Riitelivätkö vanhempanne jouluna?

Ateistit ei riitele jouluna.

Isä oli laiska pska, ei koskaan osallistunut kotitöihin, äm-mien hommia sellaiset, äiti taas oli uhriutuva marttyyri, jonka piti tehdä kaikki itse alusta alkaen + raivosiivous. Itse otan kasuaalisti, tilaan siivouspalvelun, ruuat valmiina ja mies maksaa sekä sopu säilyy.

Porukat riitelivät paljon, mutta muistan vain yhden joulun jolloin rauha ei ollut täysin maassa.

No eivät, eikä kyllä valtavasti muutoinkaan.

Eivät riidelleet ja aika harvoin riitelivät muutenkaan ainakaan minun kuulteni. Ehkä siksi olen saanut mallin sopuisasta parisuhteesta, jossa ei riidellä ja kinastella enkä sellaisessa suhteessa suostuisi elämään. Jos ei sovita yhteen, pitää vaihtaa kaveria sellaiseen, jonka kanssa riitaa ei tule kuin hyvin harvoin.

Ei onneksi eikä hirveesti muulloinkaan riidelleet. Alkoa ottivat kohtuudella (välillä varmaan vähän enemmänkin) mutta silti aina leppoisa tunnelma. Oon ihan jouluihminen ja olen halunnut saman omillekin lapsille. Meillä sama juttu että alkoa otetaan jouluna (ite en ota) mutta meillä silti aina leppoisa ja rento tunnelma.

En enää edes stressaa joulusiivouksesta tai muustakaan. Perussiisteys riittää ja ruuatkin teen mielellään. Joskus luonut itselle turhia paineita ja mies sitten jossain vaiheessa sanoi että ei tarvi niin paljoa yrittää. Nyt kun mietin lapsuuteni joulua niin en muista sitä oliko kaapit siivottu vai ei tai ylipäänsä oliko tavallista siistimpää. En muista erikseen mitään ruokiakaan. Perus jouluruoka. Tunnelma on se mikä jää mieleen. Ja tietty lahjat lasten mielestä.

Vierailija wrote:

Kyllä. Äiti veti hirveät raivot koska piti itselleen tosi korkeita standardeja. Eikä sitten jaksanut. Isää stressasi joulun rahanmeno. Meillä ei ryypätty mutta jouluna pelotti muuten. Olin jo teini kun äiti hakkasi minua viimeisen kerran jouluaattona. Ihan vaan kun en jaksanut joka vouhotukseen osallistua ja häntä ahdisti. Kamalia muistoja.

Äärimmäisen tutun kuuloista.

Vaikka vietettiin joulua vain perheen kesken, oli äiti tehnyt asiaan niin kovat tavoitteet, että jo viikkoja aiemmin piti aloittaa raivosiivous. Jokainen jouluruoka piti totta kai tehdä alusta asti itse, koska milläs sitä muuten kehua.

Ja yleensä aatto huipentui siihen, kun äiti sai raivokohtauksen, nakkasi pari lautasta paskaksi päin seinää, kertoi kuinka paskoja ihmisiä me olemme ja kuinka olemme taas pilanneet hänen joulunsa. Sen jälkeen vetäytyi makkariin syömään suklaata ja mököttämään.

Me söimme hiljaisuuden vallitessa, kukaan ei uskaltanut edes aivastaa.

Näin aikuisena ja nyt itse äitinä sitä vaan miettii, mikä ihme saa ajattelemaan, että tuollainen suoritusjoulu olisi pakko vetää. Kun lopputuloksena vain kaikilla joulu pilalla.