ns. VANHATPIIAT sinkkuja ihan omasta syystä. Ei vika miehissä.

Olen huomannut saman. Misse teki niin ja misse teki näin. Ja ostin uuden puruluun jne. No, ei siinä mitään. Kukin tavallaan.

Onko se sillä ystävällä sitten aina vai miten?

Eli kyllä se on ihmisestä kiinni, että löytääkö kaveria vai ei. Tietenkin jollain voi olla TOSI huono tuuri, mutta useimmiten kyse on nimenomaan nirsoudesta tai kyvyttömyydestä sopeutua elämään toisen ihmisen kanssa. Miespuoliset kaverit ovat kertoneet myös näistä takertujatyypeistä, jotka olisivat heti perustamassa perhettä ja rakentamassa omakotitaloa, vaikkeivat edes tunne toista.

Yks kaveri jahtaa miehiä niin että ne tuskastuu. Ei osaa lukea oheisviestintää lainkaan. Vaan kun päättää että tuon miehen minä otan, niin ei paljon miestä kuuntele. Jahtaa loputtomiin ja miehet tuskastuvat.

Tunsin aikanaan yhden tällaisen kroonisesti sinkkuudesta kärsivän naisen. Ei siinä mitään, nainen oli periaatteessa ihan fiksu ja hyvin kouluttautunut, itsenäinenkin.



Parisuhteet tuntuvivat kuitenkin päättyvän alkuunsa. Isoin miinus taisi olla se, että nainen etsi pakonomaisesti parisuhdetta, sillä biologinen kello tuntui raksuttavan ja naista tämä ahdisti kovasti. Pelkään, että hän alkoi ripustautua mieheen kuin mieheen heti, kun sopiva kohdalle sattui, enkä yhtään ihmettele, että hän pelotti miehet pois tällä käytöksellään.



Toinen puoli naisesta vaati mieheltä täydellisyyttä. Kerrankin nainen treffien jälkeen totesi, että muuten oli ihan ok mies, mutta ei mitenkään erityisen hyvännäköinen. Sain kieleni pidettyä kurissa, vaikka mieleni olisi tehnyt kommentoida. Kyseinen nainen oli itse valtavan pulska itse, ylikiloja varmaan 20-30. En sanonut mitään ja annoin työkaverini pitää illuusionsa omasta täydellisyydestään.



Mietin vain, että taitaa olla sinkku ihan syystä...

Kun on semmonen epätoivoinen näyttämisenhalu että pitää löytää joku kun ei oo koskaan ollut. Ja samalla päästä näyttämään muille että mulla on poikaystävä. Yhdellä kaverillani näin. Usein tuo näyttämiskysymys on yleinen ylä-asteikäisellä - mutta 30+ iässä se on jotenkin jo surullista. Pitää näyttää et jollekin kelpaa.

Eihän se nyt sentään aina niin helppoa ole, että vilkaisee peiliin, ja sitten siitä hetkestä tajuaa kaiken. Voisi olla ihan ystävän teko, jos joku ulkopuolinen vähän valaisisi tilannetta. Mutta rakentavasti, eikä syytellen ap:n sävyyn.



Ja sitten kuitenkin toisaalta ulkopuolinen voi myös arvioida tilanteen ihan täysin väärin. Kyllähän minäkin muistan aikoinani harmitelleeni, kun ei vaan yrityksistä huolimatta hyvää miestä löytynyt. Mullekin hoettiin, että rimaa pitää alentaa. Vaan omasta mielestäni se kyllä oli jo varsin alhaalla, että aloin jo ihmettelemään, että miksi tutut toivoo, että minä jonkun ojankaivajan itselleni otan. Ja sitten aikani pähkäiltyäni huomasin, että tutut ovat asiassa täysin väärässä. Kun aloin pitää miesten suhteen jotain tasoa ja vaatimaan, että minua kohdellaan hyvin, niin miesrintamalla alkoi sujumaan paljon paremmin.

on paljon ylpeitä yksineläjiä, joiden elämään ei todellakaan edes kaivata enää ketään karvaista piereskelijää pistämään taas elämää sekaisin ja komentelemaan epävarmasti mun kersan muron syöntiä.



Kuinka paljon täälläkin oli otettu ukolta turpaan joulun ratoksi, ukko pihtaa maitorahoja tai tapellaan kotitöistä. Joka viidennessä suhteessa on väkivaltaa. Kun kuuntelee kavereita, ei käy yhtään kateeksi.



Kellä on onni on, se onnen kätkekööt! Meidän kahden hengen miniperheessä sitä riittää. Mulla on hyvä duuni, tarpeeksi rahaa ja mielettömän hyvä lapsi!

Kävin aikoinaan monilla deiteillä ja joka toinen kerta suunnilleen tykkäsin jokseenkin tyypistä mutta ne ei sitten minusta, ja suunnilleen joka toinen kerta oli kuvio toisinpäin. Minullakin oli kyllä se biologinen kello tikittämässä mutta en siitä heti puhunut. Itse en ikinä vastannut jos mies netti-ilmoituksessa oli vaikka 45 ja haki alle 35-vuotiasta naista selvästi lasten saamisen takia, ajatus että joku haluaisi minut vain johonkin tarkoitukseen ei oikein innosta. Haluan että joku rakastaa minua, ei sitä mihin minua voisi käyttää.

Muuten oli kuulema ihan sitä mitä kaverini vaati. Raha-asiat kunnossa, ei lapsia, komea jne. Mutta ne viikset!?



Nyt tää samainen kaveri hankki lapsen yksin. Rupesi biologinen kello raksuttaa ja tuli hätä. Mutta ei siinä mitään..Hyvin tuntuu lapsen kanssa pärjäävän vaikka ei sitä miestä olekaan.

Minä olin se joka kertoi ystävänsä " kiinnittyneen" ystäväperheeseen. Ei roiku siellä koko aikaa, mutta ei ole mitään keskustelun aiheita muusta. Kun muut esim. kertovat rempoistaan yms.. niin tämä jauhaa vaan siitä mitä ystävänsä teki. :)

Kaikille ei käy se tavallisen näköinen tössykkä mieheksi. Ovat hyvin toimeen tulevia, ok näköisiä, fiksuja naisia.



Kyllä se on kuulkaa säälittävämpää elää tyytymättömänä parisuhteessa vain siksi, ettei uskalleta olla yksin.



Ugh, olen puhunut.

ihanteissa ja varmasti siinäkin, että seurustelin vakavasti ekan kerran liian nuorena (ala-asteen vitosella), jonka jälkeen pelästyin niin voimakkaita tunteita, enkä uskaltanut asettua alttiiksi sellaiselle kovin helposti. En myöskään olisi kestänyt torjutuksi tulemista.



Mulla on monia kavereita, jotka on yli 30 ja eivät ole suhteessa - täytyy kyllä sanoa, että eivät ole sitä omasta syystään - ihania, kauniitakin ja kaikkea muuta kuin itsekeskeisiä.



Sitäkin enemmän tiedän ja tunnen ihmisiä, jotka ovat onnettomassa parisuhteessa ja sähläävät siinä suhteessaan kuin pikku lapset hiekkalaatikolla.

Vierailija:

Kyllä se on kuulkaa säälittävämpää elää tyytymättömänä parisuhteessa vain siksi, ettei uskalleta olla yksin.

.

Siinä hädässä sitten vaihdetaan miehestä toiseen, ja melkeinpä kuka tahansa käy. Ja sitten ilmeisesti arpanopan valitsemana vain pysähdytään jonkun ukon kohdalla ja aletaan sen kanssa rakentamaan sitä perhettä.

Mutta toi just, että mikä ihme siinä yksin olemisessa on niin pelottavan kamalaa, että sitä on vältettävä keinolla millä hyvänsä. Mun mielestä nää on just niitä, joiden olis syytä katsella sinne peiliin ihan kunnolla, opetella tuntemaan itsensä aivan itsenään, eikä vain jonkun miehen jatkeena.

Itse oli usein suhteissa, joidenkin mun mielestä aika turhien tallukoiden kanssa. Nykyinen mies ilmeisesti on ihan ok, mutta niin ujo, etten ole päässyt lähemmin tutustumaan.



Onneksi " löysin" itse miehen, niin on kaverikin saanut varmaan ison painon rinnaltaan pudotettua.

Olen miettinyt niitä jotka puhuu riman alentamisesta, että ovatko he sitten itse valinneet kumppaninsa tyyliin " ei tuo kyllä yhtään innosta, mutta jos panee silmät kiinni sängyssä, ja onhan tuolla sentään se vakityöpaikka, niin eiköhän tämä tästä" . Eikö parisuhteen pitäisi perustua ihastumiseen ja rakastumiseen joka muuttuu syvemmäksi rakkaudeksi ajan oloon? Jos sellaista ei tule kohdalle, sitten pitää ehkä katsoa siihen peiliin ja tajuta että niin se vain on, minulle ei ole tarjolla miestä tai naista nyt ainakaan tässä elämäni vaiheessa.

Jos kaikki miehettömät noin kolmekymppiset naiset vain jatkaisivat " sen oikean" odottelua ihan tyynenä, eivätkä hankkisi sitä " suht ok" miestä perhettä perustamaan, niin eiköhän kolmannes lapsista jäisi syntymättä. :)

- 24 vee. Viettää vapaa-aikansa vanhempiensa ja vanhapiikatätinsä kanssa. Ei käy missään ikäistensä paikassa ikäistensä kanssa. Vanhapiika.

- 45 vee. Normaali, juttelutaitoinen ja mukava. Kaavoihin kangistunut tai tapojensa vanki. Tahtoisi miehen olevan vanhan ajan herrasmies, joka avaa ovet ja maksaa ravintolalaskut. Lisäksi miehen pitäisi olla moderni ja osallistua kotitöihin. Noita varmaan on ihan hirveästi yli 45 vuotiaiden joukossa. Vanhapiika.

- 55 vee. Normaali, mukava ja juttelutaitoinen. Kehittää itseään eri aloilla ja on valmis kokeilemaan uutta. Sinkku.

Mun analyysi edelliseltä työpaikalta.



Ja mun mielestä 30-vuotias voi hyvinkin kysyä toiselta, että haluaako tämä JOSKUS lapsia vai ei. Koska jos se on tärkeä asia, niin olisi ihan hyvä, että molemmat niitä haluaa tai sitten ei halua. 30-veenä ei kannata tuhlata aikaansa mihinkään ikiteiniin puolisoon, joka kuvittelee, että kaiken " ehtii tekemään myöhemmin" . Jos joku (henkisesti) täysi-ikäinen pelästyy kysymystä " Haluatko sä joskus lapsia, jos löydät sopivan puolison" , niin vastaus on aika selvästi joko EI tai En ole tarpeeksi vanha miettimään asiaa. Ja silloin ko. henkilö tuskin on se oikea.



Ja tunnen erään miehenkin, joka sanoi jo parikymppisenä aina tytöille, että hän etsii tuleville lapsilleen äitiä. Eli ihan suoraan kertoi, että haluaa joskus saada lapsia. Ja saikin :)

eli



1. SINKKU



2. VANHAPIIKA



(3. YH)



Eihän täällä kukaan sinkkuja (tai yh:ita) haukkunut, vaan nyt puhuttiin näistä vanhoistapiioista.



Mutta niinhän se on, että se koira älähtää johon kalikka... ;)

Vierailija:

Mistä sen tietää, vaikka nää olis kuinka yrittäneet sitä syytä löytää itsestään.

Eihän se nyt sentään aina niin helppoa ole, että vilkaisee peiliin, ja sitten siitä hetkestä tajuaa kaiken. Voisi olla ihan ystävän teko, jos joku ulkopuolinen vähän valaisisi tilannetta. Mutta rakentavasti, eikä syytellen ap:n sävyyn.

Ja sitten kuitenkin toisaalta ulkopuolinen voi myös arvioida tilanteen ihan täysin väärin. Kyllähän minäkin muistan aikoinani harmitelleeni, kun ei vaan yrityksistä huolimatta hyvää miestä löytynyt. Mullekin hoettiin, että rimaa pitää alentaa. Vaan omasta mielestäni se kyllä oli jo varsin alhaalla, että aloin jo ihmettelemään, että miksi tutut toivoo, että minä jonkun ojankaivajan itselleni otan. Ja sitten aikani pähkäiltyäni huomasin, että tutut ovat asiassa täysin väärässä. Kun aloin pitää miesten suhteen jotain tasoa ja vaatimaan, että minua kohdellaan hyvin, niin miesrintamalla alkoi sujumaan paljon paremmin.

Kenelle se ap on jo muka kerennyt valaisemaan tilannetta syyttelevään sävyyn? ;D Eikös ap juuri ollut tästä asiasta täysin hiljaa, eikä kommentoinut mitään kyseisille hankilöille, taikka edes muille?

Minä käsitin että hän tuli juuri siksi tänne siitä kirjoittamaan, kun ei voi taikka halua puhua tällaisesta asiasta julkisesti. Mikä onkin fiksua.

Äsh... että jotkut osaavatkin tulkita asiat aina omalla tavallaan. Tai sitten käyttäen TAAS samaa sanontaa, kuten viimeksikin; " se koira älähtää..." ;P