Miksi pikaruoasta "kuuluu" pitää, mutta ns. tavallista ruokaa saa dissata?

Otsikossa kysymys.

Miksi esim. työpaikalla kun ollaan menossa lounaalle ja työkaverit haluaa pitsalle, mutta itse jää syömään työpaikan lounasruokalaan ns. tavallista perusruokaa, on ok ihmetellä, että miksi sä haluat syödä tollasta p-kaa ja vielä maksaa siitä? Kun vastaa, että koska en pidä pitsasta, jatketaan että no syö sitten jotain p-kaa kun me mennään syömään hyvin. Loppupäivä osoitetaan käytöksellä selvää itseensäottamista, johon ainoa syy on se, ettei jakanut samaa ruokamieltymystä.

Sama ilmiö joidenkin kaverien kanssa kun he haluavat johonkin mäkkäriin kun ollaan kaupungilla. Kun tilaa salaatin, alkaa sama jankutus siitä, miksi et ota tällasta tosi hyvää megakerrosjättihamppariateriaa, vaan syöt tollasta pahaa.

Jos näille sanoo (kokeiltu on), että minusta pikaruoka ei ole hyvää ja se on vastaava asia kuin teille peruslounasruoka, joten ei siitä halua maksaa ja sitä syödä, tästä suorastaan suututaan vaikka en ole edes moittinut pikaruokaa (sanomalla sitä vastaavasti esim. p-kaksi) vaan ainoastaan sanonut etten pidä siitä. Miksi pikaruoka on jotakin, josta on sosiaalisesti hyväksytympää pitää kuin ns. tavallisesta ruoasta ja oikeastaan siitä jopa "kuuluu" pitää?