Onko monia, joilla monta hoitoa takana ja sitten plussa?

Moikka Satumarika! Tässä meidän onnistumistarina, toivottavasti antaa edes hitusen toivoa.



Vauvaa on toivottu jo v:sta -02 ja kun ei alkanut kuulua, mentiin tutkimuksiin vuoden yrittämisen jälkeen. Vika todettiin miehessä, mutta aluksi sanottiin, että voisi onnistua ilman hoitojakin ajan kanssa. Kokeiltiin 4*IUI ilman tulosta ja sen jälkeen mentiin vuodeksi IVF jonoon. Se vuosi oli varmasti elämäni pisin ja turhauttavin ja usko luomumahiksiin karisi. Ympärillä tutut ja kaverit saivat vauvoja ja oma epätoivo kasvoi. 1. pitkän kaavan IVF aloitettiin vuosi sitten syksyllä. Hyperi uhkasi heti alusta asti, joten tuoresiirtoon ei päästy. 1. PAS tehtiin tammikuussa -05. Ensin näytti, ettei tärppiä tullut, tuli menkatkin. Sitten yllättäen hcg alkoi nousta. Kuukausi ravattiin verikokeissa ja ultrissa ja lopulta löydettiin jopa ruskuaispussukka kohdusta.. Toivo heräsi. Viikolla seitsemän todettiin ultrassa kuitenkin tuulimuna ja jouduin keskeytykseen. Ensin lääkkeelliseen, joka ei auttanut ja seuraavana päivänä kaavintaan. Viime kevät oli elämäni rankin. Keväällä tehtiin vielä 2 PAS:sia, ei tulosta.



Kesän aikana vaihdettiin paikkakuntaa. Sekö sitten käänsi vihdoin onnemme tässä asiassa. 2. IVF aloitettiin lokakuussa, tällä kertaa lyhyellä kaavalla. Sain siinäkin hyperin ja jouduin sairaalaan tiputukseen pariksi päiväksi. Toivoa en juuri jaksanut pitää yllä missään vaiheessa enää, kun olin kuullut hyperin heikentävän mahiksia. Luomuihmeeseenkään ei enää uskottu, koska uusi lääkärimme oli sanonut suoraan, että luomuna ei onnistu. Hyperistä huolimatta pääsin tuoresiirtoon ja yllätys oli suuri kun vihdoin, yli neljän vuoden odottamisen jälkeen, testasin elämäni ensimmäisen plussan. Tällä kertaa sykekin löytyi ja nyt mennään rv 9:ää ja laskettu aika on 14.8.07. Edelleen varovaisena ja aika peloissaan, mutta parhaan joululahjan saaneena. Jospa teilläkin se 2. IVF toisi toivotun tuloksen:-)!



Uskon, että onnistumiseen vaikutti tällä kertaa se, että hyperistä huolimatta punktiota ei aikaistettu, kuten 1. IVF:ssä. Luulen, että alkiot olivat tällä kertaa siis kypsempiä ja parempi laatuisia. Toisekseen nyt käytettiin pitkän kaavan sijasta lyhyttä kaavaa, mikä toimi meillä paremmin. Kolmannekseen, työttömänä ei ainakaan ollut tällä kertaa työstressiä, joten ehkä se stressaamattomuuskin auttoi. Meidän kohdalla ainakin näytti pitävän paikkansa se, että 1. IVF menee helposti harjoitteluun ja myöhemmillä kerroilla mahiksen on paremmat. Tsemppiä tulevaan ja onnea uudelle vuodelle!

Ihanaa, kun jaksoit kirjoitella kokemuksestasi. Rankalta kuullosti tosiaan, meillä on erilainen tarina. Alkiot ovat tähän mennessä olleet oikein hyvälaatuisia, mutta ne eivät kiinnity kunnolla. Pakkasessa on vielä alkioita muutamaan yritykseen, joten toivottavasti 2. ivf:ään ei tarvitse ryhtyä. Meillä siis ongelma kiinnittymisessä. Selittämättömiä ollaan, eli mitään varsinaista vikaa ei ole löytynyt.



Näitä onnistumistarinoita lukee mielellään, onnellista raskausaikaa sinulle!!

Moi vaan!



Meillä vasta 5. IVF hoito, 8. siirto onnisti...



eli hoidot ja tutkimukset menivät suurinpiirtein näin:



syksy 2001 yritys alkoi

syksy 2003 1. laparoskopia ja endometrioosin poisto

loppuvuosi 2003 kohdunulkoinen raskaus

kevät 2004 1. IVF

syksy 2004/talvi 2005 2. IVF+2PAS

kevät 2005/syksy 2005 3. IVF+1PAS

loppuvuosi 2005 2.

talvi 2006 4. IVF (pitkä viljely)

kevät 2006 5. IVF/ICSI (pitkä viljely, pakkaseen alkioita kahteen olkeen) ----> positiivinen raskaustesti

joulukuu 2006 tyttö syntyi!



Eli ennen 5. IVF/ICSI hoitoa ei plussan plussaa (paitsi spontaanisti alkanut raskaus jonka seurauksena kohdunulkoinen ja toisen munatorven poisto). Kaikkiaan siis viisi vuotta meni, ja nyt on ihanaakin ihanampi nyytti sylissä.



Älä siis vielä masennu, onnistumismahdollisuudet ovat hyvät kolmella ensimmäisellä hoitokerralla, ja kasvavat jonkunverran vielä viidenteen-kuudenteen hoitoon saakka, näin meille kerrottiin ja siksi olimme ajatelleet oman " rajamme" 5-6 hoitoon. Onnea hoitoon!!!

eli lapsettomuuden syy mun vaikea endo. Yrittämään aloitettiin 6/02, lapsettomuustutkimuksiin 9/03...laparoskopia jonoon, joka tehtiin 12/03. Lapassa diagnosoitiin endometrioosi. Ja samalla " tuomio" tuli...todennäköisesti ivf ainut mahdollisuus raskautua.



1. IVF/ICSI 3/04, nega

1. PAS 5/04, nega

2. ICSI 10/04, nega

1. PAS 12/04, nega

3. ICSI 3/05, plussa ++++ Meille syntyi poika joulukuussa 2005.



Itse olin jo ihan luovuttanut, kun kolmanteen hoitoon lähdettiin. Päätettiin, että se on viimeinen. Mentiin 2/05 naimisiin, jotta päästäisiin mahdolliseen adoptioneuvontaan syksyllä 05. Kävin jo kyselemässä asiasta perheneuvolassa. Mutta...sitten se elämä kuitenkin yllätti kun sitä vähiten osasi odottaa. Sittenpä viime kesänä luonto yllätti uudelleen...testasin luomuplussan kesäkuussa, joka ikävä kyllä meni kesken. Nyt jo kovasti pikkukakkonen haaveissa...toivottavasti helmikuussa päästään pas:oon.



Toivoa teillä vielä todellakin on!! Ei kannata luovuttaa, vaikka rankkojahan ne hoidot on.



Toivotaan, että plussatuulet puhaltavat sinne ja tänne tänä vuonna!!



Hansuliini :)

lapsettomuuteen ei löytynyt mitään näkyvää syytä. Hoidot aloitettiin vajaat kaksi vuotta sitten Väestöliitossa ja siellä olimme hoidoissa loppuun saakka.



Ensin tehtiin seitsemän inssiä, joista kaksi hormonilääkityksen tuella. Kaikista negaa. Useamman kuukauden tauon jälkeen tehtiin eka ivf, jonka tuoresiirrosta (siirrettiin yksi alkio) negaa. Parin kuukauden kuluttua oli pas-hoito (pyynnöstämme siirrettiin kaksi alkiota), josta tuli plussa, mutta joka meni ikävä kyllä kesken jo alkumetreillä. Päätimme toisenlaisista aikomuksistamme huolimatta tehdä vielä yhden ivf:n, jonka tuoresiirrosta (siirrettiin kaksi alkiota) tuli plussa, ja alkioista molemmat olivat yrittäneet kiinnittyä, mutta toinen vain on pysynyt matkassa tähän asti. Nyt rv 10. Pelko uuteen keskenmenoon on suuri, eikä hurjan pahoinvoinnin syövereissä muutenkaan ole uskaltanut vielä juurikaan iloita raskaudesta.



Onnea matkaan sinulle!

Meillä ensin luomuyritystä vuosi, johon mahtui yks keskenmeno, sitten hoidoissa kului vuosi ennen plussaa. Meillä tehtiin ensin 3 X IUI, sen jälkeen kerran IVF ja kerran PAS ja sen jälkeen toisesta IVF:stä raskaus, josta yöunilla nyt 8 kk poika. Toivoa on!! Meillä oli selittämätön lapsettomuus.

Meillä on hoitoja takana JO (?) 3 IVF:ää.



1. IVF nega + 2 x kahden pakastetun alkion siirto, aina negaa

2. IVF nega + 2 x kahden pakastetun alkion siirto, aina negaa

3. IVF nega (mukavasti vuoto alkoi jo 7. päivänä siirrosta juuri jouluksi...)



Mitään vikaa ei ole löytynyt (eipä juuri muuta tutkittukaan kuin ne alun perustutkimukset).



Tällä hetkellä pakkasessa olisi 7 alkiota (1 2. IVF:stä, 6 uusimmasta).

Ahdistus on valtava ja en osaa toivoa noista alkioista yhtään mitään. Ne ovat huonolaatuisia, 3 viljelypäivän jälkeen vain 4-soluisia, vaikka pitäisi olla 6-8 soluvaiheessa.



Mitä tehdä ja milloin lopettaa?

Hoitoihin palaa valtavasti aikaa ja rahaa. Lääkärin mukaan kyse on " kestävyyslajista" eikä missän tapauksessa vielä kannattaisi lopettaa. Kuitenkin itsestä tuntuu, että tuo 3 IVF:ää olisi jonkinlainen raja. Eihän julkisellakaan juuri enempää hoitoja tehdä ja olen ymmärtänyt, että syynä olisi sekin, että kyllä tuolla määrällä onnistuu jos on onnistuakseen. " Mutu" -tuntuma täältä palstalta on jotenkin se, että ensimmäisissä IVF-hoidoissa olevat ovat onnistuneet, mutta jo pidemmälle hoidoissa edenneille ei tunnu plussia tulevan.



Olen kuitenkin vasta (?) kolmekymppinen, joten ikä ei olisi este vielä pitkään aikaan. Pystyisinkö siis nyt jo heittämään hanskat tiskiin? Adoptioprosessia harkitsemme vakavasti. Lahjasoluista emme oikeastaan tiedä mitään, koska lääkäri ei ole vielä edes halunnut keskustella siitä vaihtoehdosta.



Onnea teille plussanneet! Ja parempaa uutta vuotta meille muille!

Hei! Meillä lapsettomuuden syy minun pco-tyyppiset munasarjani sekä totaalinen ovuloimattomuus; luonnollista kiertoa ei siis ole. Hoidot aloitettiin aikoinaan clomeilla, mutta niillä ei tullut muuta kuin liikaa follikkeleita. Sama tulos saatiin pienellä Puregon-annoksella. Kahdesta ekasta ivf:stä tuli tyylipuhdas nega. Toisesta jäi kaksi pakastealkiota, jotka kumpikin kuukahtivat sulatukseen. Kolmas ivf olikin sitten muuten mutkikas punktiovuotoineen ja hypereineen, mutta johti 39+3 kestäneenseen raskauteen ja pojan syntymään :) Älä siis missään nimessä luovu toivosta vielä! Mulle lääkäri ainakin sanoi, että viisi ivf:ää ovat keskenään sikäli samanarvoisia, että raskausmahdollisuus on sama. Sen jälkeen mahdollisuudet kuulemma heikkenevät selvästi.



Onnea matkaan!

Luin vasta kunnolla viestisi. En usko, että tuo " kolmannella onnistuminen" pitäisi paikkaansa! Itsekin olen julkisella hoidossa ja nimenomaan julkisen lääkäri sanoi, että viisi kertaa kannattaa kokeilla, sen jälkeen mahdollisuudet heikkenevät huomattavasti. Täälläkin julkinen tarjoaa nuo kolme hoitoa.