Jos ikävöit jotakuta, niin MITÄ asiaa hänessä ikävöit eniten? Kerro se :)
Mä ikävöin henkilöä, jonka syliin sovin paremmin kuin kenenkään toisen koskaan. Emme tapaa enää, mutta hänessä eniten jään ikävöimään sitä, miten hän otti mut viereensä kainaloon ja piti mua siinä. Katse oli tosi tärkeä, miten hellästi hän mua katsoi samalla, kun lepäsin hänen käsivarsilla. Pelkään, ettei sellaista enää koskaan tule mun kohdalle. Se riipaisee.
Kommentit (25)
Peiniä rintoja ja pitkiä nännejä pienillä nännipihoilla
Naurua, huumorintajua, katsetta, hymyä.. Ylipäätään koko ihmistä ja tunnetta jonka hän minussa saa aikaan.
Sama kuin ap:lla. Sitä luontevaa, rakastavaa ja intohimoista läheisyyttä joka tyynnyttää tai kiihottaa tilanteen mukaan. Tunnetta siitä että on ikuisesti turvassa juuri siinä. Kotona.
Vaikka avioliittoni on muuten hyvä tuo puuttuu
hauskuutta, aitoutta, erilaisuutta, avoimuutta, kuskina oloa, sydämellisyyttä, persoonallisuutta, pitkiä silmäripsiä, sitä, että hän oli kuin toisesta todellisuudesta, lämpöä, piristysruiskemaisuudesta tässä mahdottomassa maailmassa, rintakarvoja
en kaipaa : itsepäisyyttä, pihiyttä, riippuvuusongelmaa, tuskan ja ahdistuksen näkemistä, huonoja päiviä, kuuntelemattomuuden aiheuttamaa vuorovaiktuksen ongelmaa.
nyt hän on poissa.
olisi ollut niin mukavaa kuulla mitä hän ajattelee meidän nyky- elämän jutuista ja maailman menosta
Turvallisuutta ja vakautta, oli helppo uskoutua syvistäkin haavoista. Mä niin rakastan häntä edelleen... harmi että olen jo naimisissa 😞
Tissit tulee ensiksi mieleen. Isot on !
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin ap:lla. Sitä luontevaa, rakastavaa ja intohimoista läheisyyttä joka tyynnyttää tai kiihottaa tilanteen mukaan. Tunnetta siitä että on ikuisesti turvassa juuri siinä. Kotona.
Vaikka avioliittoni on muuten hyvä tuo puuttuu
Mulla on sama, muutoin hyvästä avioliitostani puuttuu tämä. Surullista.
Kuvailit hyvin; luonteva, rakastava, intohimoinen läheisyys. Koti on toisen sylissä.
Tuoksu. tämän miehen tuoksu on se, mihin tykkään kääriytyä. Se saa aikaan sen mitä joku kuvaili, että on intohimoa tai vain luontevaa rakastamista. Sitä kaipaan.
Mun ensirakkautta, naista. Pienestä kylästä
Tää voitti mut puolelleen omalla sinnikkyydellään, mä rakastin häntä aina mutta mä kävin itseni kanssa taistelua enkä osannu oikein ilmaista itteeni. Hän jätti mut lyhyen seurustelun jälkeen
Hieno nainen ja toivon hyvää mitä ikinä tekeekin.
T
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuutta ja vakautta, oli helppo uskoutua syvistäkin haavoista. Mä niin rakastan häntä edelleen... harmi että olen jo naimisissa 😞
Onneksi erota voi.
Vaimon älykkyyttä. Viimeiset 30 vuotta.
Hänen kaulakuopan tuoksua. Voi voi...
Kaipaan juttuhetkiä ennen iltakoulun alkua. Älykkäitä keskusteluja, toistemme kannustamista ennen kokeita. Keskinäistä, harmitonta kilpailua.
Joskus mietin, miksi väliimme tuli aika, muut ihmiset ja lopulta valtameri. Joskus näen hänestä unta ja aamulla toivon, että hän muistaisi minut kun hän katsoo maailman uutisia ja miten nyt käydään taas läpi kaikkea mistä me silloin niin puhuttiin ja analysoitiin.
Emme me enää tapaa.
Tai ehkä seuraavassa elämässä.
Asioita, joita tehtiin, oli hyvä olla yhdessä. Enää ei ole mitään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin ap:lla. Sitä luontevaa, rakastavaa ja intohimoista läheisyyttä joka tyynnyttää tai kiihottaa tilanteen mukaan. Tunnetta siitä että on ikuisesti turvassa juuri siinä. Kotona.
Vaikka avioliittoni on muuten hyvä tuo puuttuu
Mulla on sama, muutoin hyvästä avioliitostani puuttuu tämä. Surullista.Kuvailit hyvin; luonteva, rakastava, intohimoinen läheisyys. Koti on toisen sylissä.
Minulta puuttuu avioliitosta tämä myös, enkä usko koskaan enää kokevani sitä.
Ei ketään voida ikävöidä, vaan ikävöinti kohdistuu mielikuvaan jonka mieli heijastaa silmien eteen.
Sitä, että joku hyväksyi minut juuri sellaisena kuin olen, hyveineni ja paheineni. Lepää rauhassa äiti, olet rakas <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin ap:lla. Sitä luontevaa, rakastavaa ja intohimoista läheisyyttä joka tyynnyttää tai kiihottaa tilanteen mukaan. Tunnetta siitä että on ikuisesti turvassa juuri siinä. Kotona.
Vaikka avioliittoni on muuten hyvä tuo puuttuu
Mulla on sama, muutoin hyvästä avioliitostani puuttuu tämä. Surullista.Kuvailit hyvin; luonteva, rakastava, intohimoinen läheisyys. Koti on toisen sylissä.
Minulta puuttuu avioliitosta tämä myös, enkä usko koskaan enää kokevani sitä.
Eikö ole riipaisevaa ajatella, ettei enää koskaan pääse siihen syliin? Itsellä tuo kokemus on vielä niin tuoreessa muistissa ja hänen lämmin läheisyys niin vastikään hyvästelty, että olen ihan vereslihalla.
Edesmenneen mieheni naurua kaipaan ja ylipäänsä hänen hyväntuulista seuraansa. Hän oli hymyileväinen ja tasainen mies, jonka kanssa ei saanut riitaa aikaiseksi tekemälläkään. Oli kivaa yhdessä.
En olekaan ketään huolinut hänen jälkeensä.
Hänen hymyään.