Viime inssi meni taas vituiksi.. viime kuussa siis

Olo on aika " lyöty" ja rikkinäinen tällä hetkellä.

Ja vaikka kuinka yrittäisi ajatella aina inssin jälkeen asiaa sillain realistisesti, niin ainahan se vaan sattuu niin jumalattomasti, ja aina tipahtaa niin korkealta ja niin kovaa..



Tuntuu jo se usko loppuvan ja hiipuvan tähänkin, vaikka niin " hyviä" ennustuksia ja toiveita lääkärilläkin meidän suhteen tuntui olevan.



Mietin, että kuinka kauan ihminen tätäkään jaksaa, kun elämä on pelkkää odottamista (tai niinhän se on ollut tähänkin saakka)..

Inssistä menkkoihin ja menkoista inssiin..



Ainoa lahja, mitä olisin joululahjaksi toivonut ja rukoillut, oli raskaustesti, mihin meikäläinenkin saisi viimein!! kustua (anteeksi; pissattua)sen kaksi viivaa, mutta ei..



En mä enää tiedä uskoakko tähän koko touhuun vai ei, olen niin pettynyt, surullinen ja tuntuu kuin olisin menettänyt jotain niin tärkeää taas.. vaikkei mitään ole ollutkaan edes olemassa, ja tuskin näimmä koskaan tulee olemaankaan



Ensi viikolla olisi sitten edessä jälleen kolmas inssi, mutta usko ja toivo on koetuksella,

onko täällä OIKEASTI KETÄÄN kuka olisi inssissä saanut OIKEITA tuloksia ??



MÄ OLEN NIIN VÄSYNYT TÄHÄN PETTYMISEEN JA SATTUMISEEN JO