Voiko naimisissa oleva nainen käydä ulkona miespuolisten kavereiden kanssa?

Ja vaikka ei sopisikaan, joskus on ihan kohtuullista.

itse en tosin ymmärrä, että miksi joku viettäisi mieluummin aikansa jonkun toisen miehen kanssa kuin omansa.

Vierailija:

itse en tosin ymmärrä, että miksi joku viettäisi mieluummin aikansa jonkun toisen miehen kanssa kuin omansa.

Ajatuskin siitä, etten voisi miespuolisten ystävieni kanssa viettää aikaa, tuntuu naurettavalta. Miksi ihmeessä sitä viettäisi aikaa sitten ylipäätään kenenkään muun ihmisen kanssa..? Ei kai sukupuolella ole kaveruussuhteissa merkitystä?

Miksi ihmeessä naimisissa olon pitäis tarkoittaa sitä että nysvätään yhdessä koko ajan?

inee mennä " kaljalle" ?

Ja tosiaan on virkistävää ja hauskaa. Tarviiihan ihminen muitakin suhteita kuin oman miehen... tuntuu sitten se oma mieskin kivemmalta kun on muutakin elämää

Mutta jotkuthan ovat niin itsekkäitä, että eivät huomioi toisten tunteita. Kyllä minä ainakin oikeasti haluan viettää vapaa-aikani suurimmaksi osaksi oman kultani kanssa, enkä huidella jossakin muiden miesten, vaikka kuinka vain kavereita olisivatkin, kanssa...



Eri asia sitten joktu työpaikan tapahtumat tai muut, mutta että vapaa-ajalla vartavasten hakeutuisin muiden kuin oman mieheni seuraan, on vähän outo.

en edes halusi mitään miesystäviä..

en haluis kyllä lähtä mihinkään joittenkin miespuolisten työkavereiden kanssa, hyvä kun töissä jaksaa katella niitten pärstiä, nippanappa..

Miellä on miehen kanssa yhteiset ystävät.

minusta on kyllä aivan eri asia käydä harrastuksissa, jossa on mukana miehiä, kuin että vartavasten kuluttaisi vapaa-aikaansa jonkun aina saman tutun miehen kanssa.

työkaverit ja harrastuskaveri on asia erikseen.

" Harrasteilla" tarkoitan esimerkiksi lenkillä käymistä, kahvilassa/kirjastossa käymistä, shoppailua, bilettämistä, luistelua.. Siis laidasta laitaan. En tarkoittanut mitään ryhmäliikuntaa, jossa nyt sattumoisin olisi miehiäkin.



Itse käyn joka viikko jonkun muun miehen kuin omani kanssa tekemässä jotain kivaa. Ennen joulua autoin ystäviäni ostamaan tyttöystävilleen/vaimoilleen joululahjoja, ja perjantaina lähden erään miespuolisen ystäväni kanssa pelaamaan tennistä. Ja usko pois, ennemmin rinnastan nämä ystävät velipoikaan kuin omaan kultaani :)



t. 18

ainostaan yhdellä täällä meistä yhdeksästä naisesta on miespuolinen ystävä jota tapaa säännöllisesti.

Se yksi ainoa onkin vähän hmm. erikoinen ja ystäväkin on joku homppelipoika.

Itsellä kävi niin että miespuoleiset " kaverit" kaikkoni kun löysin puolison, eivät tainneet niin kaverieta sitten ollakaan.. : (

Mutta siis voi toki jos se on kaikista ok!

miestä ei vaivaa, mutta itsekin kokemuksesta pidän noita eri sukupuolen ystävyyksiä aika riskialttiina. Todellisessa ystävyydessä kun jo tunteita pelissä, ja jommalle kummalle tai molemmille ystävistä se voi olla vähän liian läheistä. Ja jos omaa liittoaan arvostaa, vähän varautuu etukäteen. Minusta olisi ihana olla ystävä vielä nuoruuden aikaisen ihanan miespuolisen ystäväni kanssa, mutta tiedän että en sitä voisi enää olla.

Sitten kun suhde on vakiintunut ja luottamus saavutettu, niin asia on ihan ok. Olettaen tietysti ettei miehesi ole mustasukkaista tyyppiä (jolloin kannattaa miettiä onko suhteessa yipäänsä mitään järkeä).

sitten kun tapasin aviomieheni, ystävyys vähitellen kummasti hänen puoleltaan jäi, ja samalla katosi hänen vaimonsakin ystäväpiiristäni. Oli kerran kännipäissään tunnustanut vaimolleen haluavansa minut elämänkumppanikseen.

Kyllä minun täytyy sanoa, että ei tuntuisi kivalta, jos oma mieheni esim. sanoisi että lähdenpä tästä " Lyylin" ja " Martan" kanssa olusille, että tulen sitten kun ehdin.



Olettaisin, että parisuhteemme ei enää olekaan hänelle se elämän hyvä perusta ja lämmin turvasatama, jota se on kaikki nämä vuodet meille molemmille ollut. Alkaisin silloin varmaan epäillä jopa, että rakastaako hän enää minua...



Lisäksi, jos mieheni tilittäisi näille Lyyleille ja Martoille syvimpiä tuntojaan, meidän yksityisiä asioita ja muuta sellaista, niin kokisin sen jopa pahempana pettämisenä, kuin satunnaisen seksin harrastamisen jonkun muun kuin minun kanssani. Mikä olisi kyllin paha jo sekin.



Mutta ihan vapaasti hei, kukin tavallaan!

heidät jo iät ja ajat ennen aviomieheeni tutustumista. Voidaan käydä yhdessä vaikka matkoillakin. Luottamus on täydellinen. Aviomieheni kyllä tajuaa, että jos romanssia olisi näiden herrojen kanssa tuloillaan, niin olisi se tullut jo muinoin....

ystävätkin kadonneet omaehtoisesti naimisiinmenon jälkeen.