Voiko naimisissa oleva nainen käydä ulkona miespuolisten kavereiden kanssa?

Minulla on aina ollut myös miespuolisia kavereita. Ihan siis puhtaasti _kavereita_.



Ihan ajatuksen tasolla: jos ajatuksena on ettei voi käydä ulkona miehen kanssa (koska on nainen), niin oletuksena lienee, että " siinä on pakostikin aina jotain värinää kuitenkin" .



Minun ystäväpiiriini kuuluu molempien sukupuolien edustajia, niin hetero-, homo- kuin biseksuaalejakin. Edellisen logiikan mukaisesti voisin olla ystävä vain heteroseksuaalisten naisten kanssa? (Tai homomiesten.)



Hohhoijaa.

mieheni ei hänestä tykännyt kun selvis että hän oli vokotellut minua aiemmin.. joten hän sai jäädä.

Varsinkin niiden kanssa jotka olivat kuvioissa jo ennen naimisiinmenoa ja ovat miehenikin tuttuja nykyään.



Omituinen kysymys. Taidatte tosiaan olla naimisissa sen ekan ainoon oikean kanssa ja aika lailla nyrkin ja hellan välissä.

jonkun rakkaan ystävän vain tämän sukupuolen takia, vaikka käytännössä ei koskaan tätä edes ajattelisi sen kummemmin juuri sukupuolensa edustajana, vaan nimenomaan ystävänä. Olisi kyllä kummaa ja surullista.

minusta on ihanaa jutella asioista naisten kesken. Miehistä, parisuhteesta, käsitöistä, lapsista, ruoanlaitosta, harrastuksista, kaikesta, mikä milloinkin kiinnostaa. Hassuahan se olisi, jos sinne meidän vatsatanssikeskusteluihin joku mies tulisi änkemään.

Vierailija:

Kyllä minun täytyy sanoa, että ei tuntuisi kivalta, jos oma mieheni esim. sanoisi että lähdenpä tästä " Lyylin" ja " Martan" kanssa olusille, että tulen sitten kun ehdin.

Olettaisin, että parisuhteemme ei enää olekaan hänelle se elämän hyvä perusta ja lämmin turvasatama, jota se on kaikki nämä vuodet meille molemmille ollut. Alkaisin silloin varmaan epäillä jopa, että rakastaako hän enää minua...

Lisäksi, jos mieheni tilittäisi näille Lyyleille ja Martoille syvimpiä tuntojaan, meidän yksityisiä asioita ja muuta sellaista, niin kokisin sen jopa pahempana pettämisenä, kuin satunnaisen seksin harrastamisen jonkun muun kuin minun kanssani. Mikä olisi kyllin paha jo sekin.

tää on jännä ajatus! Mitäs jos miehes menis vaikka " Riston" ja " Teron" kanssa oluelle tilittämään parisuhdeasioitaan? Oisko se pettämistä, kokisit ettei hän rakasta sua enää... jne? Näin ihan ajatusleikkinä, kukin tietty tyylillään.

Jännä miten se sukupuoli on joidenkin mielestä niin määräävä asia ihmisessä! Erityisesti muuten ihmetyttää monelta muultakin kuulemani ajatus, että jollekin naiselle uskoutuminen ois pahempi kuin seksi sen naisen kanssa. Tosi kummallista mun mielestä! Seksiä toisen kanssa en vois ikinä antaa anteeksi, mut kyllä kai nyt jokainen tarvii ihmisiä joille uskoutua, siis parisuhteen ulkopuolella. Aivan sama mitä sukupuolta se uskottu sitten on.

Itsellä on noita miespuolisia kavereita ja onhan se tälle nykyiselle ollut hiukan kova paikka, mutta ihailtavasti on ajatukseen totuttautunut ja itsekin näihin ystäviin tutustunut. Samoin edellisellä miehellä oli plajon naispuolisia kavereita joiden kanssa kävi kaljalla, shoppaamassa yms. eikä se mua häirinnyt. Kivoja ystäviä joihin itsekin sitten tuli tutustuttua paremmin. Mitän mustasukkaisuutta en kyllä ole ikinä osannut näistä tuntea..

Pirkko ja Maija ovat kenties miehesi lukioaikaisia kavereita, tai ehkäpä jo hiekkalaatikolla miehesi tavanneita.. Ja vaikkei heillä ja miehelläsi olisi koskaan ollut mitään säpinää, niin mies ei saa heitä tavata? Ei kuulosta sille, että suhteessa on kaikki hyvin, sori vain..

Jotkut eivät pidä, että puoliso on kaverin kanssa oli sukupuoli mikä tahansa. Ainakaan muutamaa tuntia pidempään.



Oma äitini matkusti kahden kaverinsa kanssa lähikaupunkiin shoppailureissulle. Tarkoituksena oli, että he yöpyisivät hotellissa ja suuntaisivat seuraavana aamuna takaisin. Toinen kavereista jouduttiin kuitenkin viemään puolen yön aikoihin asemalle, että pääsi junalla kotiin. Mies ei kestänyt ajatusta, että vaimo on toisessa kaupungissa ilman häntä. Ikääkin sentään löytyi jo lähemmäs 60 vuotta.

Naisen sanojen mukaan luottamus on kuitenkin loistavassa kunnossa, right...

miehen kaverit on olleet aina miespuolisia ja itselläni naispuolisia. Itselläni joukkoon mahtui muutama miespuolinen kaveri, mutta hekin katosivat kuvioista, kun eivät saaneet minua sänkyyn. En ole koskaan tavannut sellaista miestä, jonka haluaisin yksinomaan ystäväkseni, naispuolisia ystäviä minulla on aika monta.

Ihan samanlaisia ystäviä mulle ovat, en näe tarvetta luokitella heitä sukupuolen perusteella. Ja saunailloissa ei ole " naisten vuoroa" ja " miesten vuoroa" , siinä en ole koskaan nähnyt mitään järkeä. Siis jos tosiaan ystäväpohjalla ollaan..



Mieheni ajattelee samoin, joten ristiriitoja ei ole tullut näiden asioiden tiimoilta. Viimeksi perjantaina mieheni oli käynyt ystävättärensä luona kylässä, kun olivat tavanneet sattumoisin. Miksi pitäisi skitsahtaa?

itse olen kiinnnostunut kaikesta sellaisesta, mikä perinteisesti mielletään " naisten jutuiksi" , eikä tuntemiani miehiä kiinnosta kuin enimmäkseen joku urheilu. 44

me käydään syömässä, baareissa dokaamassa, koiran kanssa kävelyllä... jutellaan töistä, tulevaisuudesta, ihmissuhteista jne. Ihan samaa siis teen ku muittenkin kavereiden kanssa.

Jutellaan kaikesta mahdollisesta. Lukemistamme kirjoista, näkemistämme elokuvista ja elämästä noin ylipäätänsä.



Olemme ystäväni kanssa kumpikin absolutisteja eli baareissa emme käy, mutta elokuviin saatamme joskus mennä. Käymme myös katsomassa esim. jääkiekkopelejä ja seuraamme teeveestä yhdessä yleisurheilun mm-kisoja ja muita vastaavia. Oma mieheni ei ole urheilusta juurikaan kiinnostunut.



Ystäviksi tulimme ala-asteella, osittain olosuhteiden pakosta. Asumme sivukylällä, jossa olimme oikeastaan ainoat lapset. Yhtä olemme pitäneet siitä lähtien =)

Vierailija:

itse olen kiinnnostunut kaikesta sellaisesta, mikä perinteisesti mielletään " naisten jutuiksi" , eikä tuntemiani miehiä kiinnosta kuin enimmäkseen joku urheilu. 44

Me puhumme suhteellisen samoista asioista kuin naispuolistenkin kavereiden kanssa. Lapsettomien kanssa siitä sun tästä ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Lapsellisten kanssa sitten lisäksi niistä lapsukaisista.

Viimeksi istuin iltaa nais-miesporukassa (ilman miestäni) ja keskustelu lainehti ihan laidasta laitaan. Tällä kertaa oli kyseessä opiskelukaveriporukka, kokoonnumme säännöllisen epäsäännöllisesti vaihtelevalla kokoonpanolla. Koska olemme tunteneet liki 20 vuotta, on yhdessä olo hyvinkin mutkatonta. Regressio opiskeluaikojen " maataan tässä ja katsotaan Simpsoneita ja lipitetään kuoharia" tasolle on melko nopsa ;-)...

Töissä käyn syömässä myös mieskavereiden kanssa, silloin jutellaan töistä, lapsista, säästä, asunnoista, mistä lie. Mistä nyt yleensä tulee ihmisten kanssa juteltua?

Juttelen ja teen kanssa miespuoleisten kaverieni kanssa mielestäni ihan normaaleja juttuja.



Kaveri 1) Puhutaan politiikkaa, tehdään ruokaa, juodaan kaljaa, saunotaan, katsotaan televisiota ja juorutaan. (Siis ihan rehellisesti juorutaan.) Joskus puhutaan syvällisempiä elämästä, töistä jne.



Kaveri 2) Puhutaan ihmissuhteista (en ole kuin yhden naisen kanssa koskaan vatvonut ihmissuhteita niin paljon kuin tämän kanssa), puhutaan töistä, elämästä, käydään syömässä, vaateostoksilla jne.



Sitten on läjä nykyisiä tai entisiä kavereita ja tuttuja ja työkavereita(entisiä erilaisista syistämuutettu eri puolille maailmaa tms.), joiden kanssa jutellaan ihan yleisiä juttuja, elämästä, autoista, töistä, ihan puutaheinää ja peräti juorutaan. (Oikeasti, miehet tekee sitä. Jopa ne umpimiehekkäät jörrikätkin, ne tekee sen vaan eri tavalla.) Joskus tulee käytyä baarissakin.



Mä taas usein olen vähän pihalla tyypillisistä naisten keskusteluista, kun olen ollut niin paljon miesten seurassa suuren osan elämästäni. Enkä ymmärrä miksi minun pitäisi alkaa niistä hirveästi nyt kiinnostumaankaan. Onneksi mun mieheni ei näe tässä ongelmaa, ja onhan silläkin naispuoleisia kavereita.

miehelläni sensijaan on itseään 15 v. vanhempi naisystävä jolla on usempi lapsikin ja mies. Hän on työkomennuksella Suomessa eikä ole siis edes suomalainen. Hän on hyvin yksinäinen täällä ja vierailee meillä usesti ja miehni saattaa hänet aina kotiinsa, en ole tippaakaan mustis.

Luotan mieheeni täysillä. Hänellä on hyvä sydän ja hän haluaa auttaa työkaveriaan ja tämä nainen on minustakin oikein mukava ihminen.

Suomessa onneksi voi.

Tietysti voi ja on hyväkin että sinulla on muita miespuolisia kontakteja kun oma miehesi! Sitten jos/kun (tilastollisesti erittäin todennäköistä Suomessa) oma miehesi joskus kännipäissään huitaisee sinua lättyyn, voit soittaa miespuolisille kamuillesi ja ne tulee näyttään äijälles mitä mieltä ollaan vaimonhakkaajista...;) No vitsivitsi, vakavasti ottaen, ei siinä ole yhtään mitään pahaa.

Eli vika kappale oli siis...



Eri asia ovat sitten työpaikan tapahtumat tai muut. Mutta ajatus, että vapaa-ajalla varta vasten hakeutuisin muiden kuin oman mieheni seuraan, on vähän outo.



11

Ja jos mennään työporukalla (jossa siis paljon miehiä) niin ei kenenkään puolisot tule mukaan. Ai niin ja mukana on siis homomiehiäkin ja 1 taitaa olla molempia:)