Kokemuksia vieraannuttamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että jokainen etävanhempi voi katsoa peiliin. Miten käykin niin, että heti eron jälkeen vain välit etääntyy? Yleensä etävanhempi (yleensä isä) vain huitelee eron jälkeen viettämässä sinkkuelämää eikä edes yritä pysyä siinä lasten arjessa mukana ja tavata säännöllisesti. Voi myös kieltäytyä lastenvalvojan luona sopimasta elatuksesta eikä anna rahaa.

Sitten joku päivä vain tupsahtaa oven taakse "Hei nyt olisi yksi ilta aikaa olla isä". Kun lähivanhempi sanoo ettei onnistu, vaan pitää olla sopimus niin sitten häivytään ja huudetaan vieraannuttajaksi ja asia jää siihen. Ei edes haluta yrittää. 

Hirtä ITTES SIKA!

No kerrohan tarinasi, jos helpottaisi... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että jokainen etävanhempi voi katsoa peiliin. Miten käykin niin, että heti eron jälkeen vain välit etääntyy? Yleensä etävanhempi (yleensä isä) vain huitelee eron jälkeen viettämässä sinkkuelämää eikä edes yritä pysyä siinä lasten arjessa mukana ja tavata säännöllisesti. Voi myös kieltäytyä lastenvalvojan luona sopimasta elatuksesta eikä anna rahaa.

Sitten joku päivä vain tupsahtaa oven taakse "Hei nyt olisi yksi ilta aikaa olla isä". Kun lähivanhempi sanoo ettei onnistu, vaan pitää olla sopimus niin sitten häivytään ja huudetaan vieraannuttajaksi ja asia jää siihen. Ei edes haluta yrittää. 

Hirtä ITTES SIKA!

No kerrohan tarinasi, jos helpottaisi... 

Että pääsisit taas lyötyä lyömään, älä unta näe SIKA!

Ap, petitkö kenties puolisoasi? Joo, pettäminen ei anna oikeutta vieraannuttamiselle, mutta olen omalle puolisolleni sanonut että ainoa tapaus jossa voisin mahdollisesti siihen syyllistyä, on se että jos hän minua pettäisi. Ensin pitää erota ja vasta sitten luoda uusi suhde toiseen. Kun tulee petetyksi, voi olla aika vaikea salata katkeruutta. Kyllä lapset sen vaistoaa, ja oletettavasti normaali ihminen tuossa tilanteessa on petetyn puolella. Voisi olla aika vaikea tuossa tilanteessa kannustaa lapsia suhtautumaan pettäjään ihan normaalisti, kun lapsetkin ovat vihaisia hänelle. Ja on siis ihan turha väittää ettei lapsikin suuttuisi pettäjälle. Oma kaverini katkaisi teininä kaikki suhteet isäänsä, joka petti hänen äitiään. Hänen oma päätös ja kannanotto asiaan.

Jos olet mies, niin sinut syyllistetään ja haukutaan täällä alimpaan helvettiin, täältä ei mitään vertaistukea mies saa etenkään tuollaiseen asiaan. T. saman kokenut mutta mies

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista, jos olet kunnon vanhempi ja oikeasti haluat lapset luoksesi. Jos lapsen etu ei toteudu toisen huoltajan luona niin se on peruste lähihuoltajuuden vaihtoon ja jopa yksinhuoltajuuteen. 

NISKALAUKAUS sulle!

Kokemusta on. 

Ja olen äiti, joka hoiti lapset 10 vuotta käytännössä yksin. Ei päihdetaustaa, mt-ongelmia, ei lasuasiakkuutta. 

Exä saanut pelolla ja lahjomisella lapset puolelleen ja olosuhteet vakiintuivat sen johdosta sinne, exä hankki myös lasuasiakkuuden joka oikeudessa katsotaan vakiintuneeksi tilanteeksi. 

Nämä kommentoijat eivät ymmärrä ilmiötä, on myös totta kai lapsen luontaista vieraantumista esim. pelottavasta vanhemmasta mutta toisen VANHEMMAN tekemä vieraannuttaminen ei ole sitä. Siihen ei auta sossut, käräjäoikeuden päätökset, ei mikään.

Voimia teille kaikille, jotka tätä maanpäällistä helvettiä tarpovat. 

On kokemusta äitinä ja se on ollut elämäni kauheinta aikaa. Olin se äiti, joka perheenä eläessämme oli vastuussa kaikesta, hoiti lapset, opetti heille perustaidot, käytti lääkärit, kävi vanhempainillat, oli mukana vanhempainkunnassa, tuki lapsia harrastuksissa ja oli pitämässä kahviota turnauksissa jne. Meillä oli lämpimät välit lasten kanssa ja vanhemmuus on ollut minulle elämäni tärkein tehtävä. Tein raskasta kolmivuorotyötä perhe-elämän ohella ja silti pyrin jaksamaan ja olemaan lapsille niin paljon läsnä kuin mahdollista. Lasten isä teki töitä milloin missäkin, eri paikkakunnilla jne. Kun hän tuli vapaille, alkoi isän vapaat eli ryyppääminen autotallissa. Vapaat viikonloput meni humalassa ja siitä toipuessa. Perhe-elämän velvollisuudet eivät isää koskeneet, hän oli kaiken sen yläpuolella. 

Juominen otti valtaa enenevästi ja miehen hankalan luonteen hankalat piirteet pahenivat jatkuvasti. Häntä voi ikävä kyllä helposti kutsua paatuneeksi narsisitiksi. Minun väheksyminen, täydellinen arvostamattomuus ja alentaminen pahentuivat koko ajan. Milloin olin hullu, idiootti, sanomisilleni pyöritettiin silmiä, naurettiin päin naamaa, matkittiin ilveillen puhettani jne. Millä kaikilla tavoilla arvostamattomuutta voi osoittaa, niin tehtiin.

Erosin syystä. Perhe-elämää ei ollut niissä sairaissa olosuhteissa enää mitään mahdollisuutta jatkaa. Ero leimautti narisistin liekit loimuamaan täydellä teholla. Eihän niin hienoa miestä kukaan jätä! Siitä alkoi säännönmukainen lasten käännyttäminen minua vastaan. Kaksi vanhinta lasta on poikia ja heidät mies otti otteeseensa täysin, etenkin vanhimman pojan. Tyttö joka oli vielä päiväkoti-ikäinen jäi tietenkin kuitenkin minun vastuulleni, vaatihan hän vielä konkreettista hoitamista, mikä ei tietenkään miehelle kuulunut.

Pojat olivat teini-ikäisiä ja siitä alkoi niin sairas peli, että joka sellaista ei ole kokenut, ei todella voikaan uskoa mitä kaikkea se voi olla. Kaikki minun ja lasten välillä olleet sopimukset ja säännöt kumottiin isän taholta ja kaikkeen siihen annettiin lupa, johon minä en antanut. Välillä poikien ollessa luonani isä oli sopinut jo etenkin vanhimman pojan kanssa asia, josta nostatettiin kiista minun luonani ja luotani lähdettiin ovet paukkuen. Ja isä oli autolla ulkona jo valmiiksi vastassa odottamassa. Mikään mitä lasten kanssa oli sovittu ja suunniteltu, ei enää koskaan pitänyt paikkaansa vaan isä sopi omiaan, tuhosi suunnitelmat yksi toisensa jälkeen ja sopi ohitseni muuta. Hän jäi asumaan omakotitaloamme ja se varusteltiin viimeisen päälle viihtyisäksi "miesluolaksi" viihdykkeineen. Kaikkea sitä, mitä minä en olisi pystynyt tarjoamaan saati, että olisin sellaiseen lähtenytkään. Lopulta menetin pojat yli kolmeksi vuodeksi täysin elämästäni tuohon sairaaseen peliin. Kävimme sovittelussa, jossa isä lähinnä huusi ja piti omaa teatteriaan. Lastenvalvojalle hän ei ei koskaan saapunut ja minulle kerrottiin, ettei huoltajuussopimusta siellä enää hyväksyttäisikään vaan ainoa mahdollisuus on sopia lasten elatuksesta käräjäoikeudessa. Sen päätin, etten ikinä lapsiani sellaiseen sotke, vaikka tiesinkin mitä se itselleni tarkoittaa. En halunnut enää sotkea enkä rikkoa lapsia enempää, mitä isä oli jo ehtinyt tehdä ja teki.

27 jatkaa:

Nuo vuodet olivat itselleni täyttä kauhua ja niin hirveä kokemus, etten mitään pahempaa ole koskaan kokenut, enkä usko voivanikaan kokea. Ne vuodet tuhosivat minut, se tuska oli aivan hirvittävää. Pahimpina aikoina lähimmät ystäväni lohduttivat ja sanoivat, että olemme lasten kanssa olleet aina niin läheisiä, että kyllä pojat tulevat vielä takaisin, kun pääsevät aikuisiksi ja eivät ole enää manipuloitavissa. En voinut uskoa siihen silloin mitenkään. Niin vain kävi, että vanhin poika alkoi ottaa yhteyttä ja lähestyä jälleen, kun kolkutteli täysi-ikäisyyttä. Nuorempi veljensä tuli hieman perässä ja välimme alkoivat taas lähentyä. Vanhaa tuttua huumoria alkoi taas löytymään, mukavia yhdessäolon hetkiä, syvällisiä keskusteluja. Ne lämpimät syvät välit, jotka meillä oli ollut silloin joskus. Tänä päivänä välit on palanneet jo täysin, pidämme säännöllisesti yhteyttä ja minun puoleen käännytään, kun tarvitaan neuvoa tai on tarvetta saada puida elämänkoukeroita. Tätä en olisi koskaan niinä kauheina vuosina voinut uskoa todeksi ja edelleen niiden aikojen muistot saavat itkun tulemaan ja sen puristavan tunteen rintakehään. Sydämen seudun ahtaaksi ja kipuilevaksi. 

Kaikista eniten pelkään, etten elämäni varrella katkeroituisi ainakaan kovin pahoin noista ajoista. Olen tehnyt paljon töitä, ettei niin kävisi ja käynyt pitkän terapian läpi. Silti noiden vuosien menetys saa aikaan lohduttoman surun. Niitä en saa lasten kanssa koskaan takaisin ja se on äärettömän surullista. Tällaista painajaista on mahdoton sellaisen edes kuvitella, joka ei ole sitä henkilökohtaisesti kokenut. Sen tiedän kuitenkin, että minä olin hyvä ja lämmin vanhempi lapsilleni. Silti minulle kävi näin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, petitkö kenties puolisoasi? Joo, pettäminen ei anna oikeutta vieraannuttamiselle, mutta olen omalle puolisolleni sanonut että ainoa tapaus jossa voisin mahdollisesti siihen syyllistyä, on se että jos hän minua pettäisi. Ensin pitää erota ja vasta sitten luoda uusi suhde toiseen. Kun tulee petetyksi, voi olla aika vaikea salata katkeruutta. Kyllä lapset sen vaistoaa, ja oletettavasti normaali ihminen tuossa tilanteessa on petetyn puolella. Voisi olla aika vaikea tuossa tilanteessa kannustaa lapsia suhtautumaan pettäjään ihan normaalisti, kun lapsetkin ovat vihaisia hänelle. Ja on siis ihan turha väittää ettei lapsikin suuttuisi pettäjälle. Oma kaverini katkaisi teininä kaikki suhteet isäänsä, joka petti hänen äitiään. Hänen oma päätös ja kannanotto asiaan.

Kuule, tietämissäni tapauksissa pettäjä on myös vieraannuttaja. Tunne-elämältään epätasapainoinen ja mahdollisesti persoonallisuushäiriöinen sekä kykenee pettämään että vieraannuttamaan. Eli uskoisin, että näin päin yleisempää.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on. 

Ja olen äiti, joka hoiti lapset 10 vuotta käytännössä yksin. Ei päihdetaustaa, mt-ongelmia, ei lasuasiakkuutta. 

Exä saanut pelolla ja lahjomisella lapset puolelleen ja olosuhteet vakiintuivat sen johdosta sinne, exä hankki myös lasuasiakkuuden joka oikeudessa katsotaan vakiintuneeksi tilanteeksi. 

Nämä kommentoijat eivät ymmärrä ilmiötä, on myös totta kai lapsen luontaista vieraantumista esim. pelottavasta vanhemmasta mutta toisen VANHEMMAN tekemä vieraannuttaminen ei ole sitä. Siihen ei auta sossut, käräjäoikeuden päätökset, ei mikään.

Voimia teille kaikille, jotka tätä maanpäällistä helvettiä tarpovat. 

Miten kävi sitten, että etäännyit lapsista siten, että ex pääsi pelotteleen. Kyseessä kuitenkin jo yli 10 -vuotiaat lapset. 

Olisi mutta tääkin keskustelu poistetaan. Pikaneuvo: ota yhteyttä Elatusvelvollisten liittoon https://www.elatusvelvolliset.fi/

Sieltä sain neuvoja ja apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on. 

Ja olen äiti, joka hoiti lapset 10 vuotta käytännössä yksin. Ei päihdetaustaa, mt-ongelmia, ei lasuasiakkuutta. 

Exä saanut pelolla ja lahjomisella lapset puolelleen ja olosuhteet vakiintuivat sen johdosta sinne, exä hankki myös lasuasiakkuuden joka oikeudessa katsotaan vakiintuneeksi tilanteeksi. 

Nämä kommentoijat eivät ymmärrä ilmiötä, on myös totta kai lapsen luontaista vieraantumista esim. pelottavasta vanhemmasta mutta toisen VANHEMMAN tekemä vieraannuttaminen ei ole sitä. Siihen ei auta sossut, käräjäoikeuden päätökset, ei mikään.

Voimia teille kaikille, jotka tätä maanpäällistä helvettiä tarpovat. 

Miten kävi sitten, että etäännyit lapsista siten, että ex pääsi pelotteleen. Kyseessä kuitenkin jo yli 10 -vuotiaat lapset. 

Tutustu tuohon vieraannuttamiseen, netissä on paljon tietoa saatavilla mikäli olet aidosti kiinnostunut. En olisi itsekään koskaan uskonut sen olevan mahdollista. En ikinä.