Sektio edessä ja taapero kotona. Antakaa vinkkejä arkielämään.

Onko sun edellinen synnytys ollut sektio, ts. tiedätkö miten kipeä sektiohaava on? Mulle tehtiin vatsan aluelle pienempi leikkaus ja itse en olisi pystynt hoitamaan yksin meidän kolmevuotiasta ja vauvaa. Olisi varmaan tosi hyvä, jos miehesi voisi varautua pitämään kuitenkin pitemmän isyysloman, tai saatko jonkun muun hoitamaan kolmevuotiasta, ainakin ulkoilut tms.?



Vinkkejä on näitä tavallisia, tehkää pakastin täyteen valmista ruokaa ja opetelkaa etukäteen isomman kanssa pukemista.

joten haavakipu on kyllä tuttu. Viimeksi kyllä haava parani niin hyvin ja nopeasti, etten uskalla edes luottaa että tällä kertaa menisi yhtä hyvin.



Isän työtilanne on nyt sellainen, ettei hän kertakaikkiaan pysty olemaan viikkoja työstä pois. On meillä onneksi muita auttajia tässä lähellä, että varmaan saamme ulkoilut suoritettua.



Esikoisen kanssa on myös treenattu pukemista yms. jonkinverran, mutta valitettavasti tuo uhmaikä aina välillä sotkee kuvioita...

Eli meidän tyttö synty sektiolla lokakuussa ja poika oli sillon 2v10kk. Itseäni huoletti kovasti sama asia odotus aikana, että mitinkäs sen sektiohaavan kanssa sitten pärjää, meillä myös uhma tutui olevan kovimmillaan juuri silloin mun raskauden aikana. Ja minulla myös esikooinenkin syntyi sektiolla, jolloin paranin nopeasti ja ajatukset samat kun sulla, tuskin toinen menee yhtä hyvin.

Siksi yritin jo raskaus aikana opettaa, että äiti ei voi kantaa ja nostaa, kun on iso maha ja vauva mahassa, että ymmärtäisi sitten paremmin, kun vauva syntyy. Pukemista (ulko vaatteiden) ei pahemmin edes voitu harjotella, kun talvivaatteisiin siirryttiin juuri lokakuun paikkeella, kun vauva syntyi.



Kaikki sujui kuitenkin yli odotusten, leikkaus meni hyvin ja toipuminen paremmin, kun kukaan olisi voinut kuvitella. Poika hyväksyi hyvin, sen että en voi kantaa edelleenkään ja uskoi, että olin kipeä, kun selitin, että vauva on otettu mahasta ja näytin isoa arpea mahassa. Me teimme niin, että poika sai sohvalla tulla kainaloon, jollon voin antaa läheisyyttä, vaikka en voi pitää sylissä.

Pukeminenkin sujui hyvin ja minä pystyin kyllä mainiosti auttamaan pukemisessa (=pukea pojan). Mies oli kotona alle viikon ja sen jälkeen koko arjen pyörittäminen oli hoidettava haavasta huolimatta. Mä en ollut ollenkaan kipea, joten poikaa tuli välillä nosteltuakin aika paljonkin ihan vahingossa, vanhasta tottumuksesta. Nostin pojan esim. syöttötuoliin jo viidentenä päivänä leikkauksen jälkeen ja se kyllä sitten sattui ja sillon vasta hoksasin, että enhän saisi nostaa ja vähän pelotti hetken, jos jotain olisikin revennyt... Onneksi mitään ei käynyt!



Jälkitarkastuksessa kyselinkin tuosta nostelemisesta, niin lääkäri vaan totesi, että ei olisi kannattanut nostella vauvaa painavampaa ensimmäisten viikkojen aikana, mutta eihän sille enää voinut mitään ja sillon sain virallisen luvan ruveta nostelemaan. :)



Niin, enpä mä nyt sulle varsinaisesti mitään vinkkiä osaa antaa. Mulla meni vaan toipuminen niin hyvin ja nopeasti, mutta kannattaa tosiaan yrittää valmistella sitä esikoista jo nyt raskaus aikana mahdollismman hyvin tulevaan. Ja voihan se toipuminen sullakin mennä nytkin yhtä hyvin, kun viimeks tai jopa paremmin, niinkun mulla meni, vaikka en ois uskonut, että vieläkin paremmin voi toipua, kun eka kerralla.



Tsemppiä sulle ja toivotaan pikaista paranemista sektiosta. Muistahan kuitenkin olla varovainen ja välttää nostamista, vaikka et kipee oiskaan. :)



Möhömassu + typykkä 12 viikkoa ja poitsu 3-vuotta

Mulla tosin kolmas suunniteltu sektio. Ekan ja tokan välillä oli tasan 2v ja olihan se suunnittelemista ne ekat viikot. Meillä pojat olivat toukokuun vauvoja joten pukemisessa ei paljon ollut ongelmaa. Otettiin sen kanssa vaan todella rauhallisesti.

Meillä esikoinen ei ollut kuiva vielä silloin ja kun kakka vaippaa piti vaihtaa käytiin ihan kunnon suihkupesulla.



Meillä oli kanssa tarra palkkio systeemi käytössä. Hyvästä tottelevaisuudesta sai tarran ja kun oli tarpeeksi tarroja sai esikoinen valita joko mieleisen lelun ostettavaksi tai sitten jotain kivaa tehtiin yhdessä.



Me hommattiin silloin sellaiset rattaat (liikuttiin rattailla paljon) johon mun ei tarvinnut nostaa vaan poika pystyi itse kiipeämään, tää oli ihan must.

Muista käyttää reilusti lääkettä ja liika varominenkaan ei ole hyväksi. Älä nosta, vaan yritä saada vanhemman itse kiivetä tuolille, pöntölle sänkyyn ym vastaavaa. Ja jos raivoaa niin anna raivota rauhassa ja lohduta sitten.



Meillä mies teki silloiseen taloomme remonttia joten hänestä ei todellakaan ollut paljon apua, mutta tarvittaessa sain apua mun äidiltä.



Nyt mua taas pelottaa kuinka menee koska esikoisella ja kuopuksella molemmilla kiva uhma päällä, ikää pojilla on nyt 2.7kk ja 4.7kk. Varsinkin mua pelottaa jos en pääsekään poikien kanssa ulos jos pakkaset alkaa, nythän on reilusti plussan puolella.



Pyydä vain apua mistä saat, älä turhaan kainostele.



-MM- ja baby 36+4 (sektio 18.1.07)

ehkä tästä siis voidaan selvitä hengissä! ;)



Mä olen kyllä jo varoittanut kaikkia mammoja ja mummoja ja kummin kaimoja, että aion häikäilemättä käyttää heitä hyväksi lapsenhoidossa.



Kyllä tuo meidän esikoinen pärjäilee muuten aika kivasti...ei tarvitse, kuin vahingon sattuessa nostella peppupesulle ja sitten pukemisessa avustaa. Noi pesuthan voi sitten tietysti hoitaa ihan suihkussa. Taidetaan ottaa tässä vielä viimeisten viikkojen pukeutumis treenit! Toivottavasti uhma puuskat ei sotke kuvioita!



Olisipa kiva kuulla jatkossa, kuinka olette pärjänneet!

Ja molemmat syntyivät sektiolla. ensimmäisen (hätä)sektion jälkeen olin todella kipeä, mutta tämä toinen tehtiin puudutuksella ja toivuin siitä paljon nopeammin.



Mulla oli rajuja supisteluja jo pari kuukautta ennen kuopuksen syntymää, joten pääsimme esikoisen kanssa harjoittelemaan elämää ilman nostoja jo ennen vauvan syntymää. Esikoinen ymmärsi yllättävän hyvin, etten pystynyt nostamaan häntä. Esim. pukiessa tyttö kiipesi mun syliin ja autoin siinä pukeutumisessa. Vaikeinta oli ehkä lahkeiden laitto kenkien päälle, mutta se onnistui, kun tyttö nosti jalan pienen korokkeen päälle. Pyllypesut meillä onnistui ihan wc-pytyllä. Rattaisiin tyttö onneksi osasi nousta itse, alastulossa jouduin vähän auttamaan. Mutta kaiken kaikkiaan pari kuukautta ilman nostoja meni paremmin kuin osasin odottaa.

Mullakin kaksi sektiota takana ja yksi normaalisynnytys. Sektioista olen toipunut todella hyvin. Normaalisynnytyksestä taas en niinkään. Jaksoin hyvin touhuilla jo viikko leikkauksen jälkeen, ainoa oli juuri tuo nostelu. Meillä tuntui auttavan hyvin, kun etukäteen jo lasten kanssa puhuttiin, että äidin vatsa on sitten vähän aikaa kipeä vauvan syntymän jälkeen ja että yritetään yhdessä jaksaa olla reippaina ja autetaan toisiamme. Lapsi kokee myös auttamisen iloa, kun välillä antaa jotain tärkeitä aputehtäviä, joista saa kiitosta. Nopeastihan nuo ensimmäiset viikot menevät, oli synnytys sitten sektio tai normaali. Tsemppiä synnytykseen!