Lue keskustelun säännöt.
60-luvulla syntyneet, muistatteko kirjeenvaihtojutut?
08.11.2023 |
Olivat sellaisia sinipunavalkoisia lappuja, jossa nimi ja sitten lähetettiin kirjeitä. Ne laput tulivat kouluun.
Minulla oli kirjeenvaihtokavereina yksi tyttö Japanista, jolle kirjoitin pari vuotta. Olisi kiva tietää kuulumisen nyt 45 vuoden jälkeen, mutta netti on ihan mahdoton suo ja hän tuskin muistaa minua
Sitten oli yksi Kazim Turkista, hänenkin kanssaan muutaman viestin vaihdoin, mutta lopetin kun aikoi tulla Suomeen.
Lisäksi oli Jyväskylästä nuori mies, joka opiskeli valokuvausta, me kirjoiteltiin ehkä pari tai kolme kirjettä. En muista mihin loppui. Hän taisi olla minua vanhempi.
Muistatteko noita? Ajalta, jolloin Koululainen-lehtikin tilattiin kouluun . Minä en koskaan tilannut, mutta noita kirjeenvaihtoilmoituksia oli, ne taisivat maksaa muutaman markan aina kappale
Kommentit (26)
Siitä on ikuisuus 🤣 Olin unohtanut koko jutun mutta Totta toriset: ympäri Eurooppaa oli mullakin näitä kirjeenvaihto kavereita: postia odotin aina innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli useita kirjeenvaihtokavereita ympäri Eurooppaa. Yhden englantilaisen kanssa olen edelleen yhteyksissä, nykyään Messengerin välityksellä. Meidän ystävyys on kestänyt 11-vuotiaasta asti. Nyt oon 57v.
Muistan ja yhden kanssa olen yhä yhteyksissä, tosin hän on kai vähän pettynyt minuun.
Tosi erikoista oli että paras kaverini sai sattumalta kirjeenvaihtokeverin samasta talosta kuin minä, jossain maailman äärissä.
Olen 80-luvulla syntynyt ja muistan tuon hyvin. Kirjekavereita minulla Jyväskylästä (tyttö), Kyprokselta (poika) ja Belgiasta (tyttö). Muitakin, mutta näiden kanssa kirjoittelin vuosia ja lähetettiin valokuviakin puolin ja toisin.
Kyproksen poika jäi jossain vaiheessa, en muista miksi. Belgialaisen tytön kanssa kirjoittelin aikuiseksi asti! Mutta muutin ulkomaille hetkeksi ja siihen se tyssäsi. Jyväskylän tytöstä tuli kaverini. Tavattiinkin n.viiden vuoden kirjoittelun jälkeen. Yhteydet katkesi välillä, mutta sitten taas keski-ikäisinä löysimme toisemme.
Mä olen vasta 70-luvulla syntynyt, mutta mullakin oli muutama kirjekaveri maailmalla. Yksi Sveitsissä asuva suomenkielinen tyttö, hänen kanssaan kirjoittelin pitkään, samoin intialaisen pojan kanssa. Hänen viimeinen kirjeensä oli huolestuttava, kertoi sairastuneensa, en koskaan enää saanut häneltä kirjettä.
Muutaman kirjeen vaihdoin myös yhden egyptiläisen pojan kanssa, mutta säikähdin, kun hän sanoi tulevansa isänsä kanssa käymään. Hän oli minua muutaman vuoden vanhempi ja kirjeistä jäi ikävä fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvun lapsena muistan nämä myös.
Koulussa tilattiin nämä IYS:n kautta, sai toivoa kolme eniten kiinnostavinta maata.
Minulla oli kirjekaverit Intiassa (poika) ja Sri Lankassa (tyttö). He osasivat todella hyvää englantia verrattuna omaan tasooni. Yli kymmenen vuotta kirjoitettiin, osoitteet muistan vieläkin ulkoa.
Mulla oli 70-luvulla monta ulkomaalaista kirjeenvaihtokaveria: Ranskasta kaksi tyttöä, Itävallasta kiva poika, joka pyysi mua kotikaupunkiinsa kesätöihin, mutta olin arka enkä uskaltanut mennä (kaduttaa vieläkin), Australiasta poika, jolla oli kenguru lemmikkinä, Kanadasta, Filippiineiltä ja Bulgariasta tyttö. Lisäksi Suomesta oli neljä tyttöä, joiden kanssa kirjoittelin säännöllisesti. Heidät siis tunsin muutenkin kuin kirjeiden välityksellä. Melkein joka päivä tuli kirje jostakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli Kanadasta ja Forssasta.
80-luvun alussa syntynyt ja samanlaisella kuorella kirjekaveri USAsta. Kirjoiteltiin muutamia kertoja, ja löysin hänet uudestaan MySpacesta joku 15 vuotta sitten. He puolisonsa kanssa kävivät Suomessa, ja me New Yorkissa heidän luona, ennen kaikkea Trumpin ja sorien hankaluuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli useita kirjeenvaihtokavereita ympäri Eurooppaa. Yhden englantilaisen kanssa olen edelleen yhteyksissä, nykyään Messengerin välityksellä. Meidän ystävyys on kestänyt 11-vuotiaasta asti. Nyt oon 57v.
Vau! Tuo on jo pitkä aika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella yksi ylemmän luokan tyttö lähetti jollekin kreikkalaiselle tms. ulkomaalaiselle kirjekaverilleen jostain lehdestä leikatun kuvan silloisesta Miss Suomesta tms missistä. Hirveä myötähäpeä silloin, naurattaa vieläkin. Kaunis tyttö oli , mutta ehkä vähän epävarma itsestään, kun ei voinut omaa kuvaansa lähettää
Joo ja teidän kaikkien kielitaito oli superluokkaa,että tosta vaan kirjoiteltiin kenialaisen kanssa mutuha kielellä,muhhaa ja mandariini kiina oli niin helvetin helppoa oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ja teidän kaikkien kielitaito oli superluokkaa,että tosta vaan kirjoiteltiin kenialaisen kanssa mutuha kielellä,muhhaa ja mandariini kiina oli niin helvetin helppoa oppia.
Ihan normaalilla yläasteen englannilla pärjättiin. Kirjoittelin pitkiä kirjeitä :) Englanti oli kielivaatimus tietysti ja ne ulkomaisetkin osasivat kyllä ihan hyvin. Ymmärrettiin toisiamme
Just 60-luvulla olin jostain saanut kirjekaverin. No lähetti Turkista kuvan kanssa kirjeen englanniksi. Siinä oli jo ensimmäisessä kirjeessaä niin vimakkaita tunteita, että tyrehdyin kokonaan. Ai love yuuta ja kaikkea makeaa. Se jäi siihen. Ei silloin voinut kuvitella, että olisi auervaaroja nuorissa miehissä. Ajat olivat turvallisempia nuorille.
Muistan. Pitkäaikaisin kirjeenvaihtokaverini oli Englannista, ja hän tuli käymään Suomessa vuonna 1974. Olimme silloin 15-vuotiaita. Sen jälkeen olin hänen perheensä luona Englannissa. Matkustaminen oli kallista, ja rahaa säästettiin lentolippuun hartaasti. Liityin edellisenä vuonna jopa Merimieskirkkoon saadakseni matkan halvemmalla.
En tiedä mitä hän sai irti kirjoitellessaan suomalaiselle tytölle joka vasta opetteli englantia. Ja sain kovasti selittää hänen vanhemmilleen ettei Suomi kuulu Neuvostoliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Just 60-luvulla olin jostain saanut kirjekaverin. No lähetti Turkista kuvan kanssa kirjeen englanniksi. Siinä oli jo ensimmäisessä kirjeessaä niin vimakkaita tunteita, että tyrehdyin kokonaan. Ai love yuuta ja kaikkea makeaa. Se jäi siihen. Ei silloin voinut kuvitella, että olisi auervaaroja nuorissa miehissä. Ajat olivat turvallisempia nuorille.
Mullakin sen turkkilaisen nuoren miehen kanssa tyssäsi siihen, kun oli tulossa Suomeen ja ymmärsin, että oletti, että minä maksan matkat hälle :D . Tein vintage-ghostauksen. En lähettänyt ainuttakaan kirjettä Kazimille sen jälkeen :D
-ap
(tapahtui vuonna 1978)
Vierailija kirjoitti:
Muistan. Pitkäaikaisin kirjeenvaihtokaverini oli Englannista, ja hän tuli käymään Suomessa vuonna 1974. Olimme silloin 15-vuotiaita. Sen jälkeen olin hänen perheensä luona Englannissa. Matkustaminen oli kallista, ja rahaa säästettiin lentolippuun hartaasti. Liityin edellisenä vuonna jopa Merimieskirkkoon saadakseni matkan halvemmalla.
En tiedä mitä hän sai irti kirjoitellessaan suomalaiselle tytölle joka vasta opetteli englantia. Ja sain kovasti selittää hänen vanhemmilleen ettei Suomi kuulu Neuvostoliittoon.
Oottako vielä yhteyksissä?
Olin hyvin innoissani kirjekaverista ,tyttö englannista. Hän lähetti minulle aivan uskomattoman kauniita nenäliinoja paletissa, ja ne ovat minulla yhä. Ja mitä tei,n minä olin hulluna eau de cologneen, joka tuntui niin hyvältä tuoksulta. Suomesta siis lähetin paketissa sellaista ja se oli minusta uskomattoman kaunis se Eifeltornin lasinen pullo. En tiedä menikö edes ehjänä perille. Sellainen nuori minä olin.
Jep. Minulla oli vuosia Meksiko Citystä Jorge-niminen poika. Lähetin hänelle salmiakkiakin. Monta kertaa vuodessa puolin ja toisin. Kirjoitimme momta vuotta. Lisäksi oli muitakin, mutta niitä en muista. Ai joo, Afrikasta oli joku, ja heti ekassa kirjeessä tuli vaatimuksia, että lähetä jalkapallo yms. Ne sitten jäivät. Mutta Jorge oli vastavuoroinen.