Lasten harrastukset maksavat enemmän kuin aikuisten

Ei haittaa yhtään! Purjeveneen ylläpito muuttui suorastaan halvaksi, kun luki mitä lasten urheiluharrastus maksaa vuodessa. 

Niin eri lajeilla on erilaiset kulut. Ap vertaa salilläkäymistä joukkueurheiluun. Vaikka kyseessä olisi sama laji, niin onko treenimäärät verrannolliset? Aikuisten joukkue voi pelata pelkkiä pelejä, kun junnut treenaa useampana päivänä viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Aina ei ole sitä harrastajaryhmävaihtoehtoa. Monesti se vaihtoehto on ikävä kyllä, että joko harrastat jalkapalloa 3 päivää viikossa + pelit tai sitten et harrasta ollenkaan. 

En tajua mistä näihin ketjuihin ilmestyy aina sama tyyppi vinkumaan että "eikö sitä jalkapalloa voisi ihan vaan *harrastaa* niin ettei joudu pelaamaan ketään vastaan?"

Nämä eivät koskaan kykene selittämään mitä ihmeen jalkapalloa sellainen on kun vain kentän toisella puoliskolla on joukkue pompottelemassa omia aikojaan palloa tai makailemassa nurmikolla.

Näiden mielestä shakkiakin pitäisi varmaan "harrastaa" niin että laudalla on vain valkoiset nappulat ettei joudu pelaamaan ketään vastaan

Laittakaa lapset vaikka keräilemään postimerkkejä ettei tule ahdistus ja ylikunto.

Mun harrastus on maksanut jo päälle 2000€ täs puolentoista vuoden aikana. ei toi tosiaan ole mitään kun melkein saman verran jää säästöön joka kuukausi

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo mikään yllätys ole. Monet lapset käyttävät suuren osan vapaa-ajastaan harrastuksiin, mutta kun he aikuistuvat niin aika usein harrastus lopetetaan. Ilmiö itsessäänkin on aika erikoinen, koululaisena jaksetaan harrastaa koko ajan mutta sitten kun oltaisiin aikuisia ja koulu väistyisi, ruvetaankin tekemään jotain aivan muuta.

Ei siinä ole mitään erikoista. Aikuistuessa täytyy alkaa käydä töissä, huolehtia itse kotinsa ja ruuat ym., tulee parisuhdetta, perhettä ja muita velvoitteita siihen. Kyllä lapsilla, kouluikäisillä, on huomattavasti enemmän aikaa siihen harrastamiseen kuin aikuisilla. Joten ihmekös tuo jos siihen menee enemmän rahaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo mikään yllätys ole. Monet lapset käyttävät suuren osan vapaa-ajastaan harrastuksiin, mutta kun he aikuistuvat niin aika usein harrastus lopetetaan. Ilmiö itsessäänkin on aika erikoinen, koululaisena jaksetaan harrastaa koko ajan mutta sitten kun oltaisiin aikuisia ja koulu väistyisi, ruvetaankin tekemään jotain aivan muuta.

Kun pitäisi itse tienata ne rahat kalliiseen harrastukseen niin se ei enää kiinnostakkaan. Opiskellessa tai työttömänä ei edes olisi varaa. Niin kauan kiinnostaa kun joku muu ne maksaa.

 

Tunnen heti yhden joka ei aio varmasti jatkaa kallista harrastusta sitten kun joutuisi itse maksamaan.

Opiskellessa ja työttömänä ei ole rahaa ja työssäkäyvänä ei riittävästi aikaa. Mutta kyllähän niistä kalliista harrastuksista jää silti paljon hyvää elämään, vaikkei harrastus semmoisenaan jatkuisi aikuisuuteen. Liikunnallinen elämäntapa opitaan jo lapsuudessa ja kun on kehonsa totuttanut treenaamiseen niin on paljon helpompi itsenäisesti jatkaa vaikka siellä kuntosalilla tai lenkkipolulla. 

Lasten kohdalla harrastus tarkoittaa eri asiaa kuin aikuisten kohdalla. Aikuisille harrastaminen on mitä tahansa vapaaehtoista toimintaa jota tehdään mielenkiinnon vuoksi, kun taas lasten harrastaminen on maksullista joukkue- tai kerhotyyppistä toimintaa jota tehdään valmentajan tai opettajan johdolla.

Mun lapsen harrastukset (musiikki musiikkiopistossa ja voimistelu kansalaisopistossa) maksaa kyllä yhteensäkin vähemmän kuin vuoden salikortti aikuiselle. Toinen lapsista harrastaa parkouria, se ei myöskään ole erityisen kallista ja voi ihan vaan harrastaa. Olen kyllä salaa tyytyväinen ettei kumpikaan ole innostunut futiksesta tai jääkiekosta tms. kalliista ja kaiken ajan ja rahan nielevästä lajista. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten kohdalla harrastus tarkoittaa eri asiaa kuin aikuisten kohdalla. Aikuisille harrastaminen on mitä tahansa vapaaehtoista toimintaa jota tehdään mielenkiinnon vuoksi, kun taas lasten harrastaminen on maksullista joukkue- tai kerhotyyppistä toimintaa jota tehdään valmentajan tai opettajan johdolla.

Ja lasten kohdalla se on usein tosi iso osa sitä arkea ja elämäntapaakin se harrastus. Kaverit on siellä ja sitä harjoitellaan sen ohjatun lisäksi myös itse kotona. Aikuisten harrastukset voi toki olla samantyyppisiä, mutta yleisempää on just se että käydään vähän salilla ja lenkillä. 

Omalta paikkakunnalta ei löydy mitään harraste/höntsä liikuntaa esim. jääkiekko, jalkapallo, sähly tai edes pesäpallon saralta. Eikä niissä ketään kuulemma edes kävisi, eivätkä ne palvelisi seuran etuja. Näin mulle sanottiin. Ketä nyt haluaisi lapsensa heti luovuttavan. Tosiassa seurat jotka tarjoaisivat edullista harrasteryhmää lapsille ensisijaisesti, jotka osallistuisivat muutomaan kilpailuun ja treenikertoja olisi pari vkossa syrjäyttäisi hetken päästä kovaan kilpaurheiluun panostavat ryhmät. Tätä ei varmaan lajiliitot ja sponsorit halua ja siksi tarjotaan vain kilpaile tai lopeta peraatteella. 

Lapsista pitääkin maksaa tuplamaksu. Oletteko koskaan vetäneet ryhmää, jossa lapset ei oikeastaan halua olla, johon vanhemmat suorastaan pakottavat.  Jossa lapset eivät kuuntele ohjeita ja joita  ei saa ojentaa, jottei vanhemmat tule lakikirjan kanssa oikeuksia lukemaan. Aikuiset ovat sentään vapaaehtoisesti harrastuksissaan.

Kyllähän lapsi samalla hinnalla saa saman harrastuksen kuin aikuinenkin. Ei eri lajeja voi verrata urpo.

Minun saliharrastus on 19,90e/kk ja tyttären ratsastustunti on 60e/krt. Saman hintaisia nuo olisivat molemmille vaikka käytäisiin toisin päin.

Aikuisten auto on taas paljon kalliimpi kuin lapsen leluauto, onko sekin epäreilua??

Vierailija kirjoitti:

Tosiassa seurat jotka tarjoaisivat edullista harrasteryhmää lapsille ensisijaisesti, jotka osallistuisivat muutomaan kilpailuun ja treenikertoja olisi pari vkossa syrjäyttäisi hetken päästä kovaan kilpaurheiluun panostavat ryhmät. Tätä ei varmaan lajiliitot ja sponsorit halua ja siksi tarjotaan vain kilpaile tai lopeta peraatteella. 

Missä junnulajissa on sponsorit missään roolissa? Joku sponsoritarra voi olla, jos jonkun lapsen vanhemman firma tai työnantaja osallistunut kustannuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lapsi samalla hinnalla saa saman harrastuksen kuin aikuinenkin. Ei eri lajeja voi verrata urpo.

Minun saliharrastus on 19,90e/kk ja tyttären ratsastustunti on 60e/krt. Saman hintaisia nuo olisivat molemmille vaikka käytäisiin toisin päin.

Aikuisten auto on taas paljon kalliimpi kuin lapsen leluauto, onko sekin epäreilua??

Halvemmallakin saa lapsille yleensä, esim kausikortti uimahalliin koko vuodeksi lapsille 80e, aikuisille 400e (mun kaupungin hinta). Lasketteluliput ja välineet on lapsille paljon halvempia, samoin sukset, polkupyörät, lenkkarit jne., kansalaisopiston lasten kurssit on halvempia kuin aikuisten, samoin esim naisvoimistelijoiden, kamppailulajiseurojen jne. 

Mutta toki jos haluaa lapsensa/lapsi haluaa harrastaa ohjatusti urheiluseurassa monta kertaa viikossa niin se maksaa. Mitä luulette että sama määrä valmennusta aikuisille maksaisi? 

Vierailija kirjoitti:

Omalta paikkakunnalta ei löydy mitään harraste/höntsä liikuntaa esim. jääkiekko, jalkapallo, sähly tai edes pesäpallon saralta. Eikä niissä ketään kuulemma edes kävisi, eivätkä ne palvelisi seuran etuja. Näin mulle sanottiin. Ketä nyt haluaisi lapsensa heti luovuttavan. Tosiassa seurat jotka tarjoaisivat edullista harrasteryhmää lapsille ensisijaisesti, jotka osallistuisivat muutomaan kilpailuun ja treenikertoja olisi pari vkossa syrjäyttäisi hetken päästä kovaan kilpaurheiluun panostavat ryhmät. Tätä ei varmaan lajiliitot ja sponsorit halua ja siksi tarjotaan vain kilpaile tai lopeta peraatteella. 

Tällaiset olisivat tärkeitä myös niille lapsille. On ikävää, että lapsi joutuu luopumaan rakkaasta harrastuksesta sen takia, että viikossa ei riitä päivät sille, että voisi harrastaa vaikkapa kahta asiaa ja sen lisäksi nähdä vapaa-ajalla kavereita. 

Kaverin lapsi harrastaa jalkapalloa ja partiota ja jo ekaluokkalaisilla on niin paljon treenejä, että joutuu valitsemaan kumpaa haluaa harrastaa. Eihän tämä ole lapsen etu. Varsin moni huippu-urheilijakin on korostanut sitä, että monipuolinen lajitausta on ollut hyödyksi uralla mutta jostain syystä seuratasolla tämä ei toteudu.

Lasten harrastusten hinta on noussut rajusti viimeisen vuosikymmenen aikana eikä loppua näy. Jotkut lajit jopa tuplanneet hintansa viiden vuoden aikana.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo mikään yllätys ole. Monet lapset käyttävät suuren osan vapaa-ajastaan harrastuksiin, mutta kun he aikuistuvat niin aika usein harrastus lopetetaan. Ilmiö itsessäänkin on aika erikoinen, koululaisena jaksetaan harrastaa koko ajan mutta sitten kun oltaisiin aikuisia ja koulu väistyisi, ruvetaankin tekemään jotain aivan muuta.

Ei siinä ole mitään erikoista. Aikuistuessa täytyy alkaa käydä töissä, huolehtia itse kotinsa ja ruuat ym., tulee parisuhdetta, perhettä ja muita velvoitteita siihen. Kyllä lapsilla, kouluikäisillä, on huomattavasti enemmän aikaa siihen harrastamiseen kuin aikuisilla. Joten ihmekös tuo jos siihen menee enemmän rahaakin. 

Tässäkin tulee esiin yksi näistä tämän homman erikoisuuksista. Aika harva haluaa muuttaa harrastuksensa työksi, moni sellainenkin joka pärjäisi ihan ammattiurheilijana heittää parikymppisenä pyyhkeen kehään ja lähtee tekemään jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Lasten harrastusten hinta on noussut rajusti viimeisen vuosikymmenen aikana eikä loppua näy. Jotkut lajit jopa tuplanneet hintansa viiden vuoden aikana.  

Tämäkin on kieltämättä hieman kiusallinen asia kun sitä ryhdytään penkomaan. Esimerkiksi jääkiekkoilevat lapset ja nuoret maksavat suuria summia harrastuksestaan mutta aikuiset harrastelevat ilmaiseksi. Jopa toisen divisioonan pelaajat, jotka eivät todellakaan ole täysipäiväisiä ammattilaisia saavat välineensä ja lisenssinsä jonkun muun maksamana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ei ole sitä harrastajaryhmävaihtoehtoa. Monesti se vaihtoehto on ikävä kyllä, että joko harrastat jalkapalloa 3 päivää viikossa + pelit tai sitten et harrasta ollenkaan. 

En tajua mistä näihin ketjuihin ilmestyy aina sama tyyppi vinkumaan että "eikö sitä jalkapalloa voisi ihan vaan *harrastaa* niin ettei joudu pelaamaan ketään vastaan?"

Nämä eivät koskaan kykene selittämään mitä ihmeen jalkapalloa sellainen on kun vain kentän toisella puoliskolla on joukkue pompottelemassa omia aikojaan palloa tai makailemassa nurmikolla.

Näiden mielestä shakkiakin pitäisi varmaan "harrastaa" niin että laudalla on vain valkoiset nappulat ettei joudu pelaamaan ketään vastaan

Laittakaa lapset vaikka keräilemään postimerkkejä ettei tule ahdistus ja ylikunto.

Ei ole ketään vinkunut siitä että tarvii pelata toisia vastaan. Eikä harrasteryhmissä ketään makoile kentällä ainakaan meidän höntsäjoukkueessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo mikään yllätys ole. Monet lapset käyttävät suuren osan vapaa-ajastaan harrastuksiin, mutta kun he aikuistuvat niin aika usein harrastus lopetetaan. Ilmiö itsessäänkin on aika erikoinen, koululaisena jaksetaan harrastaa koko ajan mutta sitten kun oltaisiin aikuisia ja koulu väistyisi, ruvetaankin tekemään jotain aivan muuta.

Ei siinä ole mitään erikoista. Aikuistuessa täytyy alkaa käydä töissä, huolehtia itse kotinsa ja ruuat ym., tulee parisuhdetta, perhettä ja muita velvoitteita siihen. Kyllä lapsilla, kouluikäisillä, on huomattavasti enemmän aikaa siihen harrastamiseen kuin aikuisilla. Joten ihmekös tuo jos siihen menee enemmän rahaakin. 

Tässäkin tulee esiin yksi näistä tämän homman erikoisuuksista. Aika harva haluaa muuttaa harrastuksensa työksi, moni sellainenkin joka pärjäis

Mikäs siinä nyt on erikoista, ettei ammattiurheilijan varsin sitova, kaiken ajan nielevä ja epävarma ura kiinnosta kaikkia? Varsinkin kun monessa lajissa se ei edes erityisemmin lyö leiville, edes siellä huipputasolla.