Vastuutonta autoilua ja vanhemmuutta

Nostan jo aiemmin lähettämääni viestiä. Muutamia kommentteja jo sainkin, mutta lisääkin kaipaisin. Aiemmin lähettämäni viesti ja niiden vastaukset näkyy nyt sivulla 8 (muistaakseni).





Vuosi sitten tehdessäni päätöksen lähteä surkeasta parisuhteesta kahden pienen (2v. ja 5v.) lapseni kanssa tiesin, että asioiden selvittely ja arjen jatkaminen ei tule olemaan helppoa, kun tiesin minkä luontoinen ihminen vastassani on. Patologinen valehtelija, sairaalloisesti narsistinen ja mustasukkainen ihminen, jota en todellisuudessa tuntenut lainkaan. Hän ei viettänyt arkipäiviä kanssamme vaan matkatyöläisenä oli läsnä vain viikonloppuisin. Välillä ei silloinkaan. Hänellä ei siis ollut minkäänlaista käsistystä pienten lasten arjesta ja tiesin, että tulevat tapaamiset eivät varmasti ole lasten kannalta turvallisia. Epäilykseni sai vahvistusta yksittäisistä tapahtumista, joissa lapsille ei onneksi mitään vakavampaa ole tapahtunut. Hän ei tunnusta omaa tietämättömyyttään asiassa vaan väittää sitkeästi, että minä olen vain hänelle katkera ja haluan lasten välityksellä kostaa hänelle hänen suhteemme aikaiset sekoilut. Tosiasiassa en jaksaisi antaa enää sekuntiakaan elämästäni hänelle, niin hyvässä kuin pahassakaan, vaan jatkaa eteenpäin.



Tapaamiset ovat kaikesta epäilystäni pyörineet erostamme asti ja kolmesti olen joutunut " uhkaamaan" häntä tapaamisten estämisellä, kun edellisissä tapaamisissa toiminta oli ollut vastuutonta.



Nyt, niinkuin viimeksi kesälläkin, murheenani on hänen vastuuton tapansa kuljettaa lapsia autolla. Itse hän ei käytä turvavöitä ja yleensäkin muut tielläliikkujat, nopeusrajoitukset, liikennesäännöt ja poliisit ovat vain hankaloittamassa HÄNEN siirtymistään paikasta toiseen.



Kesällä hän haki lapset kotipihaltamme, ja lähti puolitoistavuotias lapsi sylissään ajamaan yleisen liikenteen joukkoon. Hänellä oli kuulemma niin kiire, ettei ehtinyt laittaa häntä istuimeen. Vanhempi lapsi istui tuolloin ja yleensäkin matkustaa turvavyöistuimessa pelkääjän paikalla. Sama toistui, kun hän toi lapsia kotiin. Syksyllä hän yllätti minut kysymällä, että miten pienemmän lapsen istuimen 5-piste vöitä kuuluikaan kiristää?



Nyt viimeinen tapaus sattui muutama päivä sitten ja alan menettää toivoni tapauksen suhteen. Olin saattamassa lapsia pihalla, kun hän saapui heitä noutamaan ja satuin vilkaisemaan pienemmän lapsen istuin ta. Lapsi istui istuimessaan ja 5-piste vyöt roikkuivat hänen kyynärtaipeissaan ja ISTUIN EI OLLUT MILLÄÄN KIINNI TAKAPENKISSÄ.

Siihen ei olisi tarvittu kuin yksi voimakkaampi jarrutus niin lapsi olisi lentänyt istuin selässään heiluen kohti etupenkkejä.



Asiasta olen keskustellut sosiaalityöntekijöiden kanssa, mutta mitään ei asialle ole tehty. Minun on pitänyt vain huolehtia, että lasten oikeus toteutuu ja he saavat tavata säännöllisesti isäänsä. Minun kuulemma pitäisi olla onnellinen, että lapsilla on isä joka heitä haluaa säännöllisesti nähdä, mutta pitääkö todella tapahtua jotain peruuttamatonta ennenkuin asiaan puututaan. Vai onko se sitten vain VAHINKO ja ONNETTOMUUS? Kenen eteen sosiaalityöntekijät työtään tekevät. Lapsihan se on joka tästä seuraukset nahoissaan kärsii. Tapaamisia en halua enkä voikaan kokonaan estää, mutta näihin matkustamisiin olisi saatava joku ratkaisu. Kerran kuussa viikonlopun matkana tulee n. 600km ja nyt isä vaatii mukaansa jo pienemmänkin lapsen.



Onko teistä kukaan elänyt samanlaisen asian kanssa? Toivoisin lämpimästi, että kertoisitte kokemuksistanne.