Annoin vaimolleni epilaattori joululahjaksi...

sohvaperunalahnoille tyypilliseen tapaan sulkea itsensä asian ulkopuolelle, eli ymmärtää miehen tarkoitusperät tässä tahallaan väärin, jonka jälkeen voi tehdä itsestään marttyyrin toteamalla olevansa miehelleen pelkkä vallankäytön kohde jonka itsekäs mies haluaa olevan paremman näköinen. Ainakin minä (15) haluaisin ihan yhtä paljon kuin saada sen naisen makkaroita edes vähän pois, saada siihen ihmiseen sitä energiaa mikä tulee kun fyysinen kunto paranee. Se heijastuu ihan kaikkeen elämässä positiivisesti ku yleiskunto paranee. Sohvaperuna luulee että se on väsynyt, eikä siksi voi lähteä lenkille. Tosiasia on että se on väsynyt siksi koska se ei käy lenkillä!

On meitä makkaranhimoisia naisia ainakin kaksi.



Miten 15, jos yrittäisit saada vaimon innostumaan jostain muusta liikunnallisesta lajista. Siitähän se hyvä kehä voisi muodostua. Juoksulenkille lähtö ei kuulosta yhtään houkuttelevalta huonokuntoisesta ihmisestä.

mutta sama suhteessamme toimii myös toiseen suuntaan.

Vaikka olisi kuinka hyvät tarkoitusperät, aikuisen ihmisen patistaminen johonkin itselleen mieluisaan suuntaan on harvoin tuloksekasta saati suhteen kannalta rakentavaa.

Onhan niitä paljon vaimoja/miehiä, jotka osin hyvää hyvyyttään koittavat raitistaa/laihduttaa kumppania. Tulokset ovat melko masentavia, jos kannustaja haluaa enemmän ja kannustettavaa lähinnä vituttaa. Ei se toimi. Vaikka kuinka perustelisi, että mähän vain ajattelen, että kun se vaan tajuais tehdä niinku mä sanon, niin sillä olis paljon parempi fiilis.

Kyllä ihmiset oman parhaansa tajuavat, vaikka se ei siltä näyttäisikään.

Vierailija:

sohvaperunalahnoille tyypilliseen tapaan sulkea itsensä asian ulkopuolelle, eli ymmärtää miehen tarkoitusperät tässä tahallaan väärin, jonka jälkeen voi tehdä itsestään marttyyrin toteamalla olevansa miehelleen pelkkä vallankäytön kohde jonka itsekäs mies haluaa olevan paremman näköinen. Ainakin minä (15) haluaisin ihan yhtä paljon kuin saada sen naisen makkaroita edes vähän pois, saada siihen ihmiseen sitä energiaa mikä tulee kun fyysinen kunto paranee. Se heijastuu ihan kaikkeen elämässä positiivisesti ku yleiskunto paranee. Sohvaperuna luulee että se on väsynyt, eikä siksi voi lähteä lenkille. Tosiasia on että se on väsynyt siksi koska se ei käy lenkillä!

Vierailija:

Miten 15, jos yrittäisit saada vaimon innostumaan jostain muusta liikunnallisesta lajista. Siitähän se hyvä kehä voisi muodostua. Juoksulenkille lähtö ei kuulosta yhtään houkuttelevalta huonokuntoisesta ihmisestä.

kumppaninsa kanssa.

...pitää sen sisällä, jos huolestuttaa, pelottaa, häiritsee, suututtaa, kiukuttaa? Pelkään, että tätä menoa mieheni verenpaine on taivaissa ja hän ei ole kohta enää isä lapsilleen. Mikään ei vaikuta, ei oma terveys, minä, lapset... Ja tosiaan, mitään ei jaksa, aina väsyttää.



Loukkaavaa tämä on minustakin.

Vierailija:

...pitää sen sisällä, jos huolestuttaa, pelottaa, häiritsee, suututtaa, kiukuttaa? Pelkään, että tätä menoa mieheni verenpaine on taivaissa ja hän ei ole kohta enää isä lapsilleen. Mikään ei vaikuta, ei oma terveys, minä, lapset... Ja tosiaan, mitään ei jaksa, aina väsyttää.

Loukkaavaa tämä on minustakin.

Toki voit houkutella miehen pariterapiaan, koska luulen, että jos teidän suhdettanne voisi joku parantaa, yksin miehen ei tarvitsisi muutosta tehdä. Ehkä teidän molempien pitäisi opetella hyväksymään sekä itsenne että toisenne.

Eihän kysymys olekaan siitä ettenkö HYVÄKSYISI toista makkaroineen ja elämäntapoineen. Mutta kun parisuhteessa pelkkä toisen " hyväksyminen" ei minusta ole vielä kovin paljoa. Moniko meistä on kovin imarreltu jos puoliso ottaa kaulasta kiinni ja sanno että " kyllä minä sut hyväksyn" ..?

En minäkään juoksemisesta pidä, melkein kaikesta muusta liikunnasta kyllä ja mitä enemmän vauhtia niin sitä parempi. Mutta jos ihminen ei ole liikunnallinen niin ei sitä meinaa saada liikkumaan illään tavalla. On kyllä yritetty. Ja mitä terveyteen tulee niin ihan samat huolen aiheet itselläkin mitä nainen tuossa kirjoittaa. Kun ikää tulee niin aika monella tulee ongelmia jos ei harrasta liikuntaa ja syö epäterveellisesti. 40-50 vuotiaaksi kaikki menee vielä yleensä suht helposti mutta lapset tarvtsee vanhempia senkin jälkeen. Ja miten meidän hyväkuntoisten seksielämän käy jos kumppani rapistuu viereltä poies..

15

Vierailija:

Moniko meistä on kovin imarreltu jos puoliso ottaa kaulasta kiinni ja sanno että " kyllä minä sut hyväksyn" ..?

15

Pelkkä asian ilmoittaminen ei riitä, varsinkaan jos väitteellä ei ole kosketusta todellisuuteen. Toisen hyväksyminen tulee esiin arjessa, esim siinä, ettei toista yritetä MUUTTAA. Tukeminen on eri asia.

Yleensä kohtuuttomalle apaattisuudelle on joku syy takana, usein pettymykset, jotka ovat johtaneet masennukseen ja lamaantumiseen. Tai jos puolisolla on selvä syömishäiriö tai alkoholi-ongelma, ne ovat myös seurausta jostain, tuskin vain siitä että " syöminen on kivaa" tai " juominen on kivaa" .

Elämämme on kyllä muuten tasapainossa ja onnellista, eikä tuo paino nyt niin usein tule puheenaiheeksi, mutta harmittaahan se. Enkä ymmärrä, miksi pitäisi hyväksyä tuollainen terveysriski, en millään!



Tähän mitään terapiaa tarvita. Mies vaan on laiska. En minäkään mikään helppo ihminen ole, mutta tiettyjä asioita olen yrittänyt itsessäni muuttaa, jotta perhe-elämämme olisi sopuisampaa. Mies myös usein ihmettelee, miten perheenäidit läskistyvät ajan myötä ja toivoo, ettei minulle käy näin. Toisinpäin tämä vaan ei näytä toimivan...



En hyväksyisi sitäkään, jos mieheni tupakoisi. Tämä oli myös tärkeä kriteeri silloin, kun tähän parisuhteeseen mentiin. Sama toisinpäin. Miksi nyt pitäisi hyväksyä vastaava terveysriski?

se ei tarkoita sitä, että kumppani haluaisi jättää tekemättä tätä samaa asiaa x.



En minäkään ymmärrä, miksi ehdoin tahdoin pitää käyttää heroiinia, juoda itsensä kuoliaaksi, lopettaa sydänlääkkeiden käyttö seinään, lähteä ajamaan moottorikelkalla heikoille jäille (jne), mutta olen huomannut ettei minun mielipiteeni välttämättä estä ketään tekemästä moisia asioita.



Terapia on mielenkiintoinen prosessi, koska siinä se täydellinenkin saattaa huomata ratsastavansa täydellisyydellään ja ajatella ultimate-järkevien piirteidensä vuoksi olevansa ihmisenä tärkeämpi, arvokkaampi, parempi ja älykkäämpi kuin toinen. Parisuhteessa tämä ON ongelma, joka ei auta sitä " huonompaa" osapuolta kuin tuntemaan yhä suurempaa huonommuutta - samalla kun se " parempi" voi tuntea huonon ansiosta olevansa yhä parempi ja parempi koko ajan.

" meidän suhteemme olisi täydellinen kun tuo Pertti/Paula vaan lakkaisi olemasta tuollainen nahjus"

Minä puolestaan vaadin, että mies pitää huolta minusta, myös liikunnan ja syömisen suhteen. Jos itsellä meinaa ote karata, niin on hyvä että joku toinen huomauttaa asiasta ja tekeekin sen hyväksi jotain. Minä näen asian niin, että kunnioitan puolisoa toimimalla mahdollisuuksien mukaan hänen toiveidensa mukaan ja omasta kunnosta ja terveydestä huolehtiminen totisesti kuuluu mahdollisiin.



HK:n ystävä nro 24

- ellet sitten toivo miehesi olevan sinusta huolehtiva isähahmo?

" joo, no kun sua harmittaa noi kilot ja saamattomuus, niin mitä jos ostaisit sen punttiskortin ja mä voisin vaikka maanantai-iltaisin tulla sen verran aikaisemmin duunista, että pääset sinne salille. Niin saisit jotain aikaa itselles (yms)."



Mutta EI niin, että toinen narsistisesti pullistelee lihaksiaan ja joka välissä esittää vähätteleviä huomautuksia ja vihjauksia " jaa on varmaan taas pulla maistunut, kyllä toi meidän Terhi ei sitten ikinä jätä läskiä lautaselle jos vaan tilaisuus on, eikä tarvita koiraakaan jätteitä raappimaan - niin muuten, olispa vaan ihanaa kun laihtuisit 15 kiloa, mutta kai se nyt on liikaa vaadittu tollaselta läskitiinulta jonka selkäranka on etolasta ostettu"

...minä henkilökohtaisesti en jakaisi elämääni tällaisen henkilön kanssa.

Mieheni ei ole sen huonompi tai parempi kuin minäkään. En vain ymmärrä, mikä saa ihmisen olemaan välittämättä terveydestään ja ulkonäöstään. Ja sitä, miksi minun pitäisi tämä hyväksyä. Eivät nämä terapia-aloitukset selvitä edelleenkään tätä ongelmaa.

Siis pitääkö hyväksyä se, että puoliso ei pidä terveydestään huolta? En hyväksyisi illat pitkät ryyppävää miestä tai täysin kodista tai lapsista välinpitämätöntä miestä. Nämä kaksi olisivat tosin asioita, joiden johdosta tekisin radikaalimpia siirtoja. Pitääkö tämä asia vain niellä? Ja sietää se riski, että muutaman vuoden päästä minulla ei ole puolisoa ja lapsillani isää?

Vierailija:

se ei tarkoita sitä, että kumppani haluaisi jättää tekemättä tätä samaa asiaa x.

En minäkään ymmärrä, miksi ehdoin tahdoin pitää käyttää heroiinia, juoda itsensä kuoliaaksi, lopettaa sydänlääkkeiden käyttö seinään, lähteä ajamaan moottorikelkalla heikoille jäille (jne), mutta olen huomannut ettei minun mielipiteeni välttämättä estä ketään tekemästä moisia asioita.

Terapia on mielenkiintoinen prosessi, koska siinä se täydellinenkin saattaa huomata ratsastavansa täydellisyydellään ja ajatella ultimate-järkevien piirteidensä vuoksi olevansa ihmisenä tärkeämpi, arvokkaampi, parempi ja älykkäämpi kuin toinen. Parisuhteessa tämä ON ongelma, joka ei auta sitä " huonompaa" osapuolta kuin tuntemaan yhä suurempaa huonommuutta - samalla kun se " parempi" voi tuntea huonon ansiosta olevansa yhä parempi ja parempi koko ajan.

Vierailija:

Pitääkö tämä asia vain niellä? Ja sietää se riski, että muutaman vuoden päästä minulla ei ole puolisoa ja lapsillani isää?

Näiden mielestä varmaan pitää. Sama on yhteiskunnan kanta. Jos ihminen lihottaa itsensä sairaaksi niin hoidetaan lääkkeillä. Joka toisella tutulla on selkävaivoja, hoidetaan kuntoon fysikaalisessa ja lääkkeillä. Niska/hartiakipuja? Eikun lääkäriin, hoitoon ja hierontaan. Ja varsinkin lääkkeitä naamariin.

Kukaan ei saa sanoa että liiku, jumppaa ja elä terveellisemmin. Siinähän saattaisi vaikka rasittua ja tuntea olonsa epämiellyttäväksi. Hankitaan ostoskanavalta laite joka liikuttaa niitä raajoja ilman että itsellä tarvii tehdä mitään. Ja vaitetaan sitä saakelin väsymystä. Kun saisi nämä edes ymmärtämään että se on henkistä väsymystä eikä mitään muuta ja kaiken kukkuraksi siitä kärsii lähipiiri enemmän kuin väsynyt itse.

Vierailija:

Siis pitääkö hyväksyä se, että puoliso ei pidä terveydestään huolta? En hyväksyisi illat pitkät ryyppävää miestä tai täysin kodista tai lapsista välinpitämätöntä miestä. Nämä kaksi olisivat tosin asioita, joiden johdosta tekisin radikaalimpia siirtoja. Pitääkö tämä asia vain niellä? Ja sietää se riski, että muutaman vuoden päästä minulla ei ole puolisoa ja lapsillani isää? Vierailija:

Sitten voit valita MITÄ sen asian kanssa teet - elät hänen kanssaan TAI et elä hänen kanssaan. Asioista ei kannata tehdä sen vaikeampia kuin ne ovat. Tähän mennessä et ole saanut miestä huolehtimaan terveydestään, vaikka kuinka haluaisit ja vaikka kuinka sen tarpeutta perustelisit. En usko, että tulet tuloksia saamaan, ellei mies sitten ota asiaa ihan omaksi huolekseen.

Juuri ja nimenomaan sen takia, ettei toisia voi muuttaa, tuollaiset kasvatuspyrkimykset ovat tuhoon tuomittuja.

Mistä sen tietää, vaikka miehellä olisi sinua kohtaan vaikka mitä aggressioita, joita hän ei osaa sanoa/ saa sanottua muuten kuin protestoimalla terveysvalistustasi kohtaan? Siihen voisi pariterapia auttaakin. Saisi teidän suhteenne dynamiikan vähän terveemmälle pohjalle, nyt se ei siltä kuulosta.

Ei se TIEDON puutetta ole, ei siihen auta nalkutus, vänkytys, syyllistäminen eikä lisävalistus.



Joku syyhän siihen aina on olemassa, jos ei itsestään pidä normaalilla tavalla huolta.

Ja ne ovat mestareita keksimään niitä syitä. Ja ne uskovat niihin itsekin. Ja ne syyt löytyy aina oman itsensä ulkopuolelta.

Vierailija:

Joku syyhän siihen aina on olemassa, jos ei itsestään pidä normaalilla tavalla huolta.

Päätin vielä antaa vaimolleni seksikkäät stayup-sukat ja sukkahousut. Näistä hän veti kunnolla herneen nenään ja kummasteli ihan äitinsä kanssa yhdessä että mitä minä semmoisia olin hänelle hankkinut. Jupisi että ne ovat kuulemma teinityttöjen vaatteita. Hän tuntui vielä ihmettelevän ihan tosissaan että missä tuollaisia pitäisi, no yrittäkää te arvata!



Ihmettelee vielä sitten sitä että jos satun vähän tihrustelemaan pornoa ja katseeni viipyy seksikkäissä naisissa, sillä jostainhan sitä erotiikkaa pitää repiä.



Mies 30+