Olen kamalan huolissani, varmasti joudutaan pojan kanssa lastenosastolle=(((

t. toisen sydänlapsen äiti (tosin aika paljon helpompi vika meillä)

miksi ihmeessä joku alkaisi itkeä pillittämään siitä, että pääsee lastenosastolle kunnon hoitoon?

Vaikka ulkomailta??

katos ku jotkut elää pumpulissa.. onhan se maailmanloppu kun nico-petteri saa nuhan..

Ei kai se pelkkä nuha nyt ongelma ole. Ainakin minua pelottaa se, että lapsi ei pysty kertomaan, mikä häntä vaivaa. Sairaus voi olla pieni juttu tai sitten isompi, mutta minä en tiedä. En tiedä myöskään sitä, tuleeko jälkitauteja. Kuten sairausaiheisilla palstoilla on mainittu, jälkitautina voi olla jokin pitkä ja hankala korvatulehduskierre. En myöskään voi tietää sitä, missä vaiheessa lapsi on vietävä lääkäriin, ettei mene turhaan, mutta ei myöskään liian myöhään. Kun kaikki yllä mainitut ongelmat on jotenkin selvittänyt, niin pitää olla varma siitä, että on mennyt oikealle lääkärille. Sellaiselle, joka tekee oikean diagnoosin ja määrää siihen oikean hoidon. Joten kyllä minua ihan oikeasti pelottaa on lapsella mikä sairaus hyvänsä.

Turhat lääkärireissut lisäävät vain jonoja.. Kyllä ne tavalliset nuhat menee ohitse itsestään..

Sydämen saaminen vaatii ensinnäkin sen, että joku toinen lapsi kuolee, ja että hänen vanhempansa suostuvat elintenluovutukseen. Lisäksi sydämen olisi ainakin oltava sopivan kokoinen, ja yhteensopiva vastaanottajan kudostyypin tms kanssa. En ole asiantuntija, mutta tällainen käsitys minulla on.

Siksi sydänsiirrännäisen saaminen lapselle ei ole kovinkaan todennäköistä, valitettavasti. Tarvitsijoita on paljon enemmän kuin siirrettäviä sydämiä.

Vierailija:

Miksei siirtosydäntä saisi?

Vaikka ulkomailta??

Se on nimittäin todella raskasta kun oma lapsi on sairaalassa ja kipeenä.

Kun meidän poika on ollu sairaalassa milloin mistäkin syystä olen aina sairaalasta kotiin tullessani (mies menny vaihdossa sairaalaan) purskahtanu itkuun. Se on raskasta. Vaikka meilläkään ei ole koskaan ollut kyse mistään kauhean vakavasta vaikka on poika tehollakin käynyt.

Ja vaikka järki kuinka sanoisi että ei tässä mitään hätää lapsi on hyvässä hoidossa ja paranee niin on siinä kuule aika paljon tunteita pelissä kun on oma lapsi kyseessä. Ei siinä hirveästi lohduta että jollain menee vielä huonommin.

ymmärrän tunteesi, mutta tarpeeksi kun sairaalassa ramppaa siihen tottuu. Siellä lapsi saa hyvää hoitoa ja on jatkuvasti seurannassa, sun ei tarvitse itsesi ottaa sitä vastuuta että milloin lääkitään yms. Se on helpompaa kuin kotona, usko pois.. ei tarvitse soitella lääkäriin ja miettiä että olisiko hyvä hetki lähteä nyt vai vasta huomenna näytille..



Mulle se on ainakin helpotus kun saan sysättyä lapsen hoitovastuun jollekin viisaammalle!



T: Paljon sairaalassa rampannut

Sitä tarkoitin. Ja on se sairaallassaolokin todella raskasta, mutta en mä silti ottais sairaalahoitoa vaativaa lasta kotiin hoitoon mielummin.

Vierailija:

ymmärrän tunteesi, mutta tarpeeksi kun sairaalassa ramppaa siihen tottuu. Siellä lapsi saa hyvää hoitoa ja on jatkuvasti seurannassa, sun ei tarvitse itsesi ottaa sitä vastuuta että milloin lääkitään yms. Se on helpompaa kuin kotona, usko pois.. ei tarvitse soitella lääkäriin ja miettiä että olisiko hyvä hetki lähteä nyt vai vasta huomenna näytille..

Mulle se on ainakin helpotus kun saan sysättyä lapsen hoitovastuun jollekin viisaammalle!

T: Paljon sairaalassa rampannut

omasta lapsestaan, kun lapsi on sairas oli hän sairaalassa tai kotona. Typerää vähätellä sitä vanhemman huolta..

Vierailija:

Sanoi täällä muut mitä sanoo niin mä ymmärrän täysillä ap:ta.

Se on nimittäin todella raskasta kun oma lapsi on sairaalassa ja kipeenä.

Kun meidän poika on ollu sairaalassa milloin mistäkin syystä olen aina sairaalasta kotiin tullessani (mies menny vaihdossa sairaalaan) purskahtanu itkuun. Se on raskasta. Vaikka meilläkään ei ole koskaan ollut kyse mistään kauhean vakavasta vaikka on poika tehollakin käynyt.

Ja vaikka järki kuinka sanoisi että ei tässä mitään hätää lapsi on hyvässä hoidossa ja paranee niin on siinä kuule aika paljon tunteita pelissä kun on oma lapsi kyseessä. Ei siinä hirveästi lohduta että jollain menee vielä huonommin.

On hieman eri asia itkeä sitten, kun se lapsi jo on sairaalassa vaikka mitään vakavaa ei olisikaan, kun parkua kotona ja tottakai samaan aikaan rynnätä av:lle kertomaan että ehkä mahdollisesti meidän lapsi joutuu sairaalaan tai sitten ei joudukaan, kun sillä oli antibioottikuuri ja korvakin punoitti....

Ei mulle tulis mieleenkään tulla av:lle kirjoittelemaan jos olisin oikeasti huolissani lapsestani, joka on niin huonossa kunnossa että tarvitsee sairaalahoitoa. Huomion saamiseksi voisin tuollaisen jutun kirjoittaakin, jos tarvetta olisi, vaan ei ole ollut.

Se voi todellakin olla merkki esim. keuhkokuumeesta, vaikka viruksen aiheuttamasta, mutta lasten keuhkokuumeet hoidetaan sairaalassa. Miksi ihmeessä täällä vähätellään ap:n huolta lapsestaan?

minut on totaalisesti yllättänyt se, miten suhtautumiseni lasten sairastamiseen muuttui saatuani oman.



" Pienet" ja hoidettavissa olevat taudit eivät edelleenkään aiheuta minkäänlaisia tunnemyrskyjä, mutta esim. tuon sydänlapsen äidin kirjoitusta en pystynyt lukemaan ilman, että silmät kostuivat.



Ja ammatiltani olen lääkäri: luulisi siksi, että pystyisin suhtautumaan hieman ammattimaisemmin näihin asioihin myös vapaa-aikana, mutta ei....



En tosin päivittäisessä työssäni enää hoida lapsia - jos hoitaisin, osaisin varmasti eläytyä vanhempien tuntoihin eri tavalla kuin ennen.

se oman lapsen sairaus kaikkein pahin, mutta silloin kun osaisi ajatella että eihän tämä nyt mitään kuolemanvakavaa ole, voisi olla asiat huonomminkin omalla lapsella.. Monella muulla on, esim juuri tuon sydämensiirtoa odottavalla lapsella.



Juuri siksi näitä nico-pettereitä viedään turhaan päivystykseen jonoja lisäämään punoittavan korvan vuoksi. Tässä en tarkoita missään nimessä ap:n lasta, joka kuulostaisi olevan tosi kipeä. Milloinkaan lapsen " todella vetämätön" olo ei ole vähäteltävä asia. Ja silloin on parasta että lapsi viedään lääkäriin ja lääkäri tekee sen päätöksen onko tarpeellista jäädä sairaalahoitoon. Punoittavan korvan vuoksi tuskin osastohoitoa tarvitaan..

t. ketjua seurannut

olet todella idiootti. Kusipää mikä kusipää, säälin lapsiasi, toivottavasti niitä ei sinulla ole.

Terv. Lapsensa menettänyt.

Sydämille kun kuitenkin on melkolailla vähemmän tarvitsijoita kuin esimerkiksi munuaiselle, onneksi. Ja todella, ei kannata väheksyä muiden huolta ja surua, vaikkakin välillä ottaakin aika rankasti nuppiin perusterveiden lasten äitien valitus korvatulehduksesta, kun oma lapsi sairastaa sairautta johon voi kuolla. Sitä ei silti tarvitse kertoa äidille jolla on huoli omasta lapsestaan, jos vertailulinjalle lähdetään niin edes hyvin sairaan lapsen äiti kun ei saa valittaa koska lapsi on sentään elossa. Sitäpaitsi, vaikka perheessä olisi hyvin sairas lapsi, tuntuu se perheessä olevien sisarusten " pienten" vaivojen sairastaminen silti kurjalta.

T: maksansiirtolapsen äiti.

Vierailija:

Kun oma lapsi on leikattu jo 3 kertaa (ikää 2 v 3 kk), jonottaa sydänsiirrännäistä todennäköisesti turhaan, ja joka ikinen flunssa voi olla tappava, niin en voi sille mitään ettei oikein riitä sympatiat esimerkiksi kaverille, jonka maailma tuntuu lopahtavan siihen kun leikki-ikäinen sairastaa elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen ja joutuu syömään siihen pahanmakuista antibioottia.

En halunnut vähätellä ap:n surua, mutta muistathan ap, että pienet pöpöt ja taudit vain vahvistavat perustervettä lasta. Ole onnellinen siitä, etteí lapsesi ole tuon sairaampi.

Hieman apea olo näin uuden vuoden aattona, ensi vuosi kun todennäköisimmin on minun lapseni viimeinen vuosi. Ei tässä oikein enää jaksa uskoa ihmeisiin, vaikka varmaan pitäisi.

T: sydänlapsen äiti

Tsemppiä sinulle ja pikaista paraemista pienelle!