Aikuiset lapseni eivät halua tulla meille jouluna, koska eivät halua viettää sitä äitini seurassa

Anna kun arvaan? Äiti pakottaa niille villasukkapaketteja ja itse virkattuja myssyjä🤮🤮🤮

Kutsuu muita sukulaisia ja tuttavia.

Olethan ajatellut asiaa myös siltä kantilta, että lapsesi saattavat jossain vaiheessa alkaa viettää jouluja oman perheensä kesken tai vaikka ulkomailla eivätkä yhteiset joulut heidän kanssaan ehkä onnistu enää? Tilaisuus niihin yhteisiin jouluihin aikuisten lastesi kanssa saattaa olla nyt. Eikö harmita, jos nämä tilaisuudet olet hukannut? Tämä joulun suunnitelmatkin luultavasti on jo tehty eli siinä meni taas yksi mahdollisuus. En ihan ymmärrä tuollaista uhrautumista, johon lopulta kukaan ei edes ole tyytyväinen.

Osalla ei näytä lainkaan olevan omaa kokemusta tämmöisestä tilanteesta. Omalla äidilläni on alkava muistisairaus, jota hän ei myönnä olevan. Se oireilee juuri tuollaisella negatiivisuudella, valituksella ja kaikella mikä karkottaa kaikki ihmiset läheltä. Jos sanoisin hänelle tuollaisia mitä tässäkin ehdotellaan, hän alkaisi uhkailla itsemurhalla ja siitä valituksesta ja syyllistämisestä ei tulisi loppua koko vuonna. Kuinka hänestä ei välitetä ja kuinka elämä on p.skaa ja hän tappaa itsensä. Joten ehkä kuitenkin valitsisin kärsiä yhden päivän mieluummin kuin monta kuukautta.

Huomaa, että sellaiset joilla ei itsellä ole tällaista, eivät ymmärrä miten raskasta se on ja millaisessa "vankilassa" silloin lähiomainen on. Välien katkaiseminen ei ole mikään vaihtoehto, kun nykyään terveydenhuollossa ja vanhustenhoidossa näköjään oletetaan, että tällaiset tapaukset hoitaa omainen, jos sellainen on. Viimeksi kun äitini joutui sairaalaan ja kotiutui sieltä, lopputulema oli, että ei tarvitse mitään apua, kun on lähiomaisia. Just joo.

Kyllä ne teidän rasittavat äidit kuolevat jossain vaiheessa tai vaikka ihan piakkoin. Vanhoilla on kaikenlaisia vaivoja ja hyvä heitäkin on kuunnella, siis oikeasti kuunnella, jos jotain voisi tehdä helpottaakseen heidän viimeisiä vuosia.

Nuorena on jännittävää mennä seurustelukumppanin kotiin jouluksi. He tekevät sitä siitä huolimatta, onko epämukava olo mummin kanssa vai ei. Kun äitisi kuolee, vietät sinä joulusi yksin ja alat valittamaan lapsillesi, kun eivät tule luoksesi enää jouluksi. Heillä on oma elämä ja sinä annat esimerkin, miten vanhempiaan tulee kohdella. Funtsi sitä valittaja. 

Vierailija kirjoitti:

Osalla ei näytä lainkaan olevan omaa kokemusta tämmöisestä tilanteesta. Omalla äidilläni on alkava muistisairaus, jota hän ei myönnä olevan. Se oireilee juuri tuollaisella negatiivisuudella, valituksella ja kaikella mikä karkottaa kaikki ihmiset läheltä. Jos sanoisin hänelle tuollaisia mitä tässäkin ehdotellaan, hän alkaisi uhkailla itsemurhalla ja siitä valituksesta ja syyllistämisestä ei tulisi loppua koko vuonna. Kuinka hänestä ei välitetä ja kuinka elämä on p.skaa ja hän tappaa itsensä. Joten ehkä kuitenkin valitsisin kärsiä yhden päivän mieluummin kuin monta kuukautta.

Huomaa, että sellaiset joilla ei itsellä ole tällaista, eivät ymmärrä miten raskasta se on ja millaisessa "vankilassa" silloin lähiomainen on. Välien katkaiseminen ei ole mikään vaihtoehto, kun nykyään terveydenhuollossa ja vanhustenhoidossa näköjään oletetaan, että tällaiset tapaukset hoitaa omainen, jos sellainen on. Viimeksi kun äitini joutui saira

"ei tarvitse mitään apua, kun on lähiomaisia"

Niin, hän ei saa apuja koska sinä autat. Jos ulkopuolista apua halutaan, ei pidä mennä sanomaan, että läheiset auttavat. Tilanne menee jatkuvasti huonommaksi ja läheiset uupuvat, laiminlyövät omaa elämäänsä, puolisoaan, työtään, lapsiaan jne. Ei sellaiseen pidä ryhtyä yhtään omien kykyjen ja halujen yli. Kunnille kyllä kelpaa ilmainen työvoima eikä kiinnosta vaikka kuolisit taakan alle. Älä ota sitä taakkaa.

Tällä palstalla on aina ihan liikaa vanhusvihaa ja omia vanhempiaan vihaavia. 

En voi käsittää! Mun äiti on ollut kymmeniä vuosia vakavasti masentunut. Tapaan häntä silti ja aikuiset lapsenikin tapaavat. 

Mistä kaikesta hän siis tyypillisesti valittaa? En osaa kuvitella.

Kuulostaa siltä, että äidilläsi on jokin diagnosoimaton mielenterveysongelma, joka varjostaa hänen sosiaalisia suhteita. Koeta lukea esimerkiksi masennuksesta, löytyykö sieltä oireita jotka on selvästi nähtävissä? Äitisi voi toki olla omaa mieltä, mutta jos hän antaisi hoitaa itseään, myös hän itse kärsisi jatkossa vähemmän häiriöstä. 

Hyvä idea! Lue vaikka yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä. Tieto voi auttaa ainakin itseäsi

Lapsesi ovat ne, jotka valitsevat hoitopaikkasi sitten, kun olet sen tarpeessa. Jotenkin käsittämätöntä, että sinä uhraudut negatiivisen äitisi vuoksi ja hylkäät lapsesi - ja vielä jouluna!

OK! Ihan normaalia Joulu,vappu,Juhannus.Aina tekosyitä kun joku lähisuvusta ei mahdu samaan pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Sanot heti huomenna, että valitettavasti ette tulekaan hänen luokseen jouluksi, vaan vietätte perheen kesken. Katkaise välit kokonaan. Oppiipahan, että tuollainen sairas negatiivisuus ei käy päinsä. Älkää olko missään tekemisissä ennen kuin ottaa positiivisessa hengessä yhteyttä ja pitää tämän positiivisuuden siitä eteenpäin.

Oletpa sinä

negatiivinen. Onko sinutkin jätetty?

Puhu aapee sille äidillesi ja kerro. Voi nuo asiat käsitellä. Äitikin voi muuttaa käytöstään. Onko kukaan sanonut? 

Puhukaa.

Lapsesi ovat ihan yhtä negatiivisissa ajatuksissa ja tunteissa.

Ehkä olisi aika avata tuo virtahepo.

Sinä suojelet joka suuntaan?

Entä, jos äiti kuulisi sinua ja haluais puhua sinun ja lastesi kanssa. Jospa aikuisiakin muuttua, mutta yksin se on vaikeaa.

Teillä on tuollainen valittamisen ja vaikenemisen tapa.

Muuttakaa sitä. Kun joku muuttuu, niin muidenkin on muututtava. Ole sinä promoottori.

Vaikka äitisi olisi millainen tahansa ja keksisit keinon selvitä hänestä, niin oppivatko lapsesi siitä mitään? Jos sinustakin tulee hankala vanhus lapsesi tietävät jo nyt, että sinutkin saa ihan rauhassa jättää mätänemään oloihisi vain siksi kun heistä ei ole kivaa olla vanhan ja hankalan äitinsä kanssa tekemisissä. Vastuuntuntoa ei opita ja joka kuitenkin olisi hyvä piirre ihmisessä, kun puhutaan suvun senioreista. 



Vastuuntunto on myös ratkaisujen ja kompromissien tekemistä hankalassa tilanteessa. Jos esim. ikävä äitisi jäisi kotiin sinä ja lapsesi voisitte kukin vorollaankäydä häntä moikkaamassa vaikkapa tunnin ajan joulun aikaan.Taakkaa voi jakaa.



Se, että aikuiset lapsesi lokkeilevat kumppaniensa vanhempien nurkissa ei todellakaan edistä vastuuntunnon oppimista. 

Sitä äitiä ei ole MIKÄÄN pakko kutsua jouluksi eikä sitä valittamista ole pakko kuunnella

Vierailija kirjoitti:

Sanot heti huomenna, että valitettavasti ette tulekaan hänen luokseen jouluksi, vaan vietätte perheen kesken. Katkaise välit kokonaan. Oppiipahan, että tuollainen sairas negatiivisuus ei käy päinsä. Älkää olko missään tekemisissä ennen kuin ottaa positiivisessa hengessä yhteyttä ja pitää tämän positiivisuuden siitä eteenpäin.

Tuoko sitten oli positiivinen suhtautumistapa.

Miksi joulu on pakko kokoontumista. Menisi minulla koko joulu pilalle jos pakotettaisiin jonkun sukulaisten kanssa nyhväämään. Viihdyn ihan omassa rauhassa. Ärsyttäisi joku koko ajan kyljessä enkä ole niin sosiaalinen ja väsyisin äkkiä. En muulloinkaan sukua tarvi niin miksi jouluna. Muut saa tehdä mitä lystää enkä ole vastuussa kenenkään aikuisen viihdyttämisestä. Turhaan saisi joku ruikuttaa. Läheisriippuvaiset kokoontukoon keskenään.

Mun äidilläni oli tuollainen äiti, jota piti raahata aina kaikessa mukana. Kukaan ei sen pirun kanssa halunnut vapaaehtoisesti olla. Koko lapsuus/nuoruus ikäviä muistoja täynnä. Kunpa olisin ollut yhtä rohkea kuin ap:n lapset ja jättänyt nuorena aikuisena menemättä. Olet ilmeisesti kasvattanut lapsistasi rohkeat ja hyväitsetuntoiset ihmiset äidistäsi huolimatta. 

Oisko nyt jo sun vuoro katsoa tulevaisuuteen ja jättää ikäväluonteisen mummon kynnysmattona oleminen? Ei se sulle kuukausia ruikuta, jos et sitä salli.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on aina ihan liikaa vanhusvihaa ja omia vanhempiaan vihaavia. 

En voi käsittää! Mun äiti on ollut kymmeniä vuosia vakavasti masentunut. Tapaan häntä silti ja aikuiset lapsenikin tapaavat. 

Pitääkö äitisi sinua terapeuttinaan? Oksentaako elämänsä pettymykset yhä uudelleen niskaasi? Kaikki on aina muiden syytä. Menetätkö yöunesi äitisi horinoitten vuoksi?

Se ei ole vanhusvihaa vaan oman terveyden ja perheensä suojelua. Äiti päätyy tasaisin väliajoin geripsykiatruselle osastolle hoitoon muutamaksi viikoksi kerrallaan.