Olen ihan hajalla, mies oli joulunajan käymässä ja lähti nyt taas kerran ulkomaille työnsä takia...
Viime yönä itkettiin molemmat. Kerta kerran jälkeen se on aina vain vaikeampaa :( En kehtaa myöntää kenellekään tutulle, että olen itkeskellyt täällä koko päivän. On niin hirveä ikävä, ja vaikka näemmekin pari päivää taas noin kuukauden päästä, tämä tilanne vaan jatkuu ja jatkuu... olemme jo pitkään halunneet saman katon alle, eikä siitä tunnu tulevan mitään :( Onko kellään toisella tällaisia fiiliksiä?
Kommentit (10)
ainakaan ei ole vielä löytynyt.
ap
kuinka kauan teillä on ollut tuo tilanne " päällä" ? Meillä vasta 1,5 v. joten kai tässä pitää kärsiä vielä jonkin aikaa :(
ap
1,5 vuotta takana ja ainakin kaksi vuotta vielä edessä! Aivan kauheeta tää läheisyyden kaipuu, tuntuu kuin revittäis sydäntä riekaleiksi. Ja jotenkin tuntuu että puhelut vaan pahentavat ikävää, mä kaipaan kosketusta!!
että oot edes löytänyt sen ihanan rakkaan miehen. Kaikilla ei oo todellakaan ees sitä onnea. T: 10 vuotta jo etsinyt ja yksin joka ilta nukkumaan ja harvoin on iltaa jolloin en itke itseäni uneen
niin, itse olen löytänyt sen ihanan miehen, mutta väärästä (?) paikasta, onhan se toki parempi kuin ei mitään. Toivottavasti sunkin elämäsi vielä muuttuu!
ap
Vierasta vetäisee tilaisuuden tullen, ei kai ne siellä selibaatissa elä. Naivi olet jos uskot ja luotat.
Onko kyseessä suomalainen vai joku ähly?
Miksi sinä et toimi niin?
Turha on itkeä perään, pitää mennä mukaan.
Mukaan en voi mennä henk. kohtaisista syistä - muuten menisinkin. Ainoa vaihtoehtomme on, että hän muuttaa Suomeen...
ap
voi kuinka IHANAA olisi jos mies lahtisi pois kauaksi aikaa.
Johtuneesta syystä emme ole nähneet nyt kuukauteen ja seuraavan kerran varmaan vasta kesäkuussa. Viimeisistä 12kk:sta ollaan oltu yhdessä saman katon alla 5kk:tta. Ikävä on aivan valtava koko ajan, yritän vain jaksaa päivä kerraallaan eteenpäin!
Voimia sulle, tiedän että sitä tarvitaan!