Olipa harmi, ettei lapsi nähnyt raketteja.

Tietysti pettymys on suuri, mutta tuleehan niitä uusia vuosia lisää. Pettymykset kuuluvat elämään, valittetavasti. Hyvin olet ap selittänyt täällä, miksi lapsellasi ei tänä vuonna ollut mahdollisuutta nähdä raketteja. Kerro samat jutut rauhallisesti (ja tietysti ilman turhia kirosanoja) lapsellesi ja anna syliä ja haleja pettymykseen. Sitten jos vain siirrätte ajatukset muualle ja teette jotain kivaa ja lakkaatte keskustelemasta raketeista, se pettymys hälvenee ihan varmasti. Kirjoittamistasi viesteistä ja niiden sisällöstä huomaan, että välität paljon lapsestasi ja lapsen pettymys oli suuri pettymys itsellesikin.



Toivottavasti tässä on ap sinulle asiallinen vastausviesti. Sellaiseksi tämän ainakin tarkoitan.