ns. VANHATPIIAT sinkkuja ihan omasta syystä. Ei vika miehissä.

Vierailija:

Mistä sen tietää, vaikka nää olis kuinka yrittäneet sitä syytä löytää itsestään.

Eihän se nyt sentään aina niin helppoa ole, että vilkaisee peiliin, ja sitten siitä hetkestä tajuaa kaiken. Voisi olla ihan ystävän teko, jos joku ulkopuolinen vähän valaisisi tilannetta. Mutta rakentavasti, eikä syytellen ap:n sävyyn.

Ja sitten kuitenkin toisaalta ulkopuolinen voi myös arvioida tilanteen ihan täysin väärin. Kyllähän minäkin muistan aikoinani harmitelleeni, kun ei vaan yrityksistä huolimatta hyvää miestä löytynyt. Mullekin hoettiin, että rimaa pitää alentaa. Vaan omasta mielestäni se kyllä oli jo varsin alhaalla, että aloin jo ihmettelemään, että miksi tutut toivoo, että minä jonkun ojankaivajan itselleni otan. Ja sitten aikani pähkäiltyäni huomasin, että tutut ovat asiassa täysin väärässä. Kun aloin pitää miesten suhteen jotain tasoa ja vaatimaan, että minua kohdellaan hyvin, niin miesrintamalla alkoi sujumaan paljon paremmin.

Kenelle se ap on jo muka kerennyt valaisemaan tilannetta syyttelevään sävyyn? ;D Eikös ap juuri ollut tästä asiasta täysin hiljaa, eikä kommentoinut mitään kyseisille hankilöille, taikka edes muille?

Minä käsitin että hän tuli juuri siksi tänne siitä kirjoittamaan, kun ei voi taikka halua puhua tällaisesta asiasta julkisesti. Mikä onkin fiksua.

Äsh... että jotkut osaavatkin tulkita asiat aina omalla tavallaan. Tai sitten käyttäen TAAS samaa sanontaa, kuten viimeksikin; " se koira älähtää..." ;P

Mulla on kaveri joka ihan oikeesti vaatii aika mahdottomia. Ja ihan hirveä paniikki on koko ajan päällä kun miestä ei löydy. Ikää on 33-vuotta tällä naisella.



Oli mulla itsellänikin tietyt " vaatimukset" , mutta ei nyt ihan kohtuuttomat. Ja jos olisin jättänyt ottamatta nykyisen mieheni sen takia että hän oli työtön kun tavattiin, niin olisin emämunauksen tehnyt. Kyllä mua kieltämättä arvelutti se työttömyys silloin alkuun, mutta silti treffailtiin ja niin pääsin tutustumaan mieheen paremmin, sekä hänen ajatuksiin ja suunnitelmiin. Halusin tietää onko työtä vieroksuva, vai mikä mättää?

Nyt mun mies on menestynyt yrittämisen saralla jo monta vuotta, työtä ei pelkää. Mitä mahtavin mies ja isä. Oon ollut onnekas!

tuntemani sinkut eivät vastaa ap:n vanhapiika kuvausta mutta eivät siltikään löydä miestä. Ovat siis älykkäitä, kauniita ja menestyviä nuoria naisia. vaatimukset esim ulkonäön suhteen eivät ole kohtuuttomat. Sen sijaan haetaan ihmistä joka on älykäs ja sympaattinen, ei viinaan menevä eikä juntti ja jolla on pitkään ikään tähtäävät elämäntavat. Näyttää olevan paljon vaadittu jotta nämä vaatimukset täyttyisivät Suomen maassa.



Uskon että eräs ongelma miesten tapaamisessa on se että Suomessa ei ole ns. deittailukulttuuria. Ihmiset eivät siis tapaa toisiaan kevyesti vain tutustumismielessä, vaan heti pitäisi olla tosi kyseessä kun nyt kerta tapaamaan lähdetään. Näin ollen ihmiset eivät mielellään lähde harjoittelutreffeille ja erkaantuvat helposti koko ihmisten tapaamiskuvioista. Sitten onkin tosi korkea kynnys tavata yhtään ketään

" Mulla on pari sinkkukaveria. Ei todellakaan mitään onnettomia tapauksia, ovat vain ihmisiä, jotka tietävät mitä tahtovat ja jos eivät saa tahtomaansa ovat mielummin yksin.

Kaikille ei käy se tavallisen näköinen tössykkä mieheksi. Ovat hyvin toimeen tulevia, ok näköisiä, fiksuja naisia.



Kyllä se on kuulkaa säälittävämpää elää tyytymättömänä parisuhteessa vain siksi, ettei uskalleta olla yksin.



Ugh, olen puhunut."





Katsooko rakkaus ulkonäköä? Tai sitä paljonko toinen tienaa...? Suurin osa miehistä on näitä " tavallisen näköisiä tössyköitä" , kuten muuten suurin osa naisistakin...!;)



En tarkoita, että pitäisi tyytyä ihan kehen tahansa, mutta oleko (sinä joka lainauksen kirjoitit) KOSKAAN elämässäsi ollu todella RAKASTUNUT?:) Silloin unohtuu kaikki " en koskaan vois tapailla miestä joka..." koska valtava rakkauden ja hyvän olon tunne valtaa mielen.

Mikään ei ole hienompaa.

Kun rakastuu, ei huomaa miehen " pikkuvikoja" , eli löllöä mahaa, kaljuuntuvaa päätä, varastomiehen ammattia tmv. ja jos tunne on todellinen, niin silloin nuo " viat" eivät koskaan nouse pinnalle, sillä miehessä on niin paljon muuta ihanaa ja hyvää, että " pikkuvikojen" ajatteleminen on turhaa.



Jokainen joka on löytänyt oman sielunveljensä, ymmärtää mitä tarkoitan!



Kukaan meistä ei ole täydellinen, on turha vaatia sitä muilta. Alkoholistit ja vaimonhakkaajat ovat reppanoita, joita en ymmärrä ja joiden olisi syytä jäädä ainiaaksi yksin... Mutta tavalliset tössykkä miehet ovat suurimmaksi osaksi mukavia tapauksia, jotka ovat hyviä miehiä ja isiä. Ihan samoin, kun " ei niin täydelliset" naiset, ovat oikein hyviä vaimoja ja äitejä:)



Aina saa haaveilla, että löytää prinssin joka karauttaa paikalle valkealla ratsulla, mutta kaikella todennäköisyydellä niin ei tule koskaan käymään. Ja mitä korkeammalle kurottaa, sitä useamman hyvän tyypin hylkää matkan varrella... Ja monesti " tasokkaat ja hyvätuloiset +hyvännäköiset" ovat niitä, jotka näyttävät vain paperilla hyvältä, eli valokuvassa, ansioluottelossa ja verokortissa... Kun heidät kohtaa oikeassa elämässä, ovat he neuroottisia kuntoilijoita, joiden asunto kylmä ja kolkko näyttelytila ja, ja jotka tekevät 100 tuntista työviikkoa... Eli eivät kovin ihanteellisia vaimoja/miehiä... Vaikka itse tietävätkin olevansa " unelmaa" ...;)

Olen ollut rakastanut ja tiedän kyllä, miten rakastuneena kaikki kääntyy positiiviseksi...mutta kun se arkikin sieltä tulee ja jos toinen ei sitten vastaa ollenkaan sitä mitä toivoo, niin kamalan pitkää, ainakaan onnellista liittoa on turha odotella...



Ei ollut tarkoitus puhua ulkonäöstä, anteeksi.

vaikka olen itsenkin sinkku tai vanhapiika, miten nyt halutaankin sanoa. Ja kahden lapsen sinkkuäiti, 30+ enkä koskaan ole seurustellut vakavasti ihan omasta tahdostani. Lapsetkin on saatu tai hankittu ihan tietoisesti, ei huijaamalla eikä vahinkoina.



Mutta täysin virheelliset yleistykset ÄRSYTTÄÄ!!!! Moni ihan ystäväkin kuvittelee että pohjimmiltaan jokainen sinkku onkin epätoivoinen vanhapiika joka muille sitä myöntämättä etsii sitä oikeaa. Otetaan nyt esimerkiksi toissapäiväinen uudenvuoden aatto. Tehtiin siinä ennustuksia ja muuta. Ystävät olivat näkevinään niin tinassa kuin korttipakassakin että nyt se mies löytyy! Huh huh. Tiedän toki etteivät ne pahaa tarkoita, mutta mikseivät ne voi uskoa kun kerran, kaksi tai kymmenen sanoo?



Puhumattakaan nyt siitä kun saa selitellä sukupuolista suuntautumistaan. Rohkeimmat kysyvät suoraan että pidätkö ehkä enemmän naisista.



Ja ehkä kamalinta on tuntea olevansa tilivelvollinen tuloistaan melkein kenelle tahansa. Kun matkustamme rantalomalle etelään, olen usein kuullut ihan hyväntahtoiseksi tarkoitetun kommentin kuinka hyvä on että saamme sen verran tukia että voimme matkustaa. Vaihtelua lapsille ja niin edelleen. Siis mitä ihmeen tukia? Lapsilisän yh-korotus? Ei normaali palkansaaja saa yksinhuoltajanakaan mitään salaperäisiä verohuojennuksia, jättisuuria elatusmaksuja (ellei lasten isä ole miljonääri) tai jotain kumman eläkkeitä tai virkistäytymistukia lomailua ja sisutamista varten! Ehkä hyvässä lykyssä voi tulla hieman tukea asumiseen asumismuodosta riippuen. Tai kevennystä päivähoitomaksuihin. Monella on utopinen mielikuva jostakin ihmeellisestä " sossun luukusta" joka maksaa kaiken.

ja miehillä sinkku ja peräkammarin poika ovat lähes samoja asioita. Toinen asuu vanhempiensa kanssa, toinen yksin, mutta puoliso puuttuu.

Ei ole 30-vuotiaana seurustellut paria kuukautta pidempään kenenkään kanssa. Aiemmin oli mahdottomat ulkonäkökriteerit miehen suhteen. Hän itse on melko tavallisen näköinen, jopa nättikikin. Ei kuitenkaan mikään kaunotar. Ukkomiehiä vonkasi yhteenaikaan. Ei onnistunut ne suhteet. Aika pelätty kaveripiirissä tämä nainen. Ihan surutta flirttaili kaikkien kavereittensa miehien kanssa. Jotainhan niissä on oltava, koska jollekin on kelvannut. Nyt hän vaan haluaisi miehen, jonka kanssa voisi seurustella pidempään. Olisi kuulemma kiva kokea sekin.

Meidän suvussa on pari tällaista jo vanhempaa sinkkunaista, jotka eivät koskaan ole olleet kovin vakiintuneessa suhteessa, suurimman osan elämästään ovat eläneet sinkkuina. Ovat itsenäisiä, mutta tosi mukavia ja lämminsydämisiä ihmisiä, joita ihailen ja joskus kadehdinkin. Eivät todellakaan ole mitään miehenmetsästäjiä. Uskon, että syy sinkkuuteensa on yksinkertaisesti se, ettei sopivaa kumppania ole tullut vastaan, eivätkä he ole suuremmin vaivautuneet sellaista etsimäänkään, koska ovat olleet tyytyväisiä yksin.

Kun ajattelen esim. ystäväpiirini miehiä, en koskisi kehenkään kepillä. Kyse ei ole ulkonäöstä, ammatista, tms vaan siitä, että kemiat eivät kohtaa.



Minulla kyllä on ollut mies ja kaksi lastakin perheestä löytyy. Ei tikitä kellot, on aikaa rauhassa katsella, kuka voisi olla se oikea. Välillä tulee mieleen, että sellaista ei vastaan enää kävele...korvikemiestä en tahdo. Surullista kylläkin.

Minä esim. seurustelin netin kautta lähes viisi vuotta ennen kuin mies pääsi muuttamaan luokseni. Mutta varmaan moni luulikin, että olen jo vanha piika ja joku kirjoitti, että 24-vuotias on vanhapiika jos viettää vapaa-aikansa vanhempiensa ja tätinsä kanssa. Mitä pahaa tuossa on? Minä en esim. koskaan käy baareissa, kun ei kiinnosta.

He ovat ihan nättejä ja mukavia naisia, mutta jostain sairaasta syystä löytävät aina ne kaikista luusereimmat versiot miehistä. Sitten ihmettelevät kun ei homma toimi.



Molemmat myös jaksavat päivitellä sitä että mistä me muut nämä " normaalit" ja menestyvät miehet oikein löydämme ja kun olemme yrittäneet viedä heitä sellaisiin paikkoihin mistä niitä löytyisi, niin he vain valittavat ja moittivat miehiä tylsiksi tutustumatta.



Sitten kun vastaan kävelee rasvainen, likainen ja vetelä pitkätukka niin ouuh kuinka nämä naiset mouruavat onnesta. Joku hoivajuttu kai tekee sen että pitää niitä aikuisia jälkeenjääneitä sitten hyysätä?

1. Epätoivoiset miehen metsästäjät, joita miehet peloissaan karttavat.

2. Luuserimagneetit, jotka aina rakastuvat renttuihin.

3. " Toivonsa menettäneet" , jotka tyytyväisinä harrastavat kissankasvatusta.

En mä ainakaan mieti, että voi kun nyt Minnalla ei ole miestä vieläkään niin voih ja ääh miksei. En tosiaankaan jaksa vaivata päätäni muiden henkilökohtaisilla asioilla, jotka eivät kuulu muille pätkääkään.



Jos joku haluaa elää yksin niin onko sinulle tilivelvollinen? Joku haluaa elää äitinsä kanssa 50-v vielä niin so??? Eipä ole multa pois ainakaan. En tajua teitä, joista tämä niin kauheaa ja kamalaa.



Ja mainittakoon etten itse ole vanhapiika tai katkera ämmä. Naimisissa olen ollut jo useamman vuoden.

Tyypillinen bestikseni makasi mieheni kanssa tilanne.

Mutta jos se kaveri tekee siitä itse numeroa koko ajan, niin eihän sitä voi olla huomaamatta/kuulematta.



Mä tunnen yhden reilu kolmikymppisen joka etsii mutta ei löydä. Nätti tyttö ja ihan fiksukin, ainoa miinuspuoli se että, on ihan sairas hygieenikko. Ei kestä mitään sotkuja ja koko ajan siivoo. Siihenhän se viimeistään karahtaa..

Ei saisi koskaan sanoa vanhapiika kaverille, että EI ole tämän syytä, ettei ole miestä itseleen löytänyt. Näin pitää sanoa, vaikka sitten valehtelisi päin naamaa...?



Moni on sinkkuna omasta tahdostaan, mutta on olemassa myös vanhoja piikoja, jotka ottaisivat miehen, mutta eivät saa. Ja yleensä näillä vanhoilla piioilla on jokin vika, olkoon se sitten liian suuret odotuksen miestä kohtaan, kissan pissalta lemuaminen, tai neuroottinen siivousvimma, mutta jokin sellainen jota normaali mies ei jaksa seuraavaa 30-vuotta.