60-luvulla syntyneet, muistatteko kirjeenvaihtojutut?
Olivat sellaisia sinipunavalkoisia lappuja, jossa nimi ja sitten lähetettiin kirjeitä. Ne laput tulivat kouluun.
Minulla oli kirjeenvaihtokavereina yksi tyttö Japanista, jolle kirjoitin pari vuotta. Olisi kiva tietää kuulumisen nyt 45 vuoden jälkeen, mutta netti on ihan mahdoton suo ja hän tuskin muistaa minua
Sitten oli yksi Kazim Turkista, hänenkin kanssaan muutaman viestin vaihdoin, mutta lopetin kun aikoi tulla Suomeen.
Lisäksi oli Jyväskylästä nuori mies, joka opiskeli valokuvausta, me kirjoiteltiin ehkä pari tai kolme kirjettä. En muista mihin loppui. Hän taisi olla minua vanhempi.
Muistatteko noita? Ajalta, jolloin Koululainen-lehtikin tilattiin kouluun . Minä en koskaan tilannut, mutta noita kirjeenvaihtoilmoituksia oli, ne taisivat maksaa muutaman markan aina kappale
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ja teidän kaikkien kielitaito oli superluokkaa,että tosta vaan kirjoiteltiin kenialaisen kanssa mutuha kielellä,muhhaa ja mandariini kiina oli niin helvetin helppoa oppia.
Ihan normaalilla yläasteen englannilla pärjättiin. Kirjoittelin pitkiä kirjeitä :) Englanti oli kielivaatimus tietysti ja ne ulkomaisetkin osasivat kyllä ihan hyvin. Ymmärrettiin toisiamme
Aivan englanniksi kirjoitin minäkin, vaikka ei ollut paljon taitoja ja muutenkiaan kielet eivät olleet minun asiani. Tosin kirjoitin että olin oppikoulussa ja käänsin sen boarding school. Mitähän tämä oikein tarkoittaa, en edes tiedä tänä päivänä? Mitä olisi pitänyt oppikoulusta kirjoittaa?
70-luvulla syntynyt ja mulla oli kaikkinensa kymmeniä kirjekavereita ympäri maailman, ei toki samaan aikaan vaan osan kanssa kirjoteltiin vain hetki ja pitkäikäisimmän kanssa ehkä sellaset 15 v. Lähinnä englanniksi mutta parille ruotsiksi ja saksaksi.
Mullakin oli turkkilainen Muammer niminen poika kirjeenvaihtokaverina. Se olis halunnut, että mä olisin lähtenyt sinne. Kirjoitteli mulle runoja ja lähetti kuivattun ruusunkin.
Kiva kun joku nosti vanhan ketjun.
Muistan toki. Minun koulussa ei kysytty haluaako joku kirjekaverin vaan kaikki sai sen. Minulla oli 2. Toisen olen unohtanut, mutta toinen oli Italiasta. Englanniksi kirjoiteltiin, että opittiin vaihtamaan ajatuksia. Kiva oli niitä kirjeitä saada.
Mulla oli Japanista ja sitten jostain Afrikasta en muista maata. Olisi hauskaa tosiaan tietää mitä heille kuuluu.
Joo, se oli silloin kun uskallettiin antaa osoite ja nimi. Eihän se muuten olisi käynytkään. Kuvista ei niin ottanut selvää kenen kaunis kuva siinä oli.
Ajattelen, että ne oli mahtavia aikoja, kun posti kulki ja se oli niin suuri ilo olla yhteyksissä ulkomaille, mitenkäs se muuten olisi toiminutkaan.