Mies ehdotti, että hänen Alzheimerista kärsivä äitinsä muuttaisi meille! Minä ammuin tuon heti alas ja nyt hän murjottaa.

Anoppini otti oman appensa kotiin. Toki appi, mieheni ukki siis, ei ollut muistisairas vaan muuten vain todella huonokuntoinen 90-vuotias. Anoppi oli vuoden vuorotteluvapaalla ja vanhus kuolikin alle puolessa vuodessa muutostaan. Anoppi sanoi suoraan, että koska vanhuksen pää toimi kirkkaasti niin uskalsi ottaa hänet, muistisairasta ei olisi uskaltanut ottaa. 

Anoppi on töissä muistisairaiden osastolla joten todella tietää, mitä puhuu.

Kerro miehelle, että sinä muutat sitten pois, huolehtikoon itse äidistään. Se on totta, että dementoituvasta ihmisestä huolehtimisen raskautta ei ymmärrä kukaan muu kuin sellainen, joka on sitä itse tehnyt omassa kodissaan.

Tiedän yhden muistisairaan mummelin, joka asui poikansa kanssa. Poika toimi omaishoitajana, mutta kävi myös työssä. Mummeli karkaili aina kun voi, koska halusi päästä kauppaan. Siltä piti ottaa rahat ja kortit pois, koska teki aivan järjettömiä ostoksia. Sille annettiin kukkaro, jossa oli vanhoja markka-ajan kolikoita ja jotain ulkomaalaisia pikkuseteleitä. Ostokset sai sillä tavalla tyssättyä kassalle ja koska se oli pikkukaupungissa tuttu henkilö, niin kaupoista usein soitettiin pojalle, että tulee hakemaan äitinsä. Ei ole mitään helppoa hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Helpompaa kuitenkin muistisairaan kanssa kuin vaikka lapsen. Tokikin riippuu muistisairaasta. Meillä hän meni nukkumaan klo 21 ja nukkui sikeästi. Lapsi olisi heräillyt yöllä varmaan vähän väliä, metelöinyt ja vaatinut huomiota, ja muutenkin vaatinut tarkkaavaista läsnäoloa 24 h vuorokaudessa. Ei, kaikki muistisairaat eivät valvp yöllä tai karkaile ulos.

Oletko montakin muistisairasta kotonasi hoitanut? Minä olen ja tiedän, että niin levottoman lapsen kuin täysin liikuntakyvyttömän hoitaminen on helpompaa kuin muistisairaan. Eivät liikuntakyvyttömät ainakaan karkaa ja katoa, eivät ainakaan useamman kilometrin päähän talvipakkasella ilman vaatteita. Eivät myöskään pissaa sinun vastaostettuun jenkkisänkyysi, kun eivät löydä vessaa. 

Ei lasten takia koskaan palohälytin piipannut keskellä yötä eikä koira hälyttänyt ulko-ovella niin kuin heidän mummonsa edesottamusten takia.

Me otettiin minun äiti meille tilapäisesti, kun poliisi oli korjannut hänet kadulta talteen ja vienyt sairaalaan ja sairaalassa olivat sitä mieltä, ettei hän pärjää yksin. Se oli vielä sitä aikaa kun muistisairaita ei jätetty oman onnensa nojaan. Minä olin työtön ja mies töissä, joten teimme niin, että minä heräsin aiemmin vahtimaan äitiä ja mies valvoi hänen kanssaan illalla myöhään. Silti äiti heräsi ennen minua. 

Ensimmäisenä iltana oli vaikea saada äitiä rauhoittumaan, koska hän oli huolissaan kotiin jääneestä lapsesta (jota ei ollut) ja välillä halusi muuten vain kotiin. Jo sen ensimmäisen illan jälkeen olimme uuvuksissa ja seuraavana päivänä menimme lääkäriin hakemaan troppeja. Taisimme saada jotain diapamia, jolla douppasimme sitten äitiä illalla ja seuraavat illat menivät vähän helpommin.

Aamut ja alkupäivä menivät ihan hyvin. Joka päivä äiti kyseli meistä, keitä me olemme. Kerroin hänelle vaihtelevia tarinoita. Jonain päivänä kerroin olevani hänen tytär ja häntä nolotti, kun ei muistanut minua. Jonain toisena päivänä annoin hänen ymmärtää, että hän on jossain kodinomaisessa hoitopaikassa. Joka päivä huomasin, että jaksoin äitiä noin työpäivän verran. Sitä pidempään eivät hermot kestäneet, iltaa kohden tuli jossain vaiheessa vähintään tiuskimista, välillä myös todella rumaa kielenkäyttöä. 

Saimme parin viikon jälkeen äidin yksityiseen hoitopaikkaan, jossa ei ollut kunnollista yövalvontaa. Äiti teki siellä yöllä tihutöitä. Saunasta ruuvasi valaisimen irti. Keittiöstä otetulla lusikalla hän tiirikoitui sairaalassa olevan asukkaan huoneeseen varastamaan vaatteita. WC-pöntön hän kiskoi irti ja aiheutti vesivahingon. Tuon jälkeen hänen käyttöön jätettiin yöastia, jossa hän saattoi pestä pyykkejää ja ripustella sitten niitä vaatteita ympäriinsä kuivumaan. Hoitopaikka irtisanoi hänen sopimuksensa, kun äiti oli levittänyt ulosteita pitkin ja poikin. Tämä oli vieläpä hoitopaikka, joka oli kaupungin hyväksymä. Kaupungin virkailija sanoi, ettei 'vaikeahoitoisuus' ole peruste sopimuksen irtisanomiselle. Mutta äiti pääsi sen jälkeen kunnalliseen hoitopaikkaan. Siellä hän sai oman huoneen sen jälkeen kun oli tyynyllä yrittänyt tukehduttaa huonekaverinsa.

Ketjussa oli annettu hyviä vinkkejä. Kannattaa antaa miehen asua ensin äitinsä luona viikon, että näkee mitä se touhu on. Meillä ei ollut käsitystäkään miten huonoksi äiti oli mennyt, kun näimme häntä kyläillessä vain muutaman tunnin kerrallaan. Vaikka minustakin tuntui pahalta viedä äiti hoitopaikkaan, niin päällimmäisenä tunteena oli kuitenkin helpotus siitä, että sain hänet lukkojen taakse. Ja tiesin, että henkilökunta jaksaa häntä kyllä aina sen työvuoron kerrallaan, kun pääsevät sen jälkeen kotiinsa lepäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei ikinä. Anoppi menköön hoivakotiin.

Kunhan muistat sitten itse olla märissä vaipoissasi hoivakodissa. Miehesi ja lapsesi eivät sinunlaistasi hoida kotona.

Muuten: tu okohtalosi voi olla edessä ihan pian. on monta erilaista syytä joutua avuttomaan tilaan.

Ei ikääntyminen ja muistisairaus ole ainoita syitä.

Paljon onnea vaan valitsemallasi tiellä.

Vanhusta, jonka pää vielä toimii, voikin kuvitella hoitavansa kotona. Mutta muistisairaat on ihan oma kuvionsa. Se vaihe, kun muisti on mennyt, mutta toimintakykyä ei ole, on todella viheliäinen. Sellainen vanhus saa aivan uskomatonta tuhoa ja sotkua aikaan. Muistisairas tarvitsee turvallisen ympäristön (mitä tavallinen koti ei ole), ympärivuorokautisen valvonnan (mikä ei kahdelta ihmiseltä onnistu, vaikkeivät olisi työelämässä) ja ennen kaikkea koulutetut hoitajat (mitä harvemmin kotoa löytyy), jotka tietävät kuinka muistisairaan kanssa tulee toimia.

Niin no eiköhän tässä ole se klassinen tilanne, että mies ajattelee, että nainen hoitaa omat vanhemmat ja hänen vanhemmat, koska naisillahan on sellainen mystinen hoivavietti.

Ihana, huomaavainen mies sinulla. Äitinsä on varmasti ylpeä hänestä ja niin sinunkin pitäisi olla.

Nähty on ylirasittuneita ihmisiä, vielä niinkin ettei kumpikaan anna periksi, toinen vaatii ja toinen ei jaksa.  Tai sitten jätetään vain toisen kontolle ja mies laistaa, ja neuvoo "teet jotain väärin".  Ei ole hyvä.  Joku aina kärsii.

Jos ei asioista pystytä sopimaan, on avioero väistämätön.

Mä en tule hoitamaan yhtään eläkeläistä eli muutan vaikka yksiöön yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en tule hoitamaan yhtään eläkeläistä eli muutan vaikka yksiöön yksin. 

Hallituksen leikkaukset menevät ristiin sotessa olevien päätösten kanssa.

Oikeastiko sotessa kuvitellaan, että naiset alkavat vapaa-ajalla hoitamaan eläkkeellä olevia vanhempiaan, kun ansiosidonnainen leikataan työmarkkinatuen 595 tasolle. 

No, ei todellakaan hoideta. Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta eli kannattaa nyt äkkiä alkaa suunnittelemaan palveluiden riittämistä kaikille eläkeläisille. 

Äitini on vanhainkodissa muistisairaiden puolella töissä. On muutamaan otteeseen sanonut, ettei odota yhdenkään lapsensa ottavan häntä kotiin jos vanhana on muistisairas. Kuulemma niin rankkaa työtä ammattilaisellekin, saati että meistä lapsista kukaan ei ole hoitoalalla. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini on vanhainkodissa muistisairaiden puolella töissä. On muutamaan otteeseen sanonut, ettei odota yhdenkään lapsensa ottavan häntä kotiin jos vanhana on muistisairas. Kuulemma niin rankkaa työtä ammattilaisellekin, saati että meistä lapsista kukaan ei ole hoitoalalla. 

Mun mielestä jossain luki, että noita hoitokotipaikkoja ollaan vähentämässä. 

Omaiset ei myökään hoida, koska hallitus leikkaa heiltä. 

Ensi vuonna ei saa myöskään avustajia, koska niiltä leikataan asumistuet ja sovitellut päivärahat eli moni lopettaa avustajan työt. Kukaan ei rupea tekemään sillppua missä ravataan aamusta iltaan hoidettavien luona eli ensi vuosi voi olla aika kaoottinen, kun avuntarve kasvaa ja hoitajien määrä vähenee. 

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta ja lisäksi on vielä muita sairaita. 

Ennemmin jopa kuolisin kuin alkaisin hoitaa vanhempiani tai puolisoni vanhempia omassa kodissani. Varsinkaan muistisairaan kohdalla omaa elämää ei enää olisi. Ainoastaan puolisoani voisin joissakin tilanteissa omaishoitaa mutta muistisairauden kohdalla jo ihan hänen oman turvallisuutensa vuoksi en sitä tekisi. Kukaan ei pysty olemaan hereillä tai edes valppaana ja käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Jopa vuosikymmenestä toiseen. Ja vielä niin, että tilanne vain jatkuvasti pahenisi. Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatti anopinkin aikoinaan tehdä lapsia, "niin ei tarvitse sitten vanhana olla yksin".

No, tätä se sitten käytännössä on :-)

Onhan täysin eri asia pitää yhteyttä ja tavata vanhoja vanhempiaan, kuin hoitaa muistisairasta kodissaan. Tässä puhutaan nyt aidasta ja seipäästä. 

Itse lopetan alkuunsa puheet, kuinka mummulle käydään kaupassa ja pidetään huolta. Katin kontit! Jokaisella on oma elämänsä, työnsä ja velvollisuutensa hoidettavana. Ei tarvitse alkaa vahtia yötä päivää karkailevaa ja sekoilevaa mummoa.

 

Toivottavasti liukastut rappusissa ja joudut pyörätuoliin. Sitten ihmettelt, miksi miehesi heittää sinut hoivakotiin. Vaan ei, jokainen eläköön omaa elämäänsä, ei sitä nyt halvaantunutta vaimoa ala

Nämä syyllistäjät nyt vaan ei tajua millaisesta hoivantarpeesta on kyse. Itse en missään olosuhteissa olisi ruvennut äitiäni hoivaamaan isän kuoltua, samoin en tule hoivaamaan anoppia enkä miestäni, eikä hän minua. Nää asiat moneen kertaan selviksi keskusteltu. Ihan noin käytännössä, vaikka olis mahdollista hoitaa 24/7 niin jossain vaiheessa esim puolisoaan hoitava ikääntyy myös eikä enää jaksa esim nostella avuntarvitsijaa. Mahdollisesti ollaan tilanteessa jossa kaksi muistisairasta sählää keskenään siellä kotona, ja lopulta palavat sinne kämppäänsä. 

On ihmisiä joita on laitettu tekemään palkattomia työkokeiluita, lyhyitä sijaisuuksia ja palkkatukitöitä ja aina eri paikassa. Itse olen nyt keski-ikäisenä niin väsynyt, että hyvä kun jaksan oman kodin hoitaa. Puoliso on ainoa lapsi ja hänen vanhemmat on tulossa valtion hoidettavaksi, koska puoliso ei voi sydän vikansa takia hoitaa ja lisäksi sitten tulee myös mun vanhemmat hoidettavaksi.

Valtio hoitaa tai jättää hoitamatta niin yksinkertaista. 

Itse menen hakemaan sairaslomaa, kun vuorotteluvapaasijaisuus loppuu. Enää ei ole edes ansiosidonnaista motivoimassa ja vuorotteluvapaasijaisuudet päättyy. 

Apn puoliso ei varmaan ihan sisäistä sitäkään että jos äiti nyt on sellaisessa kunnossa että hoivaaminen onnistuu ns. vasemmalla kädellä, tilanne saattaa muuttua nopeastikin. Elämästä voi tulla ihan helvettiä, oikeasti. Tässä on jo mainittu kaikki väkivalta, ilkivalta, sotkeminen, karkailu, kiitosta ei saa vaikka kuinka yrittäisi miellyttää. Ja omat unet ja levon ylipäänsä voi unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä joita on laitettu tekemään palkattomia työkokeiluita, lyhyitä sijaisuuksia ja palkkatukitöitä ja aina eri paikassa. Itse olen nyt keski-ikäisenä niin väsynyt, että hyvä kun jaksan oman kodin hoitaa. Puoliso on ainoa lapsi ja hänen vanhemmat on tulossa valtion hoidettavaksi, koska puoliso ei voi sydän vikansa takia hoitaa ja lisäksi sitten tulee myös mun vanhemmat hoidettavaksi.

Valtio hoitaa tai jättää hoitamatta niin yksinkertaista. 

Itse menen hakemaan sairaslomaa, kun vuorotteluvapaasijaisuus loppuu. Enää ei ole edes ansiosidonnaista motivoimassa ja vuorotteluvapaasijaisuudet päättyy. 

Ei ole rahaa ottaa keski-ikäistä vihdoin vakituiseksi valtiolle niin valtio saa hoitaa 4 isovamhempaa, siihen rahaa riittää.

Itse menen lääkäriin ja sanon, että olen masentunut, en jaksa mitään muuta kuin nukkua. 

Hyviä palkkoja sote johtajilla ja helppo tehdä päätöksiä kokouksessa, että rahat ei riitä palveluihin, omaisten on hoidettava. 

No, ei ole lakia, että omaisten täytyisi hoitaa ja on tulossa täysi kaaos, kun omaiset ei hoidakaan.

Ei mun miehen vanhempia tarvitse hoitaa, ei ole lakia. 

Ja mies ei sydän vikansa takia pysty. 

Soten ongelmia nuo. 

En usko, että tulisi lakia, että miniän täytyisi anoppia hoitaa ja siitäkin pääsisi ottamalla avioeron. 

Suurilla ikäluokilla on monella vain 1-2 lasta.

Ennen oli 10 lasta, ei enää nykyään kuin harvalla.