Tiedätkö ketään joka on melkein tai menehtynyt kun ei suostunut menemään lääkäriin?
Kommentit (46)
Niin paljon niin turhia kuolemia. Hyvin olisi voinut elää sen 20 vuotta vielä. 60 v on aivan liian nuori kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamia sukulaisia. Yhdellä oli syöpä jossain suolistossa ja toisella oli maksasyöpä.
En tiedä tarkemmin oireista, mutta jotain vatsa ongelmia ainakin tuolla suolistosyöpäisellä.
Toinen oli alkoholisti ja ei ollut kiinnostunut hoidoista.
SIinä vaiheessa kun suolisosyöpä aiheuttaa vatsaoireita, sitä on kyllä myöhäistä hoitaa. Tai oli vielä pari vuotta sitten, nykyäänhän tilanne kai on nopeahkosti kehittynyt. Mutta suolistosyövät ei yleensä ilmoittele itsestään kovin aikaisin.
Omassa tutttavapiirissä ei ole näitä. Sen sijaan niitä on, jotka ovat juosseet lääkäreissä, eikä mitään vaivaa ole löydetty kunnes sitten ovat kuolleet siihen "olemattomaan" vaivaansa - ja on huomattu että se sittenkin oli syöpä, sydänongelma, tai anafylaktinen allergia
Ei ollut vatsaoireita. Verta kun rupesi tulemaan niin heti menin lääkäriin. Onneksi ei ollut levinnyt. Rankka oli hoito kuitenkin. Alle viisikymppinen.
Isäni. Kaikenlaisia oireita, mutta ei mennyt lääkäriin. Kalpea kuin haamu. Sitten haettiin ambulanssilla sairaalaan ja sinne menehtyi 72-vuotiaana.
Vaarini ja haimasyöpä. Tosin, eipä siinä ois tainnut olla mitään tehtävissä vaikka ois vähän aiemminkin mennyt, se ei yleensä oireile mitenkään ennen kuin on jo myöhäistä. Vaari meni parissa kuukaudessa diagnoosista.
Appiukko, kuoli paksusuolen syopaan. Pelkasi laakareita kuin ruttoa. Tuo olisi voitu hoitaa jos olisi ajoissa mennyt valittamaan vaivojaan.
Oma isä pariinkiin kertaan. Ekalla kerralla vuotava vatsahaava ja toisella oli katatoninen ja maannut pari viikkoa aloillaan.
Vastaavasti appiukko kotiutettiin osastolta käytännössä ruumiina. Kävi kääntymässä kotonaan, toimitetttiin ambulanssilla takaisin ja kuoli pari tuntia myöhemmin.
Yksi kyläläinen oli hyvin kipeä, närästystä valitti ja huonoa oloa, ei pitänyt kiirettä lääkäriin menossa, sanoi hoitavansa vielä pari työtä...löytyi infarktiin kuolleena töiden äärestä.
Isäni. Keuhkosyöpä. Jääräpää kun oli, niin ei lähtenyt veriyskösten tai muidenkaan oireiden vuoksi "puoskareiden" tykö. Sitten kun hengittäminen kävi hankalaksi, niin suostui pitkin hampain lähtemään lanssin kyytiin. Eli diagnoosin jälkeen 3 päivää. Ikää hänellä oli 39v.
Entinen työkaveri, vatsasyöpään kuoli ei auttanut rukoilutkaan. Isäni ei olisi muuten lähtenyt aikoinaan sairaalaan, kuin siten että äiti soitti salaa ambulanssin oli aivoverenvuoto
Juu eräs nuori löydettiin kotoa kuolleena, kun ei mennyt lääkäriin. Tyhjään vatsaan veti määrättyjä vahvoja lääkkeitä pitkään, kun ei kyennyt edes syömään, mutta ei suostunut hakemaan apua. Ruumiinavauksen perusteella kuoli näihin lääkkeisiin lopulta.
Tuttuni. Tuli hiljalleen orientaatiovaikeuksia, laitettiin alkavan muistisairauden piikkiin. Alkoi nukkua vuorokaudet läpensä, ruoka ei maistunut joten painokin vähän putosi. Lopulta puoliso pakotti terveyskeskukseen. Samana päivänä todettiin maksasyöpä, eli 3vk diagnoosista.
Jos olisi käynyt esim. 1v ennen, oireettomana lääkärissä olisi syöpä todennäköisesti tuolloinkin ollut jo röyhähtäneenä hoitamattomaksi.
Itse viime kesänä.
Eihän tässä ole kuin kuumetta, päänsärkyä ja niskajumia, jatkunut useamman päivän. Vasta kun oksentelu alkoi olo meni nopeasti tosi huonoksi ja ekaluokkalainen joutui soittamaan ambulanssin.
Teholle aivokalvontulehduksen takia.
31v nainen
Monet vanhat ihmiset eivät välttämättä edes halua hoitoa, tietävät että jokaiselle meistä tulee se loppu joskus. Vanhusten hoito/olosouhteet on nykyään melko karseita, niin tiedän että monikaan "varhaisvanhus" ei edes halua elää erittäin vanhaksi, vaan toivovat että parempi jos se loppu tulee ennemmin kuin myöhemmin. Ihan omassakin tuttava/sukulaispiirissä näin.
Itseni.
Oli keuhkokuume ja sen seurauksena myös verenmyrkytys, kun sellaista se nyt vaan on astmaatikolla (flunssassa) ja otat vaan lisää lääkitystä. Tuskin jää viimeiseksi kerraksi, koska lääkärien asenne on tarttunut minuunkin enkä enää ota astmaani, oireitani ja lääkitystäni ollenkaan sillä vakavuudella kuin pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Monet vanhat ihmiset eivät välttämättä edes halua hoitoa, tietävät että jokaiselle meistä tulee se loppu joskus. Vanhusten hoito/olosouhteet on nykyään melko karseita, niin tiedän että monikaan "varhaisvanhus" ei edes halua elää erittäin vanhaksi, vaan toivovat että parempi jos se loppu tulee ennemmin kuin myöhemmin. Ihan omassakin tuttava/sukulaispiirissä näin.
Pitäisi vähän ajatella muitakin. Eihän kaikki vanhat joudu vanhainkotiin, jos huolehtii itsestään.
Tiedän useamman. Viimeksi oli yksi diabeetikko-mies joka jostain syystä ei halunnut hoitaa itseään ja lakkasi kai pistämästä insuliinia. Kuolo korjasi, happomyrkytykseen kuoli.
..eihän kaikki vanhat joudu vanhainkotiin, jos huolehtii itsestään".
No et taida olla vielä kovin kokenut elämäntallaaja, itselläni valitettavasti lähisuvussa ja ystävissä todella monta syöpään sairastunutta/menehtynyttäkin , jotka ovat eläneet tosi terveellisesti, ei alkoa, ei tupakkia, syöty terveellisesti , tehty lapsia, oltu onnellisia jne. Syövän riskit tosin kasvavat tietyillä elintavoilla, mutta voi todellakin iskeä ihan terveisiinkin. Syöpähoidot monesti niin raskaita, että osa jopa miettinyt että olisiko se loppuaika ollut helpompaa ilman hoitoja , jos ja kun lopputulos on ollut tiedossa.
Ja eivät todellakaan kaikki vanhat "joudu" vanhainkotiin, lue, monet vanhat eivät todellakaan pääse sinne "vanhainkotiin", kun a) sellaisia ei enää ole b) jatkossa on vielä vähemmän (ja eri nimikkeillä, palveluasuminen ,yhteisöllinen asuminen jne) c) siellä jo olevat ovat yleensä niin huonokuntoisia että rukoilevat että pääsisi jo pois.
t. niissä vuosien varrella nimikkeeltään vaihtuvissa vaivaistaloissa työskennellyt, ja aina vain huonommaksi menee. Seuraapa uutisointia vahusten nykyhoidosta
Miespuolisia sukulaisia useampia. Niitä ei saa kirveelläkään lääkäriin ja sitten siellä paljastuukin kaikkea aivoverenvuodosta lähtien. Yllättävää kyllä että kaikki ovat silti selvinneet hengissä, vaikka on mennyt viime tippaan.