Kohta 40-vuotiaan naisen tyytymättömyys elämään

Juuri yhden kirjoittajan esiin tuoma tuo oman kodin ja vapauden kaipuu hiertää ehkä eniten. Haluaisin kovasti omaa tilaa ja laittaa kotiani oman mieleni mukaan. Miehellä on tästä ihan vastakkaiset käsitykset, kodin laittaminen on turhamaista ja tyhmää. Voisin vaikka pitää nykyisen parisuhteen, jos asuttaisiin eri osoitteissa. Lasten kanssa tämä ei oikein toimi, eikä ole taloudellisesti mahdollistakaan.

Alan vaihto kiinnostaa kovasti, mutta epävarmuus pelottaa. 90-luvun lama iski aikoinaan perheeseeni kovaa, enkä halua omille lapsilleni samanlaista kokemusta. Tästä on jäänyt jatkuva köyhyyden pelko, vaikka aikuisiällä asiat ovat olleet ihan ok.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tyytymätön parisuhteeseen, ollut jo pidemmän aikaa. En rakasta enkä halua miestäni, mutta kuitenkin kaikki on hyvin ja oikeasti pidänkin hänestä, kuin kaverista tai veljestä, mutta haikailen jatkuvasti vain jotain muuta. Edes sinkkuelämää. Omaa kotia joka olisi yksin minun. Vapautta tehdä mitä vaan, milloin vaan, kenen kanssa vaan.

Pelkään että onkin vain ohimenevä vaihe (mutta kauanko vielä kestää, nyt jo kestänyt vuoden..) ja että vain haihattelen asioita joita en sitten löytäisikään. Joten tässä ollaan, ja yritän psyykata itseäni miettimään muita asioita...

Noin 70 % avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta, tuossa ikäluokassa ja hiukan siitä yli ja johtuu varmaankin juuri noista syistä. Että et ole 'ongelmasi' kanssa yksin. Muutkin heivaavat sen tylsän ukon pihalle ja lähtevät vapaampaa elämää kohti nauttimaan täysillä.

Olsiko sulla lähdettä tuolle väitteellesi? - En näet (meiehnä ja naimattomana) tahdo oikein siihen uskoa. Jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen mies tarvitsee takkahuoneen jossa voi juoda olutta ja kuunnella Irwiniä rauhassa kun vaimo keskittyy omiin hommiin toisaalla.

 

Ja nämä vaimon "omat hommat" on kotityöt ja yhteisten lasten hoito?

Ne, mutta myös ystävättärien kanssa juoruaminen ja miesten haukkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen mies tarvitsee takkahuoneen jossa voi juoda olutta ja kuunnella Irwiniä rauhassa kun vaimo keskittyy omiin hommiin toisaalla.

 

Ja nämä vaimon "omat hommat" on kotityöt ja yhteisten lasten hoito?

Ne, mutta myös ystävättärien kanssa juoruaminen ja miesten haukkuminen.

Leppoisampaa olisi vain juoruta ystävien kanssa, eikä miestäkään tarvitsisi haukkua, jos mies yksin ja kunnialla hoitaisi sekä kodin että lapset.

Vierailija kirjoitti:

Juuri yhden kirjoittajan esiin tuoma tuo oman kodin ja vapauden kaipuu hiertää ehkä eniten. Haluaisin kovasti omaa tilaa ja laittaa kotiani oman mieleni mukaan. Miehellä on tästä ihan vastakkaiset käsitykset, kodin laittaminen on turhamaista ja tyhmää. Voisin vaikka pitää nykyisen parisuhteen, jos asuttaisiin eri osoitteissa. Lasten kanssa tämä ei oikein toimi, eikä ole taloudellisesti mahdollistakaan.

Alan vaihto kiinnostaa kovasti, mutta epävarmuus pelottaa. 90-luvun lama iski aikoinaan perheeseeni kovaa, enkä halua omille lapsilleni samanlaista kokemusta. Tästä on jäänyt jatkuva köyhyyden pelko, vaikka aikuisiällä asiat ovat olleet ihan ok.

Ap

Ymmärrän tuskasi. Todennäköisesti olisin eronnut aikoja sitten, ellei asuttaisi eri osoitteissa. Näin tämä homma pysyy koossa. Parisuhdeaikaakin tulee vietettyä enemmän. Yhdessä asuessa juoksisin varmaan jokaisen vapaan hetken vain kumppania karkuun. Nyt kun nähdään, niin oikeasti ollaan yhdessä. Muuten odottaa työpäivän jälkeen tyhjä koti ja se on vapauttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri yhden kirjoittajan esiin tuoma tuo oman kodin ja vapauden kaipuu hiertää ehkä eniten. Haluaisin kovasti omaa tilaa ja laittaa kotiani oman mieleni mukaan. Miehellä on tästä ihan vastakkaiset käsitykset, kodin laittaminen on turhamaista ja tyhmää. Voisin vaikka pitää nykyisen parisuhteen, jos asuttaisiin eri osoitteissa. Lasten kanssa tämä ei oikein toimi, eikä ole taloudellisesti mahdollistakaan.

Alan vaihto kiinnostaa kovasti, mutta epävarmuus pelottaa. 90-luvun lama iski aikoinaan perheeseeni kovaa, enkä halua omille lapsilleni samanlaista kokemusta. Tästä on jäänyt jatkuva köyhyyden pelko, vaikka aikuisiällä asiat ovat olleet ihan ok.

Ap

Tarvitsetko mieheltäsi luvan yhteisen kodin laittamiseen?

Taloudelliset rajoitteet ymmärrän, mutta miten ne lapset olisi esteenä esimerkiksi osittaisessa erillisasumisessa? Lapsilla olisi yksi koti ja äiti kävisi pari päivää viikosta lepäilemässä oman womancaven suojissa.

Esteet on omien korviesi välissä. Avaat nyt heti ASP-tilin ja alat säästämään omaa soppeasi varten. Jo se säästäminen tuo ryhtiä ja toivoa. Tsemppiä!

"Kyllä ne tyypilliset eron syyt edelleenkin ovat vastuiden kasautuminen naiselle ja miehen päihdeongelmat. Miesten uhriutumisjargoniassa toki syynä nähdään vaihtelunhalu."

HS 8.11.:"Kun kumppanilta ei saa palautetta ja vastakaikua, kiinnostus puolisoon alkaa heikentyä. Katse alkaa helposti etsiä muualta jotakuta, jonka ajattelee täyttävän paremmin nämä tarpeet. Tutkimuksissakin on havaittu, että naiset ovat parisuhteisiinsa tyytymättömämpiä ja hakevat miehiä useammin eroa."

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri yhden kirjoittajan esiin tuoma tuo oman kodin ja vapauden kaipuu hiertää ehkä eniten. Haluaisin kovasti omaa tilaa ja laittaa kotiani oman mieleni mukaan. Miehellä on tästä ihan vastakkaiset käsitykset, kodin laittaminen on turhamaista ja tyhmää. Voisin vaikka pitää nykyisen parisuhteen, jos asuttaisiin eri osoitteissa. Lasten kanssa tämä ei oikein toimi, eikä ole taloudellisesti mahdollistakaan.

Alan vaihto kiinnostaa kovasti, mutta epävarmuus pelottaa. 90-luvun lama iski aikoinaan perheeseeni kovaa, enkä halua omille lapsilleni samanlaista kokemusta. Tästä on jäänyt jatkuva köyhyyden pelko, vaikka aikuisiällä asiat ovat olleet ihan ok.

Ap

Tarvitsetko mieheltäsi luvan yhteisen kodin laittamiseen?

Taloudelliset rajoitteet ymmärrän, mutta miten ne lapset olisi esteenä esimerkiksi osittaisessa erillisasumisessa? Lapsilla olisi yksi koti ja äiti k

Ihan kaikille ei taida kaksi asuntoa olla realismia...

Olet tehnyt huonoja valintoja elämässäsi. Terv onnellinen ja itsellinen vela.

Sulla on vain yksi elämä ja aikaa et saa millään takaisin. Itse erosin 5v sitten, muutin lappiin ja vaihdoin työpaikkaa. Asiat ovat nykyään paljon paremmin. Olin lähes 5v sinkkuna, nyt suht tuoreessa parisuhteessa. Onneksi tein muutoksia elämääni

Voiko sitä mieluisaa alaa jotenkin testailla, lähteekö toimimaan. Samalla kun on varma ala tai mitä sitten tekeekään, tai on tekemättä.

Nelikymppinen nainen alkaa olla jo paukkuperse. On tullut jo huomattua rajoitteet omissa kyvyissä. Vaikkei edes itselleen voi myöntää, niin enää ei saa tyydyttävää selitystä pistämällä kaikkea miehen syyksi. Naisille erityisen katkeraa on myös se ettei paukkuperse enää houkuttele juuri ketään ja ainoa todellinen vahvuus on hukattu siihen aviomieheen joka ei sitten täyttänytkään epärealistisia toiveita.

Modernin ensimmäisen maailman ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin jo 30-kriisin seurauksena kuuntelemaan sisäistä ääntä.

 

Nyt on turha tutkinto, ei kunnon työkokemusta, työttömänä. Vaihtaisin mielelläni tylsään työhön, mutta ei minua sellaiseen huolita. 

N42

No ei sitä kriisissäkään kannata tyhmästi toimia. Toki aina pitää ottaa realismia peliin kun kouluttautuu. Mistä sinulla työttömyys kiikastaa? Voisitko löytää jostain vähän uutta näkökulmaa miten saisit tutkinnon ja osaamisesi toimimaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen mies tarvitsee takkahuoneen jossa voi juoda olutta ja kuunnella Irwiniä rauhassa kun vaimo keskittyy omiin hommiin toisaalla.

 

Ja nämä vaimon "omat hommat" on kotityöt ja yhteisten lasten hoito?

Ne, mutta myös ystävättärien kanssa juoruaminen ja miesten haukkuminen.

Leppoisampaa olisi vain juoruta ystävien kanssa, eikä miestäkään tarvitsisi haukkua, jos mies yksin ja kunnialla hoitaisi sekä kodin että lapset.

Monessa kommentissa toistuu pahan olon juurisyynä koti, perhe ja lapset.

Mikä hullu himo ne on hinnalla millä hyvänsä hankkia, kun tulos on vuosikymmeniä pahoinvointia monelle ihmiselle?

Tämä on itsekeskeisyyteen ja toisten ihmisen hyväksikäyttöön pohjautuvan kulttuurin tuotosta.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen nainen alkaa olla jo paukkuperse. On tullut jo huomattua rajoitteet omissa kyvyissä. Vaikkei edes itselleen voi myöntää, niin enää ei saa tyydyttävää selitystä pistämällä kaikkea miehen syyksi. Naisille erityisen katkeraa on myös se ettei paukkuperse enää houkuttele juuri ketään ja ainoa todellinen vahvuus on hukattu siihen aviomieheen joka ei sitten täyttänytkään epärealistisia toiveita.

Juuri näin! 

Potkaisin äskettäin akan pois elämästäni, pitkälti yllä olevista syistä.

  Nimim: mies,jonka helvetti loppui

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä pistin vihdoin lompakollani loisineen ja kotityöhaluttoman mieheni pihalle. Kriisin sijaan minusta tuli onnellinen, kun mököttäjä katosi sohvaltani ja sängystäni. Hyvä työpaikka kunnon palkalla minulla oli jo ennestään.

Kyllä vaikutat kylmältä akalta. Jätit siis miehesi sen vuoksi että hänellä oli pienemmät tulot kuin sinulla. Se on sitten joidenkin akkojen mielestä hänen lompakolla loisimistam Se ei tietenkään ole, jos miehellä on isot tulot ja pienituloinen nainen hyötyy siitä.

Mieheni omasta tahdostaan jättäytyi pois työelämästä ja käytti tukirahansa omiin menoihinsa. Maksoin yksin kaikki kotitaloutemme ja lastemme menot sekä hoidin kotityöt. Kun emme päässeet miehen kanssa sopuun velvollisuuksien jakamisesta, hankin meille maksullista pariterapiaa päästäksemme johonkin rat

Viittaa kintaalla tuonkin lompakkoloisen ulinoille. Itselläni noita on ollut kaksi. Ne on narsistisia ja niille hyökkääminen  ja uhriutuminen on puolustuskeino.

Jos olet jättänyt tekemättä jonkin haaveesi, tavoittele ihmeessä sitä!

Eron suhteen suosittelen vielä miettimään ja keskustelemaan. Olisiko parisuhteesta mahdollista saada vielä sellainen, jossa puhallatte yhteen hiileen? Se tulee vaatimaan varmasti paljon työtä ja loputtomasti keskustelemista eikä siltikään välttämättä onnistu. Mutta kannattaisiko kuitenkin kokeilla? Otat oman pääsi sisälle vaikka jonkin deadlinen (esim. vuoden päähän), jolloin pohdit eroasiaa uudestaan, jos asiat eivät ole muuttuneet.