Lue keskustelun säännöt.
Perheenäiti aina huonolla tuulella?
18.11.2023 |
Neuvot kelpaisi. Pieniä lapsia kaksi (3 ja 6), joten ei voi isoja muutoksia elämään oikein tehdä kun tämä pikkulapsiarki on vastuulla koko ajan. Olen työtön ja rahat tiukassa, mies huitelee omissa menoissaan melkein kaiken ajan. Ja minä olen huonolla tuulella melkein koko ajan ja pikkuasiatkin ärsyttää. En haluaisi olla huonolla tuulella, mutta kun kaikki mitä yritän menee koko ajan pieleen ja kaikessa nousee seinä vastaan, niin välillä vaikea jaksaa. Mies ri tule ottamaan enempää vastuuta, huomattu on, mutta eipä tässä olisi oikein voimia erotakaan ja tiedän, että eron jälkeen mies ei juurikaan lapsia luokseen ottaisi, ainakaan yöksi.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskollani oli ja on sama tilanne. Oli työtön, kouluttamaton 80-luvun alussa, mies myös työtön. Syntyi kaksi lasta. Mies ei koskaan kotona. Onneksi älysi laittaa lapset hoitoon ja mennä töihin. Opiskeli laitosapulaiseksi. Teki vuosikymmenet töitä. Mies välillä töissä ja välillä työtön. Jäi nyt eläkkeelle ja ihmettelee, kun mies ei ole koskaan kotona. Eli sama meno vaan jatkuu. Toista ei voi muuttaa.
Mene sinäkin ap opiskelemaan ja töihin.
Minulla on koulutus jo. Ja olen ollut ennen lapsia töissä kyllä.
apSitten vaan sitkeästi haet töitä ,opiskelet uuden ammatin tai alat yrittäjäksi.
Niinhän minä teenkin, että sitkeästi haen töitä. Ja uskon kyllä joskus työllistyväni. Eikö se käynyt jo ilmi ke
Tämä siis oli ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskollani oli ja on sama tilanne. Oli työtön, kouluttamaton 80-luvun alussa, mies myös työtön. Syntyi kaksi lasta. Mies ei koskaan kotona. Onneksi älysi laittaa lapset hoitoon ja mennä töihin. Opiskeli laitosapulaiseksi. Teki vuosikymmenet töitä. Mies välillä töissä ja välillä työtön. Jäi nyt eläkkeelle ja ihmettelee, kun mies ei ole koskaan kotona. Eli sama meno vaan jatkuu. Toista ei voi muuttaa.
Mene sinäkin ap opiskelemaan ja töihin.
Minulla on koulutus jo. Ja olen ollut ennen lapsia töissä kyllä.
apSitten vaan sitkeästi haet töitä ,opiskelet uuden ammatin tai alat yrittäjäksi.
Niinhän minä teenkin, että sitkeästi haen töitä. Ja uskon kyllä
Eroa sitten.
Oletteko keskustelleet miehen kanssa tilanteesta? Mitä mies sanoo asiaan? Onko hän halukas vaikuttamaan tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet miehen kanssa tilanteesta? Mitä mies sanoo asiaan? Onko hän halukas vaikuttamaan tilanteeseen?
Ollaan juteltu. Ei hän ole halukas vaikuttamaan tilanteeseen, on vain tyytyväinen kun minä hoidan lapset ja hän voi mennä menoissaan. Hän ei halua erota, mutta tietää että minä en helposti eroa ennen kuin saan töitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko keskustelleet miehen kanssa tilanteesta? Mitä mies sanoo asiaan? Onko hän halukas vaikuttamaan tilanteeseen?
Ollaan juteltu. Ei hän ole halukas vaikuttamaan tilanteeseen, on vain tyytyväinen kun minä hoidan lapset ja hän voi mennä menoissaan. Hän ei halua erota, mutta tietää että minä en helposti eroa ennen kuin saan töitä.
ap
Kuulostaa siltä, että olette jo henkisellä tasolla eronneet, kumpikaan ei vain ole ottanut ratkaisevaa ensimmäistä askelta. Mielenterveytesi on aika koetuksella tuollaisessa tilanteessa. Olisiko ensihätään mahdollista hakeutua vaikka terveyskeskukseen lääkärin tai sairaanhoitajan kanssa juttelemaan asiasta. Saisit ajatuksiasi järjestykseen ja kenties lisävoimia hakea eroa ja järjestellä asioitasi. Myös sosiaalitoimistosta voi hakea apua, kun voimat ovat lopussa. Mielenterveys voi helposti ratkeilla eikä sitä edes huomaa, ennen kuin romahtaa kokonaan. Miehen kanssa tuskin kannattaa enää elätellä toivetta mistään kannattelevasta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä erosin tuollaisesta miehestä kun lapset oli 4 ja 7v. Ja olin työtön silloin, minulla oli kyllä koulutus olemassa. Ei ole helppoa, mutta sä selviät kyllä, ap.
Tiedän kyllä useamman tapauksen, jossa ero on tuonut helpotuksen, vaikka molemmat p. a. Yksinhuoltajana tukien varassa pärjää Suomessa hyvin, jollet ole ripsipidennys/geelikynsi/väripää/tatska biletys/siiderityyppi vaan jalat maassa/järki päässä ja mahdollisesti vielä kätevä käsistäsikin.
Päiväkoti auttaa paljon. Tuskin työnhakuun menee 8 tuntia joka päivä. Tee jotain mielekästä ja kehittävää silloin. Mene nukkuun aika pian lasten kanssa samoihin aikoihin, jotta saat tarpeeksi unta.
Eron jälkeen isä voisi hakea lapset päiväkodista muutamana päivänä tai vuoroviikoin ja palauttaa sulle iltatoimiin, jollei yön yli halua pitää. Näin saisit lisää omaa aikaa.
Lapsesi alkavat olla mukavan ikäisiä. Vuosi vuodelta oma aikasi lisääntyy, kun lapset alkavat mennä omia menojaan.
Huono parisuhde syö sinua ja tekee sinut kiukkuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita lapset lastenkotiin välillä niin saat levätä.
Voisikohan miehen laittaa välillä jonnekin muestenkotiin, tarvitsisin välillä saada levätä hänestä.
ap
Eikö riitä että mies käy baarissa välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuule. Sinulla on asennevika. Jos lapset on päiväkodissa, sinulla on enemmän aikaa kuin tarvitset. Et osaa olla kiitollinen siitä, että sinulla on terveet, sinua rakastavat lapset. Aina miehet ovat tuollaisia, itsekeskeisiä menijöitä. Johtuu testosteronista. Jos et saa töitä, opiskele. Kehitä itseäsi. Mene ulos luontoon. Siivoa kotia. Lopeta marina ja tee kiitollisuuspäiväkirjaa iltaisin. Olen kyllästynyt typeriin valittaviin ihmisiin, joilla on hyvät ainekset ihanaan elämään.
Tekeekö kodin siivoaminen onnelliseksi?
Minä olisin ainakin onnellinen jos joku siivoaisi kotini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen pahalla tuulella kahdesta syystä:
- oon ollut 24/7 lasten (tai lapsen) kanssa monta päivää putkeen ilman mitään omaa hengähdystaukoa. Esim. päiväkodin lomat, jolloin lapset ovat olleet kotona.
- laihdutan
Voi olla, että eroamisen jälkeen olisit hyvinvoivempi ja onnellisempi, kun ei olisi epäoikeudenmukaisuuden tunnetta lusmumiehestä koko ajan.
Onko teil avioehtoa? Istuta mies alas ja laskekaa elarien määrä jostain netin laskurista. Kerro, että ellei mies ala osallistua vastuunkantoon, otat eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että eroamisen jälkeen olisit hyvinvoivempi ja onnellisempi, kun ei olisi epäoikeudenmukaisuuden tunnetta lusmumiehestä koko ajan.
Onko teil avioehtoa? Istuta mies alas ja laskekaa elarien määrä jostain netin laskurista. Kerro, että ellei mies ala osallistua vastuunkantoon, otat eron.
Mies on työssäkäyvä, mutta pienipalkkainen, eli isoja elareita ei tulisi lapset häneltä saamaan. Meillä on tosiaan jo nyt rahasta tiukkaa ja pieni asunto (asutaan Helsingissä, jossa vuokrataso on korkea) eli nytkään ei ole elintaso korkea ja eron jälkeen varmaan molemmilla vielä matalampi. Avioehto on, tosin molemmilla on aika sama eli pieni määrä omaisuutta eli avioehdolla ei ole juurikaan vaikutusta edes. Mies tietää kyllä että mietin eroa hänen tekemättä jättämisten vuoksi. On sanonut ettei halua erota.
ap
Tottakai olet huonolla tuulella, jos parisuhde on huono ja olet ihan uupunut vastuuseen. Oudompaa olisi olla hyvällä tuulella.
Jos nyt kysyt neuvoa miten olla paremmalla tuulella, niin parisuhde olisi kyllä pakko saada paremmaksi. Mitä itse voisit tehdä, että se paranisi?
Ja käytä hyvällä omallatunnolla lasten päiväkotiaikaa omaan hyvinvointiisi: käy lenkillä, uimassa, tapaa ystäviä, lue, nuku päikkärit mikä vain tuo iloa ja hyvää oloa.
Niinhän minä teenkin, että sitkeästi haen töitä. Ja uskon kyllä joskus työllistyväni. Eikö se käynyt jo ilmi ketjussa aiemmin? Tämä aloitus koskee pahantuulisuutta. Ei työnhakua.