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin seksi kuuluu vain avioliittoon.
Teillä lestadiolaisilla mitä lie
Ei ole vain lestadiolsisten juttu, vaan näin on Raamatun mukaan. Jos uskoo Raamatun Sanaan niin silloin avioliitto on ainoa mahdollisuus.
En ole itse lestadiolainen, mutta uskossa oleva.
"Miellän avioliiton niin, että se on elinikäinen liitto.
Olen itse joutunut siitä eroamaan hyvin nuorena (pakottavat syyt), mutta toiselle kierrokselle en lähde, koska mahdoton ex-mieheni on elossa."
"Miksi olisit sitten sidottu ex-mieheesi vieläkin."
Olen kristitty. Tiedän, että moni eroaa ja menee uudelleen naimisiin, mutta minulla saa olla eri mielipide, ja onkin.
Olen uudesti syntynyt kristitty, enkä halua tehdä syntiä. Sillä synti erottaa Jumalasta. Sitä tehdessä, ei myöskään ole turvassa.
Toki teen syntiä päivittäin, pahoja sanoja ja ajatuksia, joskus tekojakin.
Raamatussa lukee, että erota saa (meidän kovasydämisyytemne tähden) mutta kuka sen jälkeen menee naimiseen tai nai eronneen tekee syntiä. Uudesti syntyneenä en tahdo tehdä syntiä. Meille on asetettu rajat oman turvallisuutemme takia.
En tuomitse toisin eläviä.
Minä pidän avioliittoa sitoutumisena toinen toisensa huolehtimiseen. Eli yhteinen elämä ja yhteinen talous - meni toisella välillä heikommin taikka paremmin.
Avoliitossa eletään enempi rinnakkain. Eli ei ole velvoitetta siinä mielessä huolehtia toisesta, eikä sen varaan voi laskea.
Ja tiedän, että kovin harva ajattelee samoin. Vielä harvempi toteuttaa arjessa.
Avoliitossa yleensä aina toinen osapuoli, useimmiten nainen, on heikossa asemassa. Avioliitossa laki suojelee molempia osapuolia.
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa yleensä aina toinen osapuoli, useimmiten nainen, on heikossa asemassa. Avioliitossa laki suojelee molempia osapuolia.
Heikossa asemassa? Enää ei eletä 50-luvulla vaan molemmat elättävät joka tapauksessa itsensä.
En näe näillä mitään eroa, jos jotku haluaa sen naimisissa-statukseksen ja toiset taas eivät, niin tehkööt niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Juridisesti en näe yhtään sen helpompana tai vaikeampana on sitten kyseessä avioliitto + avioehto tai avoliitto + keskinäinen muu sopimus.
Jokaisella on oma tapansa muodostaa itselleen sopiva ihmissuhdemalli ja tänä päivänä se on onneksi ihan ok. Itsekin elän vakavassa ja täysin sitoutuneessa parisuhteessa, jossa emme kuitenkaan asu yhdessä ja välimatkaakin on se +200 km. Joku voi ajatella (tai netissä anonyymina huudella), ettei meidän suhteemme ole oikea, mutta mitä sitten? Ei muiden ajatukset tai huutelut ole meidän onnestamme pois.
Vierailija kirjoitti:
Miellän avioliiton niin, että se on elinikäinen liitto.
Olen itse joutunut siitä eroamaan hyvin nuorena (pakottavat syyt), mutta toiselle kierrokselle en lähde, koska mahdoton ex-mieheni on elossa.
Ei hölmöydestä kyllä mitään moraalimestarin mitalia kyllä saa.
Ainoa elämä, jokainen käyttää miten haluaa.
Koen. Avioliitto on virallinen sopimus siitä, että sitoutuu myös taloudellisesti. Käytännössä pidetään toisistamme huolta jopa eron tai kuoleman koittaessa. Yhteiset lapset tunnustetaan automaattisesti jne. Avioliitto on virallinen, taloudellinen turva.
Jos voi sitoutua puheissaan, miksei sitten myös virallisesti? Kuulostaa epäilyttävältä.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on niille, jotka tietävät, että pelkkä rakkaus ei riitä, pitää olla joku virallinen paperi asiasta. Ja avioero maksaa satasia, avoero on maksuton.
Niin, oikeuslaitos ja lainsäädäntö ei tyypillisesti erottele asianosaisten välisiä tunnesiteitä. Monesta asiasta pitää olla "joku virallinen paperi"
Mikä tuossa huvittaa? Noinhan se on.