Mies ehdotti, että hänen Alzheimerista kärsivä äitinsä muuttaisi meille! Minä ammuin tuon heti alas ja nyt hän murjottaa.
Ymmärrän kyllä että omista vanhemmista kuuluu pitää huolta, mutta minusta tuntuu että hän ei ole sisäistänyt realiteetteja. Muistisairaan ihmisen hoivaaminen on älyttömän raskas vastuu kotona tehtäväksi.
Kommentit (177)
Ei onnistu, vanhukset voi olla palveutalossa tai hoivakodissa.
Ne jotka saa eläkettä enemmän maksaa palveluista enemmän mikä on oikein, koska työnantajat ei ota kaikkia vakituiseksi työntekijäksi.
Mä löysin tällaisen hoitokoti jutun netistä.
Seurasin joskus vierestä kun eräs ihminen hoiti muistisairasta puolisoaan kotona. Niin pitkään kuin voi. Se oli ihan hirveää, sairasta etsittiin milloin milläkin kokoonpanolla kun oli taas karannut yöpaitasillaan pakkaseen.
Ainoastaan omaa puolisoa minäkin voisin kotona pitää, kunnes ei enää pysty. Ja ihan vaan koska se on puolisonkin koti, en mä sitä kehtaisi pihalle heittää koska sairastui. Ketään muuta en, en edes omia vanhempia tai sisaruksia.
Sijaisuuksia ei voi tehdä, kun ansiosidonnaista joutuu odottamaan 2 kuukautta ja omat lapset tarvitsevat ruokaa.
Suomen systeemit ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Sijaisuuksia ei voi tehdä, kun ansiosidonnaista joutuu odottamaan 2 kuukautta ja omat lapset tarvitsevat ruokaa.
Suomen systeemit ei toimi.
Vain eläkeläiset voi tehdä lyhyitä sijaisuuksia, koska saavat eläkettä joka kuukausi ja palkka on vain lisätulo.
Palveluasuminen voi maksaa yli 5000 /kk
Verorahoista maksetaan eläkeläisten hoitokoteja 5 miljardia euroa vuodessa.
Ja eläkeläisten palveluntarve on kasvamassa.
Eli eläkeläinen maksaa oman eläkkeen 2000 kuukaudessa ja verorahoista maksetaan 3000 euroa kuukaudessa.
Ja täällä kitistään työttömän 800 euron ansiosidonnaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Palveluasuminen voi maksaa yli 5000 /kk
"Suurin osa palvelutalojen asukkaista saa yhteiskunnan tukea, mutta tuen määrä vaihtelee maksukyvyn mukaan.
-Suurituloiset maksavat enemmän kuin pienituloiset"
Vierailija kirjoitti:
Joo ei ikinä. Anoppi menköön hoivakotiin.
Ja maksaa sitten muuten ihan simona. Köyhyys tulee etuovesta ja sie liukenet äkkiä takaovesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehdottanut. Ap. keksi koko jutun. Eihän se ole naimisissa eikä edes nainen.
Olipa keksitty juttu tai ei, asia on erittäin ajankohtainen ja tärkeä. Onneksi myös suurin osa kommenteista on rehellisiä tarinoita oikeasta elämästä. Täytyy vaan toivoa, että rouvat Juuso ja Grahn-Laasonen sekä muutkin vastaavan alan poliitikot lukevat tämän ketjun ajatuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä huomaa miten vähän välitämme omista vanhemmistamme. Verrattuna etelän maihin missä anopit ja apet hoidetaan perheenjäseninä.
Muistisairaat vanhukset töissä käyvien kotona, tuskin. Ihmisten pitää saada myös nukkua välillä.
Miten se toimiikin etelä Euroopassa hyvin. Miksi ei täällä?On kotiapu hoidossa täällä ja siltikin tykkäätte että vastuu on liian iso.
Etelä Euroopassa on naisia kotona, elävät miehen palkalla.
Joo ja lisäksi siellä on pilvin pimein matalapalkka-avustajia (eteläamerikkalaisia jne.) varakkaammilla vanhuksilla. Ja usein isot perintöasunnot, voi olla kokonainen perintökerrostalokin suvulla, johon mahtuu tietenkin sitten mummo jonnekin. Siivoojia käytetään yleisesti. Joo meneehän se, jos joku muu siivoaa sotkut ja valvoo mummoa isossa talossa.
Eri asia kuin suomalainen pieni kolmio ja kaksi töissä puurtavaa, joilla ei ole varaa edes satunnaiseen apuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei ikinä. Anoppi menköön hoivakotiin.
Ja maksaa sitten muuten ihan simona. Köyhyys tulee etuovesta ja sie liukenet äkkiä takaovesta.
Miniä tai vävy ei maksa puolisonsa vanhemman hoidosta euroakaan. On ihan oikein, että vanhus maksaa itse omasta hoidostaan eläkkeellään ja säästöillään.
Tuon vuoksi tupakoin. Sillä olen niin hyväntahtoinen ihminen, etten moista kärsimystä halua muille.
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttuni kykenevät hoitamaan muistisairasta vanhempaansa ilman, että he ovat muuttaneet pariskunnan kanssa samaan asuntoon. Ostivat jonkinlaisen kotihoidon palvelun sisarusten kesken työpäivän ajaksi ja käyvät sitten sisarusten kesken loppuosan päivästä katsomassa vuorotellen, että syö ja pitämässä seuraa. Kun osallistuvia sisaruksia on useampia, kiertävät vuorot viikossa niin, että kenenkään ei tarvitse koko viikkoa olla poissa omasta kotoaan/arjestaan. Muitakin ratkaisuja siis on, kuin että muistisairas muuttaisi ap:lle. Eihän se voi olla vaikuttamatta parisuhteeseen.
Kylläpä on somaa. Jokainen siis vuorollaan viettää yönsä hänen luonaan? Unilääkkeet eivät aina vaikuta. Meillä saatiin mummolle unilääke, mutta silti hän hiippaili eräänä talviyönä pihalla. Onneksi ei ehtinyt sen kauemmas. Vasta sitten valkeni, että se olikin nukahtamislääke eikä vaikuttanut kuin pari tuntia.
Kuka lapsista siivoaa hänen asuntonsa, kun on kakat pitkin seiniä, ja kuka hankkii hänet pesulle, kun sattuu se päivä, että ei halua riisua vaatteitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ehdotin miehelle, että äitinsä leskeksi jäätyään olisi muuttanut meille asumaan. Mies ei missään nimessä suostunut. Ihmettelen tätä ns rakkautta. Jätetään ihminen toisille hoidettavaksi. Älkää enää tehkö lapsia, kun ei nämä teistä välitä paskan vertaa myöhemmin. Perintö kyllä kelpaa.
Vaihdoin miestä ja nyt Alzheimer isäni asuu meillä. En mistään hinnasta laittaisi hoitokotiin. Hävetkää.
Kerro nyt meille, miten miehesi suhtautuu, kun isäsi on käynyt pissaamassa hänen juhlakenkiinsä tai kun löytää kakkavaipan jääkaapista.
Aika monen mieli on muuttunut tuossa vaiheessa ja häpeä jäänyt.
Taitaa tulla sulle yllätyksenä, mutta mieheni on järki-ihminen. Hän ymmärtää mitä Alzheimer teettää. Eikä hänkään halua laitokseen vanhempana ja tietää, ett
Yllätyksenä mulle tulee se, että järki-ihminen ei ymmärrä, kuinka mahdoton voi olla muistisairas (joka on suuresti dementoitumista vähättelevä käsite, sillä huonomuistisuus on vain yksi dementian oire, mutta ei läheskään pahin).
Keskivaikean dementian vaiheessa moni on vielä fyysisesti hyväkuntoinen, mutta henkisesti uhmaikäinen lapsi. Eivät he todellakaan ole keinutuolissa sukkaa kutovia mummeleita tai sota-ajan lauluja hyräileviä papparaisia.
Ei se helppoa ollut ennen kuin äiti pääsi asiaan kuuluvaan hoivalaitokseen. Olin juuri lähtenyt hänen luotaan ennen aamu kuutta, kun en pystynyt nukkumaan. Oli jatkuvasti hiippailemassa ulos, jos olisi päässyt. Mä stoppasin hänen aikeensa 6-8 krt sinä yönä. Ovi oli turvalukossa ja ei päässyt ulos. Mutta kun lähdin lääkitsemään kotiini omia särkyjäni ja nukahdin. Ni kohta soitettiin " äitisi ei ole asunnossaan kun kotihoito tuli aamulla". Oli jotenkin päässyt ulos ja lähtenyt harhailemaan kylmään lokakuiseen aamuun. Hänet löydettiin mutta ruumiinlämpö sen ikäiselle ihmiselle oli laskenut vakavan hypötermian puolelle.