Lue keskustelun säännöt.
Mistä mielekkyyttä elämään?
03.01.2007 |
Olen kotona lasten kanssa, omasta tahdostani. (Emme kumpikaan halua laittaa lapsia päivähoitoon.) En nosta työttömyyskorvausta, kaikki tuet ovat loppuneet. Emme kärsi taloudellisesti. Nyt kuitenkin tuntuu elämä aivan liian helpolta. Aikaa on aivan liikaa. En koe tekeväni mitään tarpeellista. Harrastuksia löytyy sopivasti, sosiaalisia suhteitakin on. Tunnen oloni kuitenkin hyvin yksinäiseksi, päivä levittäytyy edessäni autiona, täynnä tyhjiä tunteja tapettavaksi. Toki puuhailen lasten kanssa, opetan heitä, luen, leikin heidän kanssaan. He vain ovat jo sen verran isoja, että mieluiten leikkivät ja puuhailevat keskenään saatuaan jonkun vinkin aikuiselta mitä tehdä. Siivous ja ruoanlaittokin vievät päivästä vain pari tuntia. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, kun en tuo palkkaa kotiin. (Vaikka mieheni onkin tähän tilanteeseen erittäin tyytyväinen - raha ei ole ongelma.) Miten saisin elämääni enemmän sisältöä, itseni arvostusta, mielekästä tekemistä?
Kommentit (7)
En usko, että panostamalla enää enempää itseesi saat mitään sisältöä elämääsi, kyllä ihmisen täytyy olla hyödyksi muillekin tunteakseen itsensä kokonaiseksi ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun olisi hyvä saada itselle jotain. Onko sinulla ystävää, joka voisi vierailla luonasi tai jonka luona voisit vierailla. Minä ainakin kiitän luojaa, että minulla oli naapurissa nainen, jonkan kanssa jaoimme äitiysloman aikana arjen. Se, että mietimme yhdessä aikatauluja seuraavalle viikolle piti minut " hengissä" . Nyt olemme molemmat takaisin työelämässä ja usein olen miettinyt, että meidän tapaamisemme lähikaupassa oli ihan älyttömän suuri asia....aikuista seuraa tarvitsee jokainen ja me teimme kaikkea yhdessä. Pääasiassa ulkoilimme, mutta myös askartelimme joulukortit jne yhdessä ja vatvoimme lapsensaannin ja vauvanhoidon alkuongelmat sekä kaikki mahdolliset miestemme tekemät ärsyttävyydet....vertaistuki on mahtava asia.
Kotona pystyy tekemään kaiken laista: harjoittelemaan jonkun soittimen soittamista, tekemään käsitöitä.
Mille alalle olet kouluttautunut? Pystyisitkö opiskelemaan kotona? Tai tekemään töitä yksityisyrittäjänä lastenhoidon ohella?
Lapset ovat pian 6v ja 4v. Vapaaehtoistyötä teen jo jonkin verran, autan ja annan aikaa ja teen ihan konkreettista työtäkin. En ole varma kestäisinkö lisää vapaaehtoistyötä, sillä niin palkitsevaa kuin se onkin, se on myös henkisesti hyvin raskasta. Kaikki ystäväni ovat töissä, heidän lapsensa päivähoidossa. Olen miettinyt opiskeluakin, mutta mikään ei vain kiinnosta tarpeeksi, sillä en tarvitse enää ammattiin tähtäävää opiskelua ja opiskelu pelkästään opiskelun takia ei tunnu kovin motivoivalta.
ap
Puhuit vertaistuesta. Kaipaisin ehkä sellaista, en vain tunne ketään tässä lähipiirissäni joka olisi kotona yli 3v lasten kanssa. Sosiaalista elämää muuten kyllä on tarjolla, tänäänkin illalla kyläilyä luvassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös tilanne, etten tuntenut ketään lähistöllä eikä tuttuja ollut pienten kanssa kotona, mutta kaupassa törmäsin naiseen, jolla oli pieni vauva ja aloimme juttelemaan. Ylättäen sovimme jo seuraavaksi päiväksi vaunulenkin ja koska samanhenkisyyttä piisasi, lenkit venyivät ja niitä tuli useammin ja kohta istuimme jo toistemme keittiöissä " kahvittelemassa" (vaikkei juotukaan kahvia, kun imetimme). Eli voisit yrittää tutustua muihin äiteihin. Onko teillä esim. seurakunnan äiti/lapsi kerhoa jonne voisit mennä. Me esim. osallistuimme myös sellaiseen yhdessä ja saimme sieltä lisää äitiseuraa, vaikkemme siis edes erityisesti etsineet. Lapsesi ovat myös sen verran isoja jo, että voisitte yhdessä mennä vaikka työkkärin järjestämiin äiti lapsi jumppiin ja siellä voit tavata vaikka samankaltaisia kotiäitejä. Minua esim. harmittaa, että täällä Espoossa kaikki äiti/lapsi jumpat ovat päivisin, eikä mulle tietenkään ole mahdollisuutta niihin....tuo äikkärin aikainen kaverini muutti toiselle puolelle pääkaupunkiseutua, joten nykyään yritämme silloin tällöin tavata.
Tsemppiä ja avoimuutta uusiin tuttavuuksiin.
et ole kuskaillu virikehoitoihin lapsia niin kuin moni nykyään tekee. hakeudu työelämään sitten kun aika on kypsä. nauttikaa yhdessäolosta...