Ärsyttää ihmiset jotka ovat pintapuolisia eivätkä koskaan kerro mitään todellista itsestään

Ei kai sitä kaikille tyypeille kerrota mitä vaan. 

Et ole tarpeeksi tärkeä ihminen syvällisempiin asioihin. 

Niin missä ja milloin pitäisi kertoa jotain itsestään? Minusta on täysin normaalia jos ei esim. töissä avaudu yksityisasioistaan, enkä itse puhu juuri henkilökohtaisia asioita. Kaverien kesken ja läheisten kanssa eri asia tietty.

Mulla on sukulaiset sellaisia hirveen jäykkiä ihmisiä jotka puhuu lähinnä säistä, puutarhanhoidostaan tai muista arkipuuhistaan. Samanlaisia mitä pakosta puhuu vaikka naapurien kanssa. Mieleen tulee että miksi matkustan heitä edes tapaamaan kun samat jutut voisin puhua kassajonossa. Ei mitään aitoja ajatuksia, tunteita tai toiveita tule jutuissa esiin. Ei mitään syvempää yhteyttä. Enkä siis tarkota mitään synkkiä salaisuuksia tai draamoja vaan ihan tavallista aitoa ihmisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Sille on varmaan ihan syynsä miksi sinun kanssasi ei haluta tehdä syvempää tuttavuutta

Tämä. Mulla ainakin on työkaveri, jonka tiedän puhuneen paskaa muista selän takana ja valehdelleen useamman kerran erinäisistä asioista. Tämä ihminen on uusi meidän työpaikalla ja on nyt muutaman viikon ajan koittanut kaveerata esim. minun kanssa, mutta en taatusti tule jakamaan hänen kanssaan yhtään mitään henkilökohtaista. Mieluiten en olisi tekemisissä lainkaan, mutta työyhteisössä se ei onnistu. Hänhän ei varmastikaan usko tehneensä mitään väärää ja tuskin tietää, että moni meistä tietää hänen valehteluistaan ja hän saattaa jopa ajatella ap:n tavoin, että ihme porukkaa, kun ei jaeta mitään syvempää. No ihmepä tosiaan.

Mä oon itse hyvin traumatisoitunut ihminen ja ne traumat eivät ole tehneet musta vahvempia vaan päinvastoin kukistanut mut. Tehneet musta heikon. En siis uskalla enää antaa itsestäni mitään irti muille, joten saatan vaikuttaa ujolta, persoonattomalta tai tyhmältä kun en osaa puhua syvällisistä asioista ihmisten kanssa. Siis enää. Ennen traumoja osasin ja olin todella hyvä kommunikoimaan, enää olen vaan kuori entisestä.

Niin

Ja jos kerron asioistani en halua kuulla haukkumista

Suojelen myös tuttuja

En esim. Jaksa jauhaa kaikille läheisteni sairauksista ja kuolemista. Ne ovat minulle tärkeitä mutta en halua niitä sinulle jakaa

                tarviiks sitä nyt aina olla nii fiksu kuhan on kiva

Omasta kokemuksesta: aina, kun olen jotain erehtynyt kertomaan, sitä on käytetty mun nolaamiseen.

Miksi siis kertoisin yhtään mitään? Kenellekään.

Hehee. Olen kuullut saman kommentin itsekin. Yleisesti ottaen en usko muiden ihmisten asioista kiinnostuneilla ja utelevilla olevan muuta tarkoitusta kuin kertoa muiden ihmisten asioista. Sinä aikana, kun muut kertovat muista ihmisistä niin minä elän. Minulle riittää, että tiedän eläneeni ;) Kokeeko saman henkilö, joka kertoo muiden ihmisten elämästä? Eikö se ole ennemminkin aika surullista - ei kuitenkaan ärsyttävää. Se on hänen ongelmansa, ei minun.

Vierailija kirjoitti:

Sille on varmaan ihan syynsä miksi sinun kanssasi ei haluta tehdä syvempää tuttavuutta

Tätä ajattelin...

Niin. Ainakin toivoisi keskustelun sujuvan tai olevan vähän väriä. Jos on tasaharmaata kaikki, silloin jokainen jököttää omissa ajatuksissaan, no mikäs siinä.

Kaikki eivät ole luottamuksen arvoisia. Eräs työtoverini on esimerkiksi kohdellut minua epäasiallisesti ja alentuvasti. Olin silloin vielä koeajalla, enkä uskaltanut puolustaa itseäni. Nyt hän vaikuttaa jotenkin yllättyneeltä ja loukkaantuneelta siitä, etten halua puhua hänelle muusta kuin työasioista. Varmaan teille avautujille löytyy muita avoimia kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä pitäisi kertoa?

Mulla on jalkasieni joka levinnyt haaroihin

 

Hyvä esimerkki ihmisestä kuka ei edes tiedosta mitä syvällinen tai todellinen tai aito tarkottaa

Niinpä. Luulen, että tätä ilmiötä on vaikea tunnistaa, jos itse on juuri tällainen pintapuolinen ihminen. Kysehän on epävarmuudesta ja hauraan egon suojelusta. Muista kyllä juoruillaan ja arvostellaan, mutta omaa itseä ei uskalleta kohdata. Varmaan aika yleistäkin, varsinkin palstalaisten keskuudessa. 

Kyllä oman itsensä uskaltaa kohdata, mutta kyse on siitä ettei halua saattaa itseään toisten ihmisten hampaisiin. Tulee paljon paremmin toimeen, kun ei kerro itsestään mitään "syvällistä". Koska ei sinullekaan varmaan kelpaa muut syvälliset mietteet kuin ne, joista olet samaa mieltä.

Vai haluaisitko kenties olla ystäväni, kun olen ahdasmielinen uskovainen. Käyn vanhoillisessa kirkossa koska vastustan naispappeutta. Mielestäni yhteiskunta pitäisi järjestää kristinuskon sääntöjen mukaan. Tähän sopeutumattomat vääräuskoiset pitäisi karkoittaa maasta. Ei koske juutalaisia, nämä ovat Valittu kansa, joten heillä on erityisoikeus. Myös lanata Gaza asujineen. Halveksin ihmisiä jotka harrastavat seksiä heteroavioliiton ulkopuolella tai eroavat puolisostaan. Abortti ja eutanasia pitää kieltää. Sen sijaan en pidä siitä että yhteiskunta kyttää turhissa asioissa. Minulla ei ole velvollisuutta käyttää turvavyötä, pyöräilykypärää, heijastinta tai palovaroitinta. Ei ole pakko ottaa rokotuksia, laihduttaa tai hoitaa hampaita. En pese koskaan käsiäni vessan jälkeen mutta teeskentelen tekeväni niin, jotta ihmiset eivät triggeröityisi. Kannatan lasten ruumiillista kuritusta. Mitä syvällistä vielä haluat tietää?