Lue keskustelun säännöt.
Eikö teistä ahdista, että syöpä voi muhia kehossanne?
04.11.2023 |
Olen nelikymppinen nainen. Yhä useammin olen lukenut ja kuullut, että noin ikäiseni on menehtynyt syöpään. Usein se on löytynyt myöhäisessä vaiheessa. Ahdistaako muita tuo asia, että elinaikaa ei välttämättä ole kovin paljoa?
Kommentit (43)
Minulla on syöpä. Ei se ahdista, koska en mieti mitä on ehkä tulossa. Kiitollinen olen siitä, että saan hyvää hoitoa. Mutta hauskaa tämä ei ole. Hoidot ovat rasittavia. Haluan kuitenkin niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemminkin rauhoittaa. Kaikki tämä voi loppua hyvinkin vikkelään.
Kuka sitä tietää mikä aikapommi kehossa muhii ja ihan turhaa alkaa siitä etukäteen murehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Syöpälääkkeet ovat kehittyneet viime vuosina.
Kiitos alapeukuista. Olen juuri hoidoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu viikko sitten leikattu iso kysta. En nyt viittis ajatella syöpää.
Aivokasvaimeni ei ehtinyt ahdistaa minua. Se aiheuti epilepsiakohtauksen ja heräsin n. viikon kuluttua sairaalassa. Kasvain poistettiin leikkauksella ja on uusinut kerran. Sekin poistettiin leikkauksella. Lisäksi sain uusintakerralla sädehoitoa ja sytostaatteja. Olen elänyt n. 2000-luvun puolivälistä tämän asian kanssa.
Olen onnekas koska kasvaimeni oli "keskellä ei mitään" aivoissani. Poistot eivät siis ole rajoittaneet tekemisiäni mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pitää huolta itsestään. Esim lihavuus lisää syöpää ja varsinkin vaikeuttaa sen havaitsemista ajoissa.
Jos pitää huolta itsestään, niin silloin on helpompia ne tutkimus- ja hoitotoimenpiteetkin.
Sydänkohtaus on todennäköisempi kuolinsyy, ja sitäin voi estää lääkkeillä ja esim pitämällä huolen ettei sairasta tietämättään diabetestä..
Esim. tekoäly tulee jatkossa auttamaan syövän löytämisessä.
Ja tosiaan voi tulla tulivuorenpurkaus tai hirmumyrsky tai sota. Ei kaikkea kannata pelätä.
Miksi pitäisi ahdistua jostain, joka ehkä tapahtuu tai sitten ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, minulla oli lapsena syöpä. Vielä olen hengissä (kohta 50v) joten olen enempi onnellinen siitä etten silloin kuollut ja elänkin elämääni hyvään keskittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa surra sellaista, josta ei ole mitään tietoa.
Sure sitten, jos tulee sellainen tilanne eteen.
Joka kolmas sairastuu...useat paranevat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, koska on jo läjä perussairauksia.
Enemmän pelottaa elämänlaadun huonontuminen entisestään uusien sairauksien myötä.
Päättäjämme ovat syöpäsoluja. Maamme kaatuu.
-Viera-.
Ei. Elämä on liian lyhyt, jotta viitsisin käyttää sitä ahdistumalla jossittelusta
Sä voit ap vaikka miunutin päästä kuolla massiiviseen keuhkoveritulppaan. Mietipä sitä.
Ei. Versyöpä oli jo, luuydinsiirrolla paranin.
Luomia olen poistattanut ainakin kehostani urakalla... seuratkaa ihoanne, etenkin niitä luomia jotka näyttävät poikkeavilta.
Minua ahdisti lapsena tosi paljon koko syövän esiintyminen. Tein lapsen mielellä sopimuksen syövän kanssa, että jos se tulee, niin voidaanhan olla kavereita ja sovitaan kaikki samaan kroppaan.