Pitkän parisuhteen ihanat puolet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli se pitkä parisuhdeksan ei ollut alussa aitoa rakkautta eikä siinä ollut luottamusta? 

Itse en koe noin, mutta ei kai siinä mitään jos joku kokee.

Molemmat rakentuvat ajan myötä.

Rakkaus muuttuu ajan myötä toki mutta en koe että se mihinkään rakentuu.

Ainut hyvä puoli pitkässä suhteessa on mielestäni helppous. Se että enää ei tarvitse tutustua toiseen samalla tavalla kuin alussa. Eikä se pitkä parisuhde jossa kaikki on kohdallaan vaadi erityisesti mitään. Suhde joka vaatii jatkuvaa työtä ei mielestäni on sen arvoinen että sitä haluaisi jatkaa pitkään.

Allekirjoitan tuon helppouden ja olen samaa mieltä tusta jatkuvasta suhteen työstämisestä sen

Eipä kukaan pelkästään parisuhteen pituutta itseisarvona pidä. Kokonaisuus se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli se pitkä parisuhdeksan ei ollut alussa aitoa rakkautta eikä siinä ollut luottamusta? 

Itse en koe noin, mutta ei kai siinä mitään jos joku kokee.

Molemmat rakentuvat ajan myötä.

Rakkaus muuttuu ajan myötä toki mutta en koe että se mihinkään rakentuu.

Ainut hyvä puoli pitkässä suhteessa on mielestäni helppous. Se että enää ei tarvitse tutustua toiseen samalla tavalla kuin alussa. Eikä se pitkä parisuhde jossa kaikki on kohdallaan vaadi erityisesti mitään. Suhde joka vaatii jatkuvaa työtä ei mielestäni on sen arvoinen että sitä haluaisi jatkaa pitkään.

Toisaalta se vasta jatkuvaa hampaat irvessä työntekoa parisuhteiden eteen onkin jos muutaman vuoden välein aina uusi suhde ja tutustuminen. Oikea elämän työleirihän sellainen olisi,

Tutustuuko joku tosiaan toisiin ihmisiin hampaat irvessä? Ei kovin lupaavalta suhteelta kuulosta. Ymmärrän kyllä että sitä ei silloin halua tehdä usein.

Toivon että ymmärrätte onnenne kun nuoruuden huumassa olette valinneet oikein, vastuullisen ja luotettavan puolison.

Ihana ketju, näitä saisi olla enemmän.

Missään ei ole sanottu että suhteen pituus olisi itseisarvo. Aloituksessa kysytään pitkän suhteen hyviä puolia. Yksinkertainen kysymys jossa ei väitetä että lyhyessä olisi mitään vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tutustuuko joku tosiaan toisiin ihmisiin hampaat irvessä? Ei kovin lupaavalta suhteelta kuulosta. Ymmärrän kyllä että sitä ei silloin halua tehdä usein.

Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti vaan vartauskuvallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuuko joku tosiaan toisiin ihmisiin hampaat irvessä? Ei kovin lupaavalta suhteelta kuulosta. Ymmärrän kyllä että sitä ei silloin halua tehdä usein.

Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti vaan vartauskuvallisesti.

Jos vertauskuva on suhteesta että se tapahtuu hampaat irvessä, en edes ihmettele miksi nykyisin nuoret ei parisuhteita halua.

Vierailija kirjoitti:

Missään ei ole sanottu että suhteen pituus olisi itseisarvo. Aloituksessa kysytään pitkän suhteen hyviä puolia. Yksinkertainen kysymys jossa ei väitetä että lyhyessä olisi mitään vikaa. 

Olisiko ero kuitenkin vika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuuko joku tosiaan toisiin ihmisiin hampaat irvessä? Ei kovin lupaavalta suhteelta kuulosta. Ymmärrän kyllä että sitä ei silloin halua tehdä usein.

Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti vaan vartauskuvallisesti.

Jos vertauskuva on suhteesta että se tapahtuu hampaat irvessä, en edes ihmettele miksi nykyisin nuoret ei parisuhteita halua.

Se olikin toisinpäin. Kyllähän se jatkuva epävakaus käy normaalille ihmiselle raskaaksi tavaksi elää. Tulee varmaan kaikkia kokemuksia joo ja ajanjaksot seuraa toisiaan. Mutta nauttiiko siitä elämän epävakaudesta oikeasti? En usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuuko joku tosiaan toisiin ihmisiin hampaat irvessä? Ei kovin lupaavalta suhteelta kuulosta. Ymmärrän kyllä että sitä ei silloin halua tehdä usein.

Ei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti vaan vartauskuvallisesti.

Jos vertauskuva on suhteesta että se tapahtuu hampaat irvessä, en edes ihmettele miksi nykyisin nuoret ei parisuhteita halua.

Se olikin toisinpäin. Kyllähän se jatkuva epävakaus käy normaalille ihmiselle raskaaksi tavaksi elää. Tulee varmaan kaikkia kokemuksia joo ja ajanjaksot seuraa toisiaan. Mutta nauttiiko siitä elämän epävakaudesta oikeasti? En usko.

Nyt meni hieman ohi, en ehkä ymmärrtänyt mitä ajat takaa. En koe että lyhyet suhteet lähtökohtisesti olisi sen epävakaampia kuin pitkät suhteetkaan. Toiset ihmiset varmaan on epävakaampia kuin toiset ja jos ollaan hyvinkin erilaisia sen suhteen niin sen paremmin lyhyt kuin pitkäkään suhde ole sen parempi.

Kokemus on suhteesta, josta erosin 20 vuoden jälkeen. Kyllä ne viimeiset vuodet oli hirveitä ja kun jälkeen ajattelee niin koko suhde oli hankalaa taistelua. Ex oli niin vaikea kaikin puolin. Jotenkin pienimmät asiatkin oli exälle hankalia ja asioita piti aina miettiä. Lopulta elämä oli sitä, että olin yksin, tein asiat yksin tai lasten kanssa. Ex ei siihen pakettiin kuulunut. Ei meillä ollut mitään yhteen hiileen puhaltamista, luottamusta, iloa enkä kokenut oloa turvalliseksi. Kaikki oli hankalaa vääntöä. Yhteisellä lomalla ei oltu koskaan, kun ex ei halunnut. 

Nyt olen ollut vuosia jo uudessa suhteessa, jossa kaikki vain on niin helppoa. 

Ärsyttää tällaiset kehuskeluketjut. Juu, olette onnekkaita. Kun löytäisi edes sen yhden suhteen. Edes hetkeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää tällaiset kehuskeluketjut. Juu, olette onnekkaita. Kun löytäisi edes sen yhden suhteen. Edes hetkeksi. 

Ei minua ärsytä ollenkaan. Tällaiset ketjut onneksi näyttävät että on olemassa ihmisyyttä ja inhimillisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli se pitkä parisuhdeksan ei ollut alussa aitoa rakkautta eikä siinä ollut luottamusta? 

Itse en koe noin, mutta ei kai siinä mitään jos joku kokee.

Molemmat rakentuvat ajan myötä.

Rakkaus muuttuu ajan myötä toki mutta en koe että se mihinkään rakentuu.

Ainut hyvä puoli pitkässä suhteessa on mielestäni helppous. Se että enää ei tarvitse tutustua toiseen samalla tavalla kuin alussa. Eikä se pitkä parisuhde jossa kaikki on kohdallaan vaadi erityisesti mitään. Suhde joka vaatii jatkuvaa työtä ei mielestäni on sen arvoinen että sitä haluaisi jatkaa pitkään.

Toisaalta se vasta jatkuvaa hampaat irvessä työntekoa parisuhteiden eteen onkin jos muutaman vuoden välein aina uusi suhde ja tutustuminen. Oikea

Hyvä ja osuva havainto.

Joku ihmetteli miten pitkä suhde muka eroaa lyhyestä. Mitä ihmettä? Ei kai siihen mitään rautalankaa tarvita? On kai sekin selvää millä tavalla vaikka lapsuudesta/nuoruudesta saakka ollut ystävyys eroaa tuoreesta, viisikymppisenä saadusta ystävyydestä. Tai miten erilainen suhde on vaikka serkkuun jonka kanssa on aina ollut tekemisissä, versus serkku johon on tutustunut vasta  keski-ikäisenä.

Kyllä se että on ollut toisen kanssa kauan, on vaan omansa. Elämässä ollut paljon ylä- ja alamäkiä, molempien iloja ja suruja, yhteen kasvamista. Yhteisiä kokemuksia ihan ääretön määrä. Kun tuntee toisen historian ja niin, kuuluukin siihen historiaan nyt vaikkapa 30 vuoden ajalta.

Vanhemmillani oli eilen 60-vuotishääpäivä. Tosiaanko joku ajattelee ettei heidän suhteessa ole välttämättä mitään eroa suhteeseen, jossa on oltu yhdessä 5 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli miten pitkä suhde muka eroaa lyhyestä. Mitä ihmettä? Ei kai siihen mitään rautalankaa tarvita? On kai sekin selvää millä tavalla vaikka lapsuudesta/nuoruudesta saakka ollut ystävyys eroaa tuoreesta, viisikymppisenä saadusta ystävyydestä. Tai miten erilainen suhde on vaikka serkkuun jonka kanssa on aina ollut tekemisissä, versus serkku johon on tutustunut vasta  keski-ikäisenä.

Kyllä se että on ollut toisen kanssa kauan, on vaan omansa. Elämässä ollut paljon ylä- ja alamäkiä, molempien iloja ja suruja, yhteen kasvamista. Yhteisiä kokemuksia ihan ääretön määrä. Kun tuntee toisen historian ja niin, kuuluukin siihen historiaan nyt vaikkapa 30 vuoden ajalta.

Vanhemmillani oli eilen 60-vuotishääpäivä. Tosiaanko joku ajattelee ettei heidän suhteessa ole välttämättä mitään eroa suhteeseen, jossa on oltu yhdessä 5 vuotta?

Hyvien puolinen osaslta ajattelen että sillä ei juurikaan ole merkitystä ollaanko yhdessä oltu 5 vai 60 vuotta. Jos ja kun niitä hyviä puolia suhteessa on niin edellytykset sille että liitto kestää pidempään kun 5 vuotta on toki huomattavasti paremmat kuin silloin kun niitä hyviä puolia on vähemmän. 

Eikä suhde pysy muuttumattomana ihmisten vanhetesta, mutta johtuuko muutos enemmän suhteen pituudesta vai siitä että ihmiset muuttuu vanhetessaan. Omassa pitkässä suhteessa ajattelen että alussa niitä hyviä puolia oli jopa enemmän kuin nykyisin mutta esim. seksin määrän väheneminen tuskin johtuu pelkästään siitä että suhde on kestänyt 30 vuotta vaan pikemminkin siitä että olemme vanhempia kuin 25 vuotta sitten.

Pitkässä aikuista tasapainoista rakkautta täynnä olevissa parisuhteessa saavuttaa rakkauden, rauhan ja kokee olevansa kotona, perillä. 

Niin. Miksi olla kiitävässä ja pomppuisessa suhteiden vuoristoradassa kun vaihtoehtona ja kiiruhtaa vakaasti toisen kanssa yhdessä nauttien tasaisesta ja tasapainoisesta rakkaudesta läpi elämän? Joskus se vaatii hieman työtä mutta sitä tekee ilolla.

Pitkä hyvä parisuhde on tärkein hyvinvointia tukeva asia aikuisen elämässä. Ja kyllä vanhempien vakaa suhde tukee myös lasten hyvinvointia. 

Vuosikymmenten parisuhteissa tulee eteen erilaisia muutoksia ja kriisejä, mutta turvallisessa suhteessa ihminen voi kasvaa ja muuttua suhteen sisällä. 

Kun puhutaan parisuhteen vaatimasta työstä, niin itse käsitän sen liittyvän parisuhteen dynamiikkaan. Ihminen muuttuu vuosien varrella ja muutos on myös osa suhdetta. Seksuaalisuus on tärkeä osa parisuhdetta ja kumppanin tarpeiden huomioiminen. Kyse on vuorovaikutuksen ylläpitämisestä ja yhdessä elämän rakentamisesta, kun viitataan parisuhteen vaatimaan työhön. Ilman näitä ihmiset ajautuvat erilleen.