Aikuinen lapsi holhoaa

Olin pitkään huonossa kunnossa työuupumuksen ja masennuksen takia, mutta nyt olen terve. Olen kiitollinen siitä kaikesta mitä poikani teki sairausaikana hyväkseni ja olen kertonut sen hänelle ja hänen vaimolleen. Totuus on, että ilman heidän apuaan en olisi selvinnyt siitä kaikesta. No nyt olen tosiaan terve, työpaikka meni ja haen uutta, kouluttautumistakin olen miettinyt. Olen aktiivinen, huolehdin itsestäni ja kodistani, harrastan, pidän taas yhteyttä ystäviin. Mutta poika ei jostain syystä usko että olen kunnossa ja pärjään itse, vaan hän holhoaa ja yrittää edelleen tehdä sellaisia asioita mihin pystyn itsekin, esim. kaupassa käyminen. Hän ei usko kun sanon etten tarvitse apua, enkä haluaisi sanoa mitenkään tylysti, koska hän on kuitenkin huolehtinut minusta silloin kun tarvitsin apua ja uskon että hän edelleen yrittää ihanvilpittömästi olla avuksi. Hän käy pari kertaa viikossa ja on kiva nähdä häntä, mutta vetää mielen matalaksi kun hän kyselee olenko saanut maksettua laskut tai siivottua tai käytyä ulkona. Mitä sille luupäälle pitäisi sanoa, että menisi perille?