Ylen juttu kiiltokuvavanhemmuudesta

Minusta tuo juttu oli todella outo ja oudosti kirjoitettu. Valitut esimerkit olivat ihan kummallisia. Aiheena tuo on ihan tosijuttu, että vanhemmat kokevat paineita lapsen opettamisesta monenlaiseen, ja suosituksia on joka lähtöön. Mutta ei kai nyt kovinkaan moni ajattele melkein kuusikymppisen Matin tavoin, että "Sivistyksen mittareita ovat mm. latinan ja klassisen kreikan edes välttävä osaaminen, maailmankirjallisuuden klassikoiden tunteminen, virheetön äidinkielen kieliopin tunteminen, kotimaansa historian hallinta sekä laaja sanavarasto."

Kyllä minäkin luen meidän päiväkoti-ikäiselle joka päivä kirjoja, kerron ja selitän asioita, opettelemme tähtikuvioita, piirtämistä ja eri taitoja. Joskus koen asiasta jopa paineita, esim. kun en ole tykännyt viedä uimahalliin ja mielestäni uimataito olisi todella tärkeää oppia. Mutta että pitäisi latinaa ja kreikkaa ajatella, niin ei nyt taida olla toimittajalla tai Matilla kovin realistiset käsitykset nykyvanhempien elämästä kuitenkaan.

Jotenkin aika ylimielisen tuntuisia ihmisiä osa noiden sitaattien tyypeistä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo juttu oli todella outo ja oudosti kirjoitettu. Valitut esimerkit olivat ihan kummallisia. Aiheena tuo on ihan tosijuttu, että vanhemmat kokevat paineita lapsen opettamisesta monenlaiseen, ja suosituksia on joka lähtöön. Mutta ei kai nyt kovinkaan moni ajattele melkein kuusikymppisen Matin tavoin, että "Sivistyksen mittareita ovat mm. latinan ja klassisen kreikan edes välttävä osaaminen, maailmankirjallisuuden klassikoiden tunteminen, virheetön äidinkielen kieliopin tunteminen, kotimaansa historian hallinta sekä laaja sanavarasto."

Kyllä minäkin luen meidän päiväkoti-ikäiselle joka päivä kirjoja, kerron ja selitän asioita, opettelemme tähtikuvioita, piirtämistä ja eri taitoja. Joskus koen asiasta jopa paineita, esim. kun en ole tykännyt viedä uimahalliin ja mielestäni uimataito olisi todella tärkeää oppia. Mutta että pitäisi latinaa ja kreikkaa ajatella, niin ei nyt taida olla toimittajalla tai Matilla kovin realistiset käsitykset

Lähes kuusikymppinen Matti on oikeilla linjoilla. Itse tosin olen alkanut opettelemaan latinaa vasta yli kolmekymppisenä...

Vierailija kirjoitti:

Lähes kuusikymppinen Matti on oikeilla linjoilla. Itse tosin olen alkanut opettelemaan latinaa vasta yli kolmekymppisenä...

 

Ymmärsin jutun käsittelevän alaikäisten lasten vanhempia, joten nuo latinahöpötykset kuulostivat todella kaukaa haetuilta aiheeseen nähden. 

Muistatteko Satuhäät -ohjelmasta nää tyypit, jotka kutsuivat itseään kiiltokuvapariksi?



- Me olemme kiiltokuvapari, Karoliina kertoo kameroille.



https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/201808272201162727

Matti taisi laskia leikkiä, mutta irvailu otettiin todesta. Matti Klinge-vainaa olisi kyllä sanonut noin ihan tosissaan.

Jos toisena vaihtoehtona on täydellinen tietämättömyys historiasta, kulttuurista, yhteiskunnasta... näitä aika paljon tulee nykyään vastaan, ylintä tietämystä on joidenkin tubettajien ja ankkahuulisten edesottamukset ja ehkä jopa jotkut muoti-/trendijutut. 

Pahinta on vanhemmat, jotka yrittävät itse opettaa lapselleen englantia puhumalla sitä kotona. Yksittäisenä kasvatustekijänä antaa kaikkea muuta kuin sivistyneen kuvan ihmisestä, siinä ei ole ymmärretty ihan perusasioita kielten oppimisesta. Lapsen pitäisi antaa oppia yksi kieli kunnolla, ja jos haluaa kuunteluttaa kieltä nuorena, niin puhujan pitäisi olla äidinkielinen. Niin kaksikielisiksi opitaan: molemmat vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltään lapsille.

Sivistyksen sijaan näistä suorittajista tulee mieleen vain keskiluokkainen pyrkyriys. 

No klassikkokirjoja, tällä hetkellä vielä lastenkirjoja, yritän lukea lapsilleni.

Minun lapseni ovat jo aikuisia, mutta kyllä minä puhuin yhteiskunnallisista asioista heille. Syynä ei tosin ollut sivistäminen, vaan se, etten tiennyt mistä olisin puhunut. Ei siitä koulustakaan viitsi koko aikaa udella. 

Pienenä luin myös vaikeampia kirjoja ääneen. Niitä vanhoja. Mutta ei siinä mitään tavoitetta ollut. Kunhan oli minun vanhojani. 

Molemmilla pojilla oli täysi-ikäisiksi tultuaan  huikea sanavarasto ja yleissivistys. Mutta ei se nyt onnellisuutta lisännyt. Toinen jopa masentui pahasti. 

Luin tuon jutun. Oli tosi ahdistava, miten perfektionismi ajaa ihmisiä eteenpäin. Millään muulla ei ole loppupeleissä merkitystä kuin sillä, että lapsi kasvaa tunne-elämältään tasapainoiseksi. 

Tällainen suorittajavanhemmuus on pelottavaa. Ei huomioida lapsen ikätasoa ollenkaan. Mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun lapsi huomaa aikuisen valehdelleen, ettei heidän tv:stään tule muuta kuin luontodokumentteja. 

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on vanhemmat, jotka yrittävät itse opettaa lapselleen englantia puhumalla sitä kotona. Yksittäisenä kasvatustekijänä antaa kaikkea muuta kuin sivistyneen kuvan ihmisestä, siinä ei ole ymmärretty ihan perusasioita kielten oppimisesta. Lapsen pitäisi antaa oppia yksi kieli kunnolla, ja jos haluaa kuunteluttaa kieltä nuorena, niin puhujan pitäisi olla äidinkielinen. Niin kaksikielisiksi opitaan: molemmat vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltään lapsille.

 

Sivistyksen sijaan näistä suorittajista tulee mieleen vain keskiluokkainen pyrkyriys. 

Minä puhun lapsille englantia ylläpitääkseni heidän kielitaitoaan. Lasten isän äidinkieli oli englanti, minun äidinkieleni on suomi ja englanti. Aluksi lasten isä puhui lapsille englantia ja minä suomea. Lasten isän kuoleman jälkeen kuitenkin halusin, että lasten kielitaito pysyy yllä myös sen englannin osalta, ihan jo siksikin että voivat olla tekemisissä isovanhempien ja muiden sukulaisten kanssa. Vaikka isovanhemmat aktiivisesti olikin mukana, niin kaukana asuvien isovanhempien avulla se kielitaito ei olisi pelkästään pysynyt, koska lapset oli niin pieniä silloin.

Nyt lapset on kouluikäinen ja melkein kouluikäinen ja meillä puhutaan sekä suomea että englantia.