Voiko olettaa että vitosluokkalainen osaa....

Eka-tokaluokalla noita opeteltiin... En muista perään katsoneeni sen jälkeen. Toki illalla lukiolainenkin vielä välillä lukee säätiedotusta ääneen ja kysyy ulkovaatteista, ehkä enempi seuran kuin tarpeen vuoksi.

Kyllä niin häpeäisin itseäni kasvattajana ja vanhempana jos olisin noin huolimattomasti lapseni kasvattanut, ettei hän selviydy edes arkipäivän yksinkertaisimmistakaan tehtävistä.

On hienoa, että kuitenkin kehtaat pyytää apua ja neuvoja. Siitä näkee,ettet ole vielä täysin menettänyt toivoasi kasvaa aikuisena ja vanhempana.

Mutta älä huolehdi,kyllä se kaikki vielä vtuiksi menee. 

Vierailija kirjoitti:

Kun menin ekaluokalle kouluun niin minulle sanottiin että nyt olet jo iso tyttö ja huolehdit asioistasi. Niin teinkin, aamuherätykset, pukeutuminen, ruokailu ja läksyt. Ainoastaan niinä päivinä kun äiti joutui jäämään ylitöihin hain pikkuveljeni perhepäivähoidosta ja sillon piti leikkiä veljen kanssa enkä saanut aloittaa läksyjen tekoa ennen kun äiti tai isä tuli kotiin. Onks toi sun 11-v. jotenkin jälkeen jäänyt?

Eihän nykyaikana lapsilta saa vaatia mitään osaamista, ettei heille tule paha mieli. Kai nykyajan pojilla äidit menee mukaan armeijaankin pyyhkimään pyllyn, kuorimaan perunat ja muutenkin hoitamaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä osasin jo 7-vuotiaana tuon. 11-vuotiaana pidin huolta koko muusta perheestä. Kävin kaupassa, tein ruokaa, siivosin, pesin pyykkiä, leikkasin nurmikot, hoidin kukat ja talutin mummoani aina vessaan kun ei pysynyt pystyssä. 

Me ollaan kaikki niin erilaisia.

Minä ajelin pyörällä ja hyppäsin hyppistä ja vistiä ja pelkäsin isän kännäämistä.

Hoidin kyllä kilttinä tyttönä asiani. En ollut tiellä.

11-vuotiaan lapsen itsenäisyys ja vastuunotto voivat vaihdella suuresti yksilöstä riippuen, mutta useimmat lapset kykenevät tähän ikään mennessä hoitamaan joitain perustavanlaatuisia tehtäviä. On tärkeää huomata, että kehitys vaihtelee lapsittain, ja lapsi voi tarvita opastusta tai muistuttamista, kun hän oppii itsenäisyyttä ja vastuunottoa. 11-vuotiaan voi odottaa kykenevän: 1. **Pakkaamaan reppunsa:** Useimmat 11-vuotiaat voivat oppia, miten pakata reppu oikein ja muistaa tarvittavat tavarat, kuten kirjat ja muut koulutarvikkeet. 2. **Muistamaan päivittäiset esineet:** Tähän voi kuulua pipon ja hanskojen muistaminen, kun on kylmä sää, sekä muiden päivittäin tarvittavien tavaroiden pitäminen mukana. 3. **Itsensä huolehtiminen:** 11-vuotiaan tulisi pystyä huolehtimaan perushygieniastaan, kuten peseytymisestä ja hampaiden harjaamisesta, ilman jatkuvaa muistuttamista. 4. **Hallitsemaan omia tavaroitaan:** Lapsen tulisi oppia pitämään huolta omista vaatteistaan, koulutarvikkeistaan ja muista henkilökohtaisista tavaroistaan. On kuitenkin normaalia, että 11-vuotiaat tarvitsevat ajoittaista muistuttamista ja ohjausta. Jos huomautukset tai muistutukset aiheuttavat konflikteja, voi olla hyödyllistä keskustella lapsen kanssa avoimesti ja ymmärtää hänen näkemyksiään ja tarpeitaan. Tavoitteena on tukea lapsen itsenäistymistä ja vastuunottoa ilman liiallista painostusta.

Kyllä itse osasin tuon ikäisenä hoitaa oikeanlaiset vaatteet päälleni. Ei ollut aamuisin kukaan kotona varmistamassa. Itsellä oli tapana pakata reppu jo illalla valmiiksi. Riitti, että sen otti aamulla mukaan keittiöstä. 

Kyllä, voi olettaa, että lapsi tekee niin kuin sanotaan.

Ihan saat peiliin katsoa, jos sulle voi puhua noin. Taas munatonta vanhemmuutta. Kyllä 11v pitää osata jo pistää pipo päähän ja hanskat, myös 11v vastuulla huolehtia koulukirjat kouluun. Aivan älytöntä, että tuon ikäistä pitäisi vanhemman holhota. 

Meillä osaa herranjestas jo pikkulapset kolme ja neljävuotiaat pukea itsensä ulos! Nyt pois se lapsi sieltä pumpulista ja alat rankaisemaan jos ei yksinkertaiset asiat ala sujumaan. Ei telkkaria, ei puhelinta jne. Tuollaiset on isojen lasten juttuja ja jos ei pikkulastenkaan jutut suju niin ei mitään asiaa näihin. Yksinkertaista. Vanhempi ota kontrolli. 

Miksi äiti ei luota vähääkään lapseensa vaan ragee? Jospa katsoisitte seuraavan päivän vaatteet ja koulutarvikkeet valmiiksi YHDESSÄ  jo illalla tai vaikka heti kun vaan koulun jälkeen ehditte. Olisi sitten sinulla yksi huoli vähempänä ja lapsi itse saisi aamuisin katsoa, mitä ottaa.

Laita itse wilmaviesti, että kasvatuksellisista syistä siirrät vastuuta lapsen pukeutumisesta hänelle itselleen.

Onko lapsesi ollut aina tuollainen vai olisiko se vain teiniuhmaa? Jos on pienestä pitäen ollut samanlainen, on tutkimusten tarpeessa.

Mikä sitten on normaalia? Omia lapsia muistellessa yksi oli ekaluokkalaisena unohtanut yöpaidan päälle, ja oli ollut koko päivän koulussa ulkohaalarissa. Suurin moka oli unohtaa urheilureissulta olennainen väline 11-vuotiaana. Sitä saattaa sattua aikuisillekin, ja äiti ei enää huolehtinut kaikkea. Tietenkin olisin maininnut, jos olisin itse huomannut. Meillä opetettiin pienestä pitäen ottamaan itse omat varusteet, mihin oltiinkin menossa.

Mitä hänen isänsä sanoo "toisessa perheessä" asumiseen? Usein tuossa iässä halutaan muuttaa asumaan sen toisen vanhemman luo. Olisiko kyse siitä, että hän haluaisi asua isänsä kanssa?

Meillä ei paljon isommatkaan osaa ja unohtelee asioita aika usein poikia ovat, itse aikanaan tein kaiken jostain eka luokalta itsekseni

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niin häpeäisin itseäni kasvattajana ja vanhempana jos olisin noin huolimattomasti lapseni kasvattanut, ettei hän selviydy edes arkipäivän yksinkertaisimmistakaan tehtävistä.

On hienoa, että kuitenkin kehtaat pyytää apua ja neuvoja. Siitä näkee,ettet ole vielä täysin menettänyt toivoasi kasvaa aikuisena ja vanhempana.

Mutta älä huolehdi,kyllä se kaikki vielä vtuiksi menee. 

Paljon mahdollista, että lapsella on joku ongelma. Ei siinä kasvatuksesta ole paljon apua, jos varsinainen syy "huolimattomuuteen" ja unohteluun on ADHD tai joku muu toistaiseksi siltä lapselta puuttuva diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niin häpeäisin itseäni kasvattajana ja vanhempana jos olisin noin huolimattomasti lapseni kasvattanut, ettei hän selviydy edes arkipäivän yksinkertaisimmistakaan tehtävistä.

On hienoa, että kuitenkin kehtaat pyytää apua ja neuvoja. Siitä näkee,ettet ole vielä täysin menettänyt toivoasi kasvaa aikuisena ja vanhempana.

Mutta älä huolehdi,kyllä se kaikki vielä vtuiksi menee. 

Paljon mahdollista, että lapsella on joku ongelma. Ei siinä kasvatuksesta ole paljon apua, jos varsinainen syy "huolimattomuuteen" ja unohteluun on ADHD tai joku muu toistaiseksi siltä lapselta puuttuva diagnoosi.

Niinpä, lapsihan on jollain tavalla outo, jos ei diagnoosia löydy.