Milloin taaperon pitäisi nousta ylös???

Voit houkutella lastasi nousemaan ylös laittamalla jotain kiinnostavaa vähän ylemmäs, joka houkuttelee häntä yrittämään ylös päin. Tärkeää on, että itse olet vierellä, jotta hän ei pääse kaatumaan ja säikähdä tästä (ja lopeta yrittämistä). Kun hän tavoittelee esinettä tms. voit " kädestä pitäen" ohjata häntä nousemaan. Siis otat häntä kiinni käsistä ja jaloista, siirrät häntä siten kuin normaalistikin nousisi ylös. Näin hän oppii sen oikean kaavan.



Et varmasti ole tehnyt mitään väärin hänen kohdallaan. Toiset oppivat hitaammin ja toiset nopeammin. Kaikki ajallaan :-).

ei teillä vielä kiirettä ole.

Meillä tytöllä tälläinen kehitysvauhti:

- ryömiminen taaksepäin 8kk

- ryömiminen eteenpäin 9kk

- nousi itse istumaan 10kk

- peppukiito alkoi 10.5kk iästä

- nousi tukea vasten seisomaan 1v1kk

- otti tukea vasten askeleita 1v3kk

- ensiaskeleet ilman tukea 1v4kk

Tämän jälkeen seurasi kävelylakko. Kävelemään lähti kunnolla kun ikää oli 1v8,5kk! Eli tämä tapahtui kuukausi sitten. Nyt juoksee ja kävelee takaperinkin. Eli en usko että teilläkään mitään huolta on! Meitä ei vaan huvittanut kävellä vaikka taidot ehkä löytyivät.

Ja et taatusti ole mitään väärin tehnyt. Mutta jos asia huolestuttaa niin voit tietysti käydä vaikka kerran yksityisesti fysioterapeutilla hakemassa vinkkejä harjoitteluun. Lasten lääkäriasemilla on varmaan tällaisiin asioihin perehtyneitä fysioterapeutteja. Neuvolastakin voi tietty lähetettä pyytää....

Pakko kommentoida ensiksi, että älä missään nimessä itseäsi syyllistä! Et varmasti ole tehnyt mitään väärin. Aina vaan parempi mitä enemmän pientä vauvaa pitää lähellään ja kanniskelee - läheisyyttä ne kuitenkin eniten tarvitsevat pieninä.



Kaikki tottakai oppivat ajallaan ja tuskin mitään hätää on. Mutta ainakin omalla näppituntumallani lapsesi liikkumaan oppiminen on hiukan keskimääräistä hitaampaa. Tämän takia ottaisin ilman muuta asian puheeksi 1-vuotisneuvolassa. Vaikka neuvolan täti ei näkisi asiaa minään ongelmana, voithan silti kysyä, josko saisit lähetteen fysioterapeutille, kun asia sinua kovasti vaivaa. Itse kävimme meidän kuopuksen kanssa 8-kuisena kaupungin (Tampere) fysioterapeutilla varvastamisen takia ja oli kyllä valtavan antoisa käynti. Tottakai hän ensisijaisesti katsoi noita jalkoja, mutta teki samalla kartoituksen muutenkin tytön liikkumisesta. Hän teki arvionsa, koska tyttö rupeaa seisomaan ilman tukea ja kävelemään: ovat pitäneet aika hyvin paikkansa. Fysioterapeutti pystyisi varmasti heti analysoimaan teidän tytön tilanteen ja jos jotain treenitapoja on, saisit heiltä hyvät neuvot.



Meillä on ollut esikoispojan kanssa hiukan viivästymistä puheessa. 3-vuotisneuvolassa asia tuli puheeksi, kun pojan kaikesta puheesta ei ulkopuolinen saa kunnolla selvää. Neuvolan täti otti asian puheeksi ja varovaisesti kysyi, miltä minusta tuntuisi käydä pojan kanssa puheterapeutilla. Aivan ehdottomasti olimme heti sillä linjalla, että ilman muuta mennään, jos hänkin näki pientä viivästymistä tilanteessa. Olemme huomenna menossa ja itse odotan käyntiä kovasti. Olen sitä mieltä, että jos joku asia vaivaa mieltä, kannattaa ehdottomasti käydä jututtamassa asiantuntijaa. Joko kunnan puolelta (jos saa lähetteen) tai sitten vaikka ihan yksityisesti, kuten joku jo ehdottikin. Saa itselle varmuuden tilanteesta ja noista käynneistä saa varmasti paljon irti, vaikka mitään " vikaa" ei olisikaan. Ja tosiaan saa itselle tietoa, miten näitä asioita voi harjaannuttaa lapsen kanssa yhdessä.



Sitten vielä kommentti tähän kehitysasiaan. Kannattaa pitää mielessä, että täällä kun on " osaamisketjuja" , niitä kannattaa katsoa pienellä varauksella. Monesti niihin ketjuihin vastaavat ensisijaisesti äidit, joiden lapset ovat erityisen kehittyneitä juuri kysytyllä alueella. Ja monesti me äidit saatetaan myös antaa hiukan positiivisempi kuva lapsen osaamisesta kuin se oikeastaan on :).



Tsemppiä!

Kantamisella ja sylissä pidolla ei todellakaan ole mitään motorista kehitystä hidastavaa vaikutusta.

meillä on siitä esimerkki kotona. Tyttöä ei pidetty lattailla juurikaan ekan neljän kuukauden aikana ja kunnolla alkoi viihtyä, vasta kun oppi ryömimään, öö oiskohan ollut 7 kk iässä. hän lähti aikaisin kävelemään ja on muutenkin aikamoinen menijä.

Lapset kehittyvät eri asioissa eri tahtia, ilman, että se näkyy myöhemmin minkäänlaisina eroina.

kaikki aikanaan ja omaan tahtiin. muihin ei saa liikaa verrata.



on ihan normaalia oppia kävelemään vasta 1v5kk- 2,5v! eikä kantamisesta todellakaan saa syyllistyä!



hyviä vinkkejä on jo esitetty. yksi lisää: jos lapsesi vielä mahtuu pomppukeinuun, voisi sitä koittaa. vahvistaa jalkalihaksia ja totuttaa pystyasentoon. ehkä?



hyvää jatkoa teille ja kärsivällisyyttä :)

, ja alkoi jouluviikolla huimasti etenemään näissä jutuissa! Siihen asti vain ryömi eteenpäin, eikä ollut mitään intoa ylöspäin, mutta nyt tyylin viikossa oppi pääsemään itse ilman tukea tai apua istumaan, nousee tukea vasten polvilleen, ja siitä joskus seisomaankin.



Itsekin olin jo aika epätoivo, kun ihan kaikki nuoremmatkin vauvelit jo osas istua ja nousta tukea vasten jne, mutta näköjään toisilla se vaan ottaa enempi aikaa. Odottele vaan rauhassa!!!

Meillä oli myös sama tilanne. Poika ei alkanut millään ryömimään, ei noussut istumaan,ei kontannut... Istumaan nousi n. 11kk ja samoihin aikoihin alkoi ryömimään takaperin. Vuoden ikäisenä alkoi konttaamaan ja 1v3kk kävelemään.

Mitkään houkutukset ei aluksi auttaneet,mutta sitten eräänä päivänä lähti ryömimään kaukosäädintä kohti. Nousemista harjoiteltiin aluksi ihan matalan laatikon päälle. Esim. nurinpäin käännetty säilytyslokero. Siitä sitten pikkuhiljaa. Itseasiassa nousi ensin tukea vasten seisomaan ja vasta myöhemmin oppi tekniikan istumaan nousua varten. (se olikin aika hassu.. Ensin seisomaan nallekävely asentoon josta peruutettiin käsillä niin kauan että pyllähti pepulleen :)

Meillä neuvolassa oltiin kans tyyräämässä fysioterapiaan,mutta kun itsellä oli tunne että kohta lähtee niin en halunnut. Sanoivat että kävelyä odotellaan 1v6kk asti.

Meidan pienin alkoi tukevasti istua siina 8kk iassa. 10kk iassa ei viela kontannut, eika noussut ylos. Sitten yhtakkia viikon sisalla (kun oli siina 10 ja 11kk valilla, en muista ihan tarkkaan) oppi seka nousemaan istualleen itse seka nousemaan kontilleen, ja siita viikon sisalla konttaamaan. Ei vetanyt itseaan ylos seisomaan ennen kuin siina vuoden vanhana, ja vihdoin 14kk vanhana otti kavelyaskelia. Kuulostaa, etta lapsesi on nailla linjoilla myos, ehka ihan pikkuisen hitaammin liikkeelle lahteva. Koska asia kovasti tuntuu sinua huolestuttavan, niin pyyda ihmeessa neuvolasta lahete vaikkapa juuri fysioterapeutille arviointiin. Ei siksi, etta uskoisin lapsellasi olevan mitaan vikaa/hataa, mutta itsesi takia, ettet turhaan huolehdi. Ja minusta aina jos aidilla on huolta, niin kannattaa kylla yrittaa ottaa asiasta selvaa ja saada " asiantuntijan" mielipide. Semmoinen kysymys viela, etta kaantyyko han masulta selalle ja selalta masulle kun on lattialla?

Meillä myös hidasliikkuja ikää 1v3kk, joka juuri tänään käveli ensimmäisen kerran itsekseen " pitkän" matkan eli peräti 2-3 metriä =) Alusta lähtien on motorinen kehitys ollut hitaan puoleista ja keskitytty enemmän puhumispuoleen...



Eräs ammattitaitoinen terkkari sanoi minulle, että siinä vaiheessa voidaan huolestua jos 1.5v ei nouse edes seisomaan, joten aikaa teillä vielä on!!!!



Lasten kaikenlainen harjoittaminen ei mielestäni palvele kuin vanhempia, jotka kiihkeästi haluavat lastensa oppivan asioita. Mikäs siinä, mutta kaikki eivät ole samanlaisia, kyllä lapsi oppii luonnostaan normaaliin kehitykseen kuuluvat asiat ajan kanssa! Kyllä se siitä, mutta odottavan aika on pitkä ja sitähän tämä vanhemmuus on =D

Kuopus li 8kk kun kääntyi mahalleen, lähti ryömimään noin 10 kk ikäisenä, siinä päikkeilla oppi myös istumaan tuetta. Ei itse noussut istumaan eikä varannut yhtään jaloilleen. Vuoden ikäisenä minä huolestuneena vein lastenneurologille, joka tarkkaili liikkumista (eli ryömimistä), ja sanoi että liikeradat ovat hänen mielestään kunnossa, ja vauva leikki toisella kädellään kylkiasennossa (siis oli vatsallaan ja nosti toista kättä korkealle yös leikkiessään), se oli hyvä merkki. Silloin käski tulla 1v2kk uudelleen ellei edistymistä ole tapahtunut.



Seuraavalla viikolla neurologikäynnistä vauva alkoi kontata, muutaman viikon päästä seistä tukea vasten. 1v3kk alkoi kävellä tukea pitkin ja taaperokärryn känssa. Nyt ikää on 1v6kk, ja pari päivää sitten tyttö otti muutaman ensimmäisen askeleen ilman tukea :o) Ei vielä oikeastaan edes seiso ilman tukea, mutta tyttö vain jatkoi kävelyä kun päästin kädestä irti ja isi oli vähän matkan päässä ottamassa kiinni.



Itse epäilin hitauden syyksi lonkkaluksaatiota, joka vauvalla todettiin synnytyslaitoksella, mutta se parani valjashoidolla viidessä viikossa. Neurologikin sanoi että lonkat ovat täysin kunnossa. Paljon olen tyttöä vauvana kantanut liinassa mutta paljon hän on ollut lattiallakin, hän viihtyi siinä niin hyvin isosiskon touhuja katselemassa ja oli tyytyväinen. Makoili vain selällään kun ei edes yrittänyt kääntyä vatsalleen. Vaikka temperamenttia tytöstä löytyy tietyissä tilanteissa niin että äitiä hirvittää, tässä asiassa hän näyttää olevan tyytyväinen hitaaseen etenemiseen.



Onhan tämä turhauttavaa kun lapsi on niin hidas liikkumisasioissa, mutta onneksi tämä on toinen lapsi enkä enää stressaa ihan niin paljon.



Pyydä ihmeessä lähete fysioterapiaan neuvolasta jos olet huolissasi, tai vie yksityiselle erikoislääkärille. Todennäköisesti mitään vikaa ei lapsessasi ole, mutta saat siitä hiukan mielenrauhaa kun ammattilainen kertoo sen!

sellaisia lähetteisitä kun ei kauheen helposti anneta vaan mielummin toisinpäin - eikö ole kuitenkin ihan hyvä antaa asiantuntijan varmistaa, että kaikki on ok ja saada vaikka jotain vinkkejä - ettei tarvi sitten jälkeenpäin harmitella, että kun ei ajoissa asialle tehty mitään, jos jotain ongelmia ilmenisi. Noi motoriset jutut; konttaamiset ovat kuitenkin yhteydessä moneen muuhun asiaan, jopa lukemaan, oppimiseen.

Anteeksi en tällä halua AP:ta lisää huolestuttaa - hänellä on selvästi homma halussa. Vaan iskee vaan aina korvaan nuo kommentit, että en vie lastani terapeutille, kun itse olen alan paras asiantuntija....

Kiitokset kaikille kannustavista viesteistä!! Tilanne on siis se, että tyttö on muilta osin motorisesti kehittynyt ihan aikataulussa: käännyttiin vatsalle ja takaisin siinä 4-5 kk iässä, ja yritystä pystyyn päin oli kova vielä muutama kuukausi sitten, kunnes alkoi siis tämä mainitsemani korvakierre. Ja tyttö siis lähti ensin kierien lliikkeelle (siinä noin 7 kk ikäisenä), ja sittemmin on oppinut ryömimään. Konttaamaan ei ole lähtenyt, ja olen kyllä tietoinen konttauksen merkityksestä - tutkimuksia on tosiaan tehty lu-ki häiriöiden esiintymisen ja konttaamisen puuttumisen yhteydestä. Jotenkin sitten siis huomasin, että tahtoa ei enää pystyyn päin ollut, kun ongelmia korvissa oli jonkin aikaa ollut. Viihtyi kyllä vielä muutamia viikkoja sitten lattialla oikein hyvin, mutta nyt on tyytymättömyyttä ilmassa... Hankimme hänelle sellaisen kävelytuolin jokin aika sitten, jotta hoksaisi kuinka kivaa pystyssä on olla. Tämän kai hoksasikin, kun nyt ei jaksaisi olla lattialla ollenkaan. Ja tässähän tämä paradoksi onkin: oppia ei voi, ellei harjoittele :(

Niin ja itseäni on ehkä kaikkein eniten hämmentänyt se selkeä motivaation lopahtaminen tuohon yrittämiseen. Jotenkin pikkuinen on taas palannut äidin sylivauvaksi...

Tottakai neuvolassa tästä puhun ja ilmoielin kaiken avun vastaan otan (ssis jos saisimme lähetteen sinne fysioon), mutta kirjoitin siis tänne nyt ennen sitä neuvolaa kun tuo huoli kasvoi niin isoksi ja neuvola vasta parin viikon kuluttua. Nyt on kuitenkin kevyempi olo jo, kun näitä tarinoita kuuli - en siis ole ihan yksin asian kanssa ja oli helpottavaa kuulla että muutkin Matti ja Maija Myöhäiset ovat tästä vaiheesta yli päässeet ; D

Eli siis lähetteen olisivat antaneet silloin 1v6kk jos ei olisi silloin kävellyt. Enkä minä taas oikein ymmärrä tätä näillä palstoilla liikkuvaa suvaitsemattomuutta. Eikö riitä että kertoo jokainen vain sen oman kokemuksensa vaan pitääkö aina alkaa arvostelemaan toisten tekemisiä. Varsinkin kun asiat ei todellakaan aina ole niin yksinkertaisia kun näissä lyhyissä vastauksissa tulee kerrotuksi.(voisin meidän neuvolan tätistä kertoa pitkänkin sepustuksen joka valoittaisi asiaa)



Yritin vain jakaa oman kokemukseni asiasta. Kiitos teidän kaikkien ihanien ihmisten, en jatkossa vaivaudu.

Tsemppiä kuitenkin kysyjälle koska samasta asiasta olin huolissani. Meilläkin hitaasti lähti liikkeelle ja nyt jo juostaan ja tanssitaan. Poika on nyt jo 2 vuotias.

meillä täällä vipeltää hidas oppija myös. Me saatiin 1v 3kk neuvolasta lähete fysioterapiaan. 1v neuvolassa sanottiin vielä et katsellaan. Silloin ryömi ja oli oppinut juuri nousemaan istumaan. Konttaaminen vielä hakusessa.

Konttasi kun mentiin 1v4kk iässä fysioterapiaan ja pari kertaa oli noussut huomaamattamme pystyyn. Saimme neuvoja kuinka opetella lapsen kanssa nousemista. Viikossa lähti nousemaan tukea vasten ja jopa liikuttamaan jalkojaan. Saimme myös ohjeeksi käyttää sisäkenkiä. Parin viikon päästä käveli yhden sormen varassa ja joskus jopa muutaman askeleen ilman tukea, joskus jopa muutamia metrejä silloin kun huvitti. Ja tätä tapahtui harvoin. Temperamenttinen tyttö. Osasi muttei viitsinyt. Sillä käynnillä todettiin että tyttö on täysin valmis kävelemään kunhan vain haluaa. Ollaan pidetty taukoa vähän yli kuukausi ja nyt meillä juostaan. Joka päivä tyttö kävelee enemmän kuin on lattialla. Ikää hitusen päälle 1v6kk. Mennään ensi viikolla kontrollikäynnille kun jo osataan kävellä. Tarkistetaan jalkojen asento. Toinen jalka menee vinoon pahasti. Katsotaan mitä sille tehdään.

Mutta kokonaisuudessa kehitys voi sitten mennä hujauksessa eteenpäin. Turhautumista meilläkin on ollut ja paljon kun haluja tehdä olisi ollut taitoja enemmän. Ja mitä vanhemmaksi lapsi pääsee sitä varovaisemmaksi hän tulee kaatumisista. Se hidastaa vielä.

Pysyykö tyttösi jalkojen varassa tuettuna jos nostat seisomaan? Meille neuvottiin silloin että pitäisi vaipat vaihtaa ja pukemiset hoitaa pystyasennossa. Se vahvistaa jalkoja ja lantion aluetta. Lisäksi nostettiin tukea vasten seisomaan ja mielenkiintoista tekemistä nenän eteen. Nämä toimivat toki vain jos lapsi pysyy ylipäätään tolpillaan.

Puhu neuvolassa, mutta vuoden vanhaa ehkä vielä seurataan. Jos kuitenkin pääsette fysioterapiaan niin menkää ihmeessä. Sieltä saa hyviä neuvoja miten kannustaa lasta. Ja loppuviimein meilläkään ei tehty kuin muutama kerta harjoituksia niin tyttö hoksasi idean ja rupesi harjoittelemaan itsekseen.

Tunnen henkilöitä (sekä lapsia että aikuisia), jotka eivät ole kontanneet, eikä mitään luki- ym. häiriöitäkään esiinny, pikemminkin päinvastoin :) Meidän esikoisemmekin oppi konttaamaan ja nousemaan istumaan vasta yli vuoden iässä. Osasi kuitenkin istua hyvin jo aiemminkin. Neuvolassakaan ei oltu huolissaan, sanottiin vaan, että on niin yksilöllistä.

alkoi liikkuminen melko myöhäisessä vaiheessa...ainakin neuvolantätin mukaan. Kääntyi (meidän nähden) 4kk ikäisenä vatsalleen, mutta sitten löysi varpaat ja kääntyminen jäi. Muistaakseni 6kk neuvolassa saimmekin sitten lisäkäynnin neuvolaan 7kk iälle, juuri sen takia ettei vielä kääntynyt. Kuitenkin 6,5kk ikäisenä oli hammasryhmä-neuvola ja siellä tyttö jo näytti miten kääntyy.. Huoh.. siitä huolimatta meidän piti mennä parin viikon päästä uudestaan neuvolaan näyttämään tuo taito.



Istumaan nousi 9kk iässä ja tukea vasten seisoi 10kk.10kk neuvolassa lykättiinkin sitten jo käteen konttausharjoitusmoniste.. Koska tyttö vasta nousi konttausasentoon, muttei kontannut, vaikka siis jo nousi seisomaan tukea vasten. Tässä vaiheessa itse ajattelin että lähtee varmasti kohta kävelemään ja konttausvaihe jää kokonaan välistä.



Ei kuitenkaan vielä kävellyt (kuin tuen kanssa) 1v. neuvolassa, joten nyt siis seuraava ylimääräinen käynti on 1v3kk, vaikka 2viikkoa 1v. neuvolan jälkeen tyttö käveli jo useita metrejä..



Minua ei tytön liikkumattomuus niin kovasti huolestuttanut, koska itsekin lähdin kävelemään 1v.3kk ja siskoni oli 2v. kävellessään tuetta (kävi tosin fysioterapiassa)



Mutta olen myös huomannut että nykyään (siis ainakin meidän neuvolassa) kaiken pitäisi tapahtua niinkuin kirjoissa ja kansissa on.. Jostainhan ne keskiarvon ääripäätkin pitää kuitenkin saada, eikä se tarkoita automaattisesti tietenkään sitä että jotain olisi vialla.



Onhan se tietysti hyvä että tarkkaillaan ja puututaan jos jotain on vialla, mutta tuollainen liika kiirehtiminenkään (neuvolasta päin) ei ainakaan minusta henk. koht. tunnu yhtään mukavalta. Tulee sellainen olo että on jotain vialla, ja alkaa väkisinkin huolestuttaa. Onneksi tyttö on muuten iloinen, todella vilkas, puhuu useita sanoja yms.



Meni hiukan ehkä ohi aiheen, mutta siis yritykseni oli sanoa (niinkuin moni muukin edellä) että vaikka alku olisi " hidasta" liikkumaan lähdön kanssa, voi lapsi tehdä sitten yhtäkkisen pyrähdyksen liikkeelle lähdössä.



Nimim. 1kk päästä lisäkäynti kävelystä vaikka tyttö jo juoksee...