Sairaaloiden päivystykset ovat nykyään ihan kamalalla tolalla

Olen joutunut asioimaan perussairauteni takia Husin sairaaloiden päivystyksissä v. 2018-2023 aikana ja muutos on ollut ihan järkyttävä. 2018 pääsin vaivani kanssa nopeasti suuresta päivystyssalista osastolle. Ensimmäisellä kerralla olin yksin pienessä huoneessa, toisella kerralla neljän potilaan huoneessa. Hoito oli hyvää ja kaikki sujui, kiireen tuntua ei ollut. Huoneessa oli rauhallista ja ruokaakin sai osastolla useamman kerran päivässä.

Viimeisten parin vuoden aikana tilanne on muuttunut täysin. Päivystys on aivan ruuhkautunut kaikenlaisista potilaista, kun terveyskeskuksesta ei aikoja saa. Osastolle ei pääse, vaan potilaita makuutetaan päivystysosastolla. Todella kiva esimerkiksi katkeamattomasta migreenikohtauksesta kärsivänä maata tipassa ja kuunnella samalla päivystyksen meteliä. Joka kerta päivystyksen vuodeosastolla on ollut joku kovaan ääneen houraileva dementoitunut vanhus, joka saattaa puhua ja huudella jopa keskellä yötä. Osa näistä vanhuksista yrittää karkailla ja sitoo hoitajia enemmän. Sitten on päihdepsykoosista kärsiviä potilaita, joista osa riehuu ja päivystyksessä vain odotellaan esim. humalatilan laskemista. Ruokaa ei läheskään aina ole päivystyspuolelle tullut, vaan pahimmillaan koko sairaalassaoloajan on joutunut olemaan syömättä (vaikka mitään tutkimuksista johtuvaa estettä syömiselle ei siis ole).

Hoidon laadussa on myös tapahtunut iso ero. Lääkäriä näkee nykyään vain vilaukselta, eikä hoitajiakaan juuri ole. Hoitajista suurin osa on vielä äidinkieleltään suom.alaisia, mutta lääkäreistä vain harva. Monissa tilanteissa on suuria haasteita, kun lääkäri ei ymmärrä selkeästikään artikuloitua kieltä. Kannassa onkin usein virheitä ihan perustietojen kanssa, kun niitä käynnin jälkeen katsoo. Potilaat myös pyritään kotiuttamaan päivystyksestä nopeasti kesken kaiken, vaikka potilaan olo ei ole parantunut. Viimeisimmällä päivystyskerrallani hoitaja tuli sanomaan minulle ilmeisesti kivut ovat loppuneet ja pääset nyt kotiin. Oli pakko sanoa, että ei ne kivut ole mihinkään kadonneet, mutta minut kotiutettiin silti. Ilman mitään lääkitystä tietysti.

Surettaa, että tilanne on mennyt näin huonoksi. Ja tämä ei ole lääkärien ja hoitajien syy, he tekevät parhaansa. En voi käsittää, miten lyhyessä ajassa hoito on heikentynyt näin paljon ja tulevaisuudessa heikentyy entisestään. Ja kun joku kehottaa menemään yksityiselle, niin valitettavasti joidenkin sairauksien kanssa ainoa vaihtoehto on julkinen terveydenhuolto/päivystys eikä yksityiseltä kaikkiin sairauksiin apua saa. Tervekin mieluummin olisin kuin pysyvästi sairas.