Vapauduin yli vuosikymmenen ahdistuneisuudesta yksinkertaisesti sillä, että aloin kysyä itseltäni: "Mitä minä haluan?"

Vierailija wrote:

Ja merkittävää on, että nimenomaan NAISET kasvattavat tytöistä tuollaisia. Yksikään mies ei koskaan sano tyttölapselle, että "älä istu jalat harallaan" tms. Tai odota sen kaatelevan kahvia koko perheelle 12-vuotiaana tms. Äidit ja mummot ne on asialla. Ihan kuten tietyissä maissa vanhemmat naiset pitävät yllä silpomiskulttuuria.

Vanhemmat naiset ovat tyttöjen ja nuorten naisten pahimpia vihollisia. Jopa omien tyttäriensä. Kyttäävät ja tahtovat varmistaa, että se päätyy samaan suohon missä itse ovat.

Itse olen vela. Jokaiselle minun ja miehen suvun miehelle on ollut aivan taivaallisen yhdentekevää, teemmekö lapsia vai emme. Jokainen nainen taas on ollut aiheesta jotain mieltä. Enimmäkseen sitä, että minä olen hirviö kun en anna miehelleni lasta, jota se ei tahdo.

Miehet elää omaa elämäänsä. Naiset eivät, ja siksi ne eivät tahdo sallia sitä muillekaan naisille.

Niin, miehet eivät sano tytöille että "älä istu jalat harallaan". Miksiköhän? Sen sijaan he puolustautuvat että "no kun se istui jalat harallaan niin siksi tein mitä tein".  Eivät he anna neuvoja miten välttää niitä ikävyyksiä joita itse tekevät.

Miehet eivät vaadi että se olisi 12-vuotias joka kaataa sen kahvin. He vain pitävät huolen, että ainakaan he itse eivät ole niitä jotka joutuvat sen kaatamaan. Äidit ja mummot opettavat sen tytöille, koska tietävät etteivät miehet tule sitä tekemään vaan vaativat jonkun muun tekemään sen puolestaan.

Vanhemmat naiset eivät ole vihollisia, vaan he ovat oppineet tietyt tavat millä pärjää miesten maailmassa. Monessa asiassa maailma on muuttunut, onneksi, ja neuvot vanhentuneet. Silti on silkkaa sisäistettyä naisvihaa nähdä se pahantahtoisuutena. Kun miettii millaisessa maailmassa äidit ja mummot on eläneet, neuvot alkavat tuntua ymmärrettävämmiltä.

Anteeksi ot. 

Aivan mahtavaa! Toivottavasti toimii jatkossakin. Itse taidan olla niitä 'tavallsiia' ihmisiä, mutta tuli silti melkein ilon kyynel silmään puolestasi.

           Jees!

Vierailija wrote:

Niin. Kun kysyt itseltäsi, mitä haluat, tarjoat itsellesi kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksen. Usein mt-ongelmien taustalla on se, että ei tule kuulluksi eikä nähdyksi, edes itsensä taholta ja ihminen kokee itsensä vain lastuksi laineilla, on opittua avuttomuutta jne. Se, että kerrot itsellesi että on tärkeää mitä haluat, auttaa kaikkeen tuohon, vaikka mitään konkreettista ei sitten tapahtuisikaan.

Itse uskoin pitkään siihen buddhalaiseen ajatukseen, että kun ei tahdo mitään, on onnellinen. Ja ehkä se pitääkin paikkansa, mutta ei sillä, että kieltämällä kieltää itseään tahtomasta. Se "oikeanlainen" ei-tahtominen lienee sitten itsestään lankeava seuraus kun on edistynyt jollain valaistumispolulla.

Kertoo ainoastaa hyvin egosentriselle ihmiselle.

Tavanomaisesti omat sanat eivät riitä vaan tarvitaan toiselta ihmiseltä jotakin. Jos riittäisi, ei läheskään yhtä moni olisi sairas. On saatava kokemuksia, joissa tulee aidosti nähdyksi.

Ap:lla on mm. terapiaa takana. Sen yksi vaikutus on juuri se, että on ihminen, jolla on säännöllisesti varattuna kalenterista aikaa juuri hänelle.

Jos terapiaan olisi tullut samalla joku vieras ihminen myös terapoitavaksi ja lasku olisi tullut vain ap:lle, taitaisi tilanne olla hieman eri? Hän maksaa ja vielä jakaa huomion jonkun toisen kanssa. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Niin. Kun kysyt itseltäsi, mitä haluat, tarjoat itsellesi kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksen. Usein mt-ongelmien taustalla on se, että ei tule kuulluksi eikä nähdyksi, edes itsensä taholta ja ihminen kokee itsensä vain lastuksi laineilla, on opittua avuttomuutta jne. Se, että kerrot itsellesi että on tärkeää mitä haluat, auttaa kaikkeen tuohon, vaikka mitään konkreettista ei sitten tapahtuisikaan.

Itse uskoin pitkään siihen buddhalaiseen ajatukseen, että kun ei tahdo mitään, on onnellinen. Ja ehkä se pitääkin paikkansa, mutta ei sillä, että kieltämällä kieltää itseään tahtomasta. Se "oikeanlainen" ei-tahtominen lienee sitten itsestään lankeava seuraus kun on edistynyt jollain valaistumispolulla.

Ehkä se tulee sitten kun on saanut jo kaiken jollain paremmalla metodilla :) Tuossa ap:n oivalluksessa on hyvin paljo

Kyllä jaksaa. T. Pitkän ja vakavan syömishäiriön läpikäynyt. Lääkkeet auttoivat, ei tolkuton syöminen joka päivä vuosia ja taas vuosia putkeen. 

Foodoran mainos on tehnyt tehtävänsä.

Vierailija wrote:

Minulla on aina äitini ääni haukkumassa takaraivossa jos en ole ollut kaikille mieliksi, paitsi itselleni koska minulla ei ole mitään väliä. Olen opetellut vaientamaan sen äänen sanomalla että kyllä olen psykopaatti narsisti ihmispaskatuhoaja koko maailma kuolee minun paskuuteni ja pahuuteni vuoksi koska en nyt heittäydy tässä asiassa kynnysmatoksi. Näen jo kuinka mätä valuu seinistä ja pieniä lapsia heitetään liekkeihin ja minä olen maailman suurin vitt*pää!!! Ja sitten tyyliin ilmoitan, että olen nyt kipeä enkä tänään pysty, mutta jos huomenna sitten. 

Tajuaako ihmiset muuten, että jollain menee koko ralli pään sisällä kun sanoo ei?

Tajuaa. Ne vaan ei tajua miten helppoa tai vaikeaa se kenellekin on pysäyttää se.

Toisella on ihmisiä ympärillä, jotka kohtelevat nätisti tai edes neutraalisti. Toisella taas on kiusaajia, joille hänen neutraalit sanansa ovat vain bensaa liekkeihin. Kolmannella ei ole ketään muita kuin viranomaisia ympärillään, joihin kukaan ei voi täysin luottaa. 

Kaikkien pään oletetaan toimivan samoin. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minulla on harjoituksena "elämäni paras päivä". Se on ajatusleikki ja vaikkapa rentoutumisharjoitus  jossa pidät elämäsi parhaimman päivän mielessäsi ja sinne kutsutaan ne ihmiset joiden kanssa haluaa elää elämänsä parhaimman hetken tai vaikkapa toistaa jonkun onnellisen hetken minkä on elänyt. Oli aikamoinen yllätys itselleni kun mielen sisäisiin juhliini ei osallistunut ainutkaan ystäväni vaan ihan muita ihmisiä. Se laittoi miettimään ihmissuhteitani todella paljon ja lopulta erkaantumaan sellaisesta mikä ei tuota hyvää oloa. Eikä tämä tarkoita, että niissä ihmisissä välttämättä oli mitään vikaa, mutta motiivini pitää heitä elämässäni oli ehkäpä väärät.

Minulla lähtee nuo mielikuvitusharjoitukset aina keulimaan ja päädyn sukeltamaan kaskelottien kanssa hyisessä meressä satojen metrien syvyyteen, minkä jälkeen nousen jäälle ja ratsastan jääkarhu

Tykkäsin älyttömästi tästä ajatuksesta, kaskeloteista ja jääkarhulla ratsastamisesta. Noin lyhyen virkkeen myötä pääsin mukaan mielikuvitusmatkallesi. Kiitos! Omat vaikeuteni ovat ehkä vieneet minulta mielikuvitusta, pitää yrittää etsiä ne omat kaskelotit.