Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde kyllästyttää
09.11.2023 |
Valitus siitä, että parisuhde tuntuu pahalta.
Eli tilanne on se, että parisuhde muuttunut kaveruudeksi. Mies ei sytytä. Välillä riidellään turhasta. Ei jaksa ittekään laittautua yhtään, kun kotona olen kaiket päivät. Hoidan lasta ja etäopiskelen, kun lapsi on hoidossa.. Lapsi 2 vuotias.
Sellasta pientä katkeroitumista ja pettymystä ilmoilla, kun ei vaan oikeen kiinnosta panostaa suhteeseen ja tunne vaikuttaa molemminpuoliselta. Ei nyt varmaan olla akuutisti eroamassa, eikä mitään isoa riitaakaan ole, mutta sellasta selvää suhteen väljähtämistä havaittavissa.
Itsellä on kyllä jonkinlaista kaipausta ja halua vastakkaista sukupuolta kohtaan ja varmaan hänelläkin. Mutta ei toisiamme kohtaan... Tietysti vähän on stressiä ja väsymystä molemmilla, mikä tässä vaikuttaa. Ei ole parisuhde mitenkään priorisoitu asia elämässä, eikä varmaan kuulu aina ollakaan...
Halusin avautua. Nyt ei kenenkään läheisen tarvii tätä ottaa vastaan. Ehkä vähän helpotti.
Kommentit (17)
Muakin kyllästyttää. Ei lapsia eikä ole kaipausta eikä halua ketään muutakaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa erota heti eikä pitkittää asiaa. Monille naisille käy näin ja todella harva on katunut eropäätöstään.
En osaa lähteä kun en tiedä mihin menisin. En kaipaa "muualle", mutten tähänkään.
Muakin kyllästyttää. Mies on aina kotona etätöissä. Kummallakaan ei ole kavereita eikä harrastuksia. Mistään ei tule suhteeseen ns. uutta virtaa ja happea. Tukahduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sitten trollaa taas. Eilen sama avaus. Mitäs jos hakisit ammattiapua ihan itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Sillä erolla, että lapset jo melko isoja, liki täysikäisiä, eikä me riidellä.
Iso kynnys silti erota, kun toisen kanssa on viettänyt yli puolet elämästään. Ja kun ei ole mitään isoja riitoja eikä alkoholismia eikä sen sellaista.
Kyllästyttää vaan niin pirusti, eikä intohimoa ole ollut kohta 10 vuoteen, joten sitä tuskin tulee olemaan enää.
Ja ulkopuoliset huutaa (ja oma järkikin välillä) että pitäisi olla kiitollinen. Yksinäisyys on kuulemma niin kamalaa, tarjolla enää vain juoppoja ja mt-ongelmaisia ja "ihmiset eroavat niin helposti".
Onpas taas tarina sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Sillä erolla, että lapset jo melko isoja, liki täysikäisiä, eikä me riidellä.
Iso kynnys silti erota, kun toisen kanssa on viettänyt yli puolet elämästään. Ja kun ei ole mitään isoja riitoja eikä alkoholismia eikä sen sellaista.
Kyllästyttää vaan niin pirusti, eikä intohimoa ole ollut kohta 10 vuoteen, joten sitä tuskin tulee olemaan enää.
Ja ulkopuoliset huutaa (ja oma järkikin välillä) että pitäisi olla kiitollinen. Yksinäisyys on kuulemma niin kamalaa, tarjolla enää vain juoppoja ja mt-ongelmaisia ja "ihmiset eroavat niin helposti".
Käytte hakemassa kumpikin yksinään huvit muualta ja jatkatte kotona tylsää oloa. Siinä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina kivaa. Paitsi silloin kun on tylsää.Toistaiseksi tykkäämistä riittää ja halua olla yhdessä.
Noinhan siinä käy kun jättää parisuhteen ylläpidon vain toisen vastuulle. Tä
Tukee vain ajatusta että naiset ei tuo mitään parisuhteeseen ja ainoastaan hakee suhteelta itselleen etuja panostamatta itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllåstyminen muuttuu helpolla inhoksi toista kohtaan ja siitä on vaikea palata takaisin. Siksi suosittelenkin kokeilemaan nyt jotain mikä suhteen voisi vielä pelastaa. Voisiko sopia kahden tehty lomamatka tai joku muu irtiotto arjesta, terapia, yhteinen harrastus tai mitä vaan joka toisi jotain uutta?
Itse päädyin vastaavassa tilanteessa lopulta eroon. Yksin on ihan hyvä olla, enkä ole edes etsinyt ketään. Ehkä joskus mieli muuttuu, mutta en ota siitä stressiä. Mutta koska teillä on yhteisiä lapsia kokeilisin kyllä ensin kaikki muut vaihtoehdot.
Sama paitsi lapsi on juuri muuttamassa pois kotoa. Riitoja ei ole, eikä ole läheisyyttä, eikä seksiä. Elämäntilanteet ovat erilaiset, toisella menee hyvin ja toinen on työtön..Näivettynyt olo ja syyllisyyden tunne eropohdiskelusta. Yritän havainnoida mahdollisimman objektiivisesti, että miltä ero tuntuisi ja onko suhteessa sellaisia asioita, joita en tajua arvostaa. Nyt mies on viikonlopun sukulaisissa ja on ihanaa olla yksin, saan siitä energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin saan yksinäisyydestä energiaa, mutta en saa tarpeeksi yksinoloa arjessa.
Voi voi, kun te pidätte varattuina ja tyhjän panttina puolisoitanne, ja meitä kumppania kaipaavia yksinäisiä on pilvin pimein.
Mä olen jo monta vuotta lohduttanut itseäni, kun en ketään ole löytänyt, että mun rakas ei ole vielä vapautunut entisestä liitostaan. Tai leskeytynyt, kun tätä ikääkin alkaa olla ja saman ikäisen rakkautta kaipaisin.
Vaikka lopulta eroaisitte ootte näyttäneet lapsille esimerkkiä kypsästä tavasta hoitaa suhdetta.
https://www.amazon.com/Romantic-Conversation-Game-Couples-Communication…
https://www.amazon.com/Intimacy-Deck-BestSelf-Conversation-Vulnerabilit…
Sama juttu. Sillä erolla, että lapset jo melko isoja, liki täysikäisiä, eikä me riidellä.
Iso kynnys silti erota, kun toisen kanssa on viettänyt yli puolet elämästään. Ja kun ei ole mitään isoja riitoja eikä alkoholismia eikä sen sellaista.
Kyllästyttää vaan niin pirusti, eikä intohimoa ole ollut kohta 10 vuoteen, joten sitä tuskin tulee olemaan enää.
Ja ulkopuoliset huutaa (ja oma järkikin välillä) että pitäisi olla kiitollinen. Yksinäisyys on kuulemma niin kamalaa, tarjolla enää vain juoppoja ja mt-ongelmaisia ja "ihmiset eroavat niin helposti".